keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kevään ja kesän uusi suosikkipaita - sinivalkoinen iskee edelleen.

Lähdin ostamaan mustaa neuletakkia ja näinhän siinä kävi. Tulin kotiin aivan ihanan tummansinisen pilkkupaidan kera! Paita on lindexin holly&whyte -mallistoa ja ehkä tällä hetkellä ihanin paita kaapissa.

Täytyy sanoa, että mustan neuletakin ostaminen on tehty hankalaksi, näin niinkuin omasta näkökulmasta. Tarpeeksi kun on kriteerejä, lähes mahdottomaksi.

Tarvitsin kaveria eiliselle illalliselle lumoan -tyyppiselle mustalle topille. Sellaiselle, jossa on ihana ja maailman kaunein pitsikaulus. Tiesin jo, että jalkaan päätyisi nämä Mangon joulualeista löytyneet kevyesti vahapintaiset valkoiset farkut.

On muuten huippuhyvä juttu tuo vahapinta! Esimerkiksi Hollisterin ihan tavalliset valkoiset farkkuni likaantuvat helposti varsinkin näin kura-aikaan. Näiden mangon housujen pinnalta pieni lika lähtee ihan vain pyyhkimällä :)


Mutta siis musta neuletakki, jossa ei ole akryylia. Joka on keskimittainen, sellainen lantiopituinen. Joka ei ole ribbiä, vaan sileää neulosta (tai palmikoita) ja muutenkin vähän siistimpi. Ihan mahdotonta löytää! Siis neljästä kylällä olevasta kaupasta kolmessakymmenessä minuutissa.. :D

Mutta siis saa vinkata, kaapissa olisi paikka sellaiselle!

Jossain vaiheessa sain ajatuksen, ettei sitä nimenomaista maailman ihaninta toppia ehkä voikaan laittaa illalliselle ja nappasin tämän kauniisti laskeutuvan yksilön käteeni. Sovituskopissa se oli menoa ensisilmäyksellä ja palautin loput vaihtoehdot paikoilleen sovittamatta.

Veikkaan, että tästä tulee kevään ja kesän lemppariyksilö! Täytyy vielä hankkia valkoiset shortsit kaveriksi :) Mitäs tykkäätte, eikö ole ihana?


maanantai 16. tammikuuta 2017

Keittiö 360° - putkirikko, vesivahinko ja homekoira.

Hiphei! Takana on reipas viikonloppu ja ihka ensimmäiset omat cheerleading -harjoitukset. Kyllä, luit oikein :) Liityin aikuisjoukkueeseen ja olen tosi innoissani aiheesta, mutta siitä lisää joskus toiste mikäli teitä kiinnostaa..

Muistatteko meidän putkirikon loppuvuodesta? Kun keskellä yötä mies huomasi, että vesipostin putki on mennyt rikki ja kaapin sisään ja seinien väliin rakenteisiin suihkusi vettä. Minä muistan, enkä varmasti ihan heti unohdakaan. Jos postaus on mennyt ohitse, voit lukea siitä TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


Noh, yöllähän meillä kävi jo ensimmäinen vahingontorjuja ja seuraavana aamuna putkimies. Myöhemmin sitten tuli vesivahinkoammattilainen mittamaan niitä vesivahinkoja, tässä oli kulunut aikaa noin ehkä viikko.

Hän avasi kaapin ovet, mietti että kaappi on. Sanoi, ettei ole lämpökameraa mukana. Meillä on keittiössä lattialämmitys, joten ilman lämpökameraa ei voi porata mittausreikiä. Kertoi tulevansa uudestaan, kun on välineet mukana.

Kului aikaa ehkä taas reilu viikko ja vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin all good everything. Hieman meinasi ehkä mennä kahvit väärään rööriin päätöksen tullessa ja soittelinkin mielessäni Sannin erään biisin sanat.

Tapanani ei kuitenkaan ole olla tökerö tai huutakaan, joten kyselin mahdollisimman ystävällisesti, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä ja kerroin, ettei niitä mittauksia koskaan tehty. Olisi sinänsä ihan hyvä hoitaa kuitenkin alta pois, koska meillä on noita allergisia ja astmaatikkoja. 

Perusteltuani aikani asiaa, päätti korvauskäsittelijä ottaa uuden yhteyden vesivahinkofirmaa. Jes!


Meni aikaa, tuli purkumies purkamaan kaapin tieltä. Otti pois kaapin ja purki takaseinän kipsilevyn. Katselin kauempaa, eihän noihin sovi mennä häiritsemään. Mutta annas olla, kun purkumies lähti! Minä siihen ammattilaisena tiirailemaan taskulampun kanssa. Kyllä tässä nyt hometta on.

Mittausmies tuli seuraavana päivänä ja vahvisti epäilyni, hometta oli. Olihan se siellä jo useamman viikon päässyt kasvamaan juuri oikeissa olosuhteissa. Sanoi, että kyllä purkumiehen olisi pitänyt nämä homeisetkin kipsilevyt purkaa ja kastuneet villat myös. Mutisin taustalla "ihanko totta.." -tyyppisesti. 

Purkumies tulee kyllä takaisin.!


Muistan, kun kyselin teiltä vinkkejä pari vuotta sitten, että mitä pitäisi ottaa huomioon omakotitaloa ostaessa. Joku kertoi homekoirasta. Silloin mietin miten erikoiselta se kuulosti, kuulin koko termin ensimmäisen kerran ja päätin kuitenkin luottaa tehtyihin rakenneavauksiin.

Tilasin nyt homekoiran, joka kävi tutkimassa kiinteistömme. Koska itsellänihän ei mikään mene koskaan överiksi tai lähde lapasesta, päätin valmistautua kunnolla. Pari mattoa pois tieltä pesulaan ja myin pois kaikki vintage -kalusteet.

Kyllä, luit taas oikein. Myin ne pois, koska olin tässä vaiheessa täysin vakuuttunut, että kaikki vanha on homeessa. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta vastaisuudessa en aio enää ostaa meille kuin uusia kalusteita kaupasta. Tätä on ehkä hieman vaikea perustella, mutta näin nyt on näreet.

Koira tuli ja nuuski vimmatusti nurkkia. Oli hurjan mielenkiintoista muuten seurata toimenpidettä! Keittiössä se sitten tapahtui, koira merkkasi homeen. Onneksi kyseessä oli se sama nurkka, joka aikalailla olikin tiedossa. Vesivahinkonurkka.

Yhtä kaikki, hometta löytyi. Onneksi ei mistään muualta talostamme!


Meni viikkoja ja kenestäkään ei kuulunut mitään, missään vaiheessa. Soittelin taas vakuutusyhtiöön ja vilautin terveyshaitta -korttia. Seuraavana päivänä taisi olla purkumies hommissa, sitä seuraavana rakennusmies. Vaihdettiin rakenteita myöten kaikki, kuulemma. Emme olleet paikalla.

Nyt kaikki on paikoillaan ja hermotkin saaneet tarvitsemansa levon. Nurkasta vetää, mutta kaiken pitäisi olla kunnossa. Tavallaan tekisi mieli vielä tarkistaa korjaustöiden laatu, tekisi mieli pyytää koira takaisin. Mutta ehkä annan vaan olla, olihan se tämäkin aikamoista.

Mukavaa uutta viikkoa teille! Näistä keittiökuvista tuli aika kesäisen oloisia ja taas pistää silmään nuo beiget välitilan laatat, puhumattakaan vanhoista loisteputkivalaisimista. Projektia pukkaa!