perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusbrunssi ja kattaus.

Juhannusmoikat! Mitäs sinne kuuluu? Mä olen täällä vilpittömän, pursuilevan onnellinen. Heräsin aamulla aikaisin (koska nukahdin jo ysin jälkeen vähän flunssaisena) ja kokkailin kaikessa rauhassa perheelle juhannusaamiaisen. Melkeinhän tuota voisi brunssiksi sanoa, sillä kävin siinä vaille kympiltä herättelemässä muut unikeot.

Tykkään ihan älyttömästi syödä näitä aamiaisia perheen kanssa yhdessä ja niin tykkäävät kyllä muutkin perheenjäsenet. Usein viikonloppuisin käytämme pitkiä aikoja aamuihin, mutta annas olla jos joskus jätän yhteisen aamiaisen tekemättä! Kukaan ei oikein syö mitään, lähinnä närppii jotain ja mutisee jotain, että ikinä ei syödä yhdessä :D

Ehdottomasti tärkeitä hetkiä jokaiselle. Vaikkakin ensin tapeltiin nutellasta, sitten laskettiin kuinka monta jotain toinen oli syönyt, loukkaannuttiin kun joku ei ojentanut pekonia ja potkittiin toisia sääreen pöydän alla. Mutta sellaistahan se on, elämä. Ei se ole vain näitä kiiltokuvia somessa, jokaisen kuvan takana on aina tarina. Se, miten ne näkyvät ulkopuoliselle, jää aina jokaisen oman tulkinnan varaan.

Aamiaisen jälkeen käytiin miehen kanssa kaikessa rauhassa kävelemässä 8km lenkki ja vastaan tuli ehkä kolme ihmistä. Niin se vaan tällainen semi-maaseutukin autioituu keskikesän juhlaa varten. Kotona sitten istuttiin hetki altaassa, lämmitettiin juhannussauna ja nyt syödään välipalaksi aamiaisen jämiä.

Ohjelmassa on suunnata paikalliselle hotellille syömään saaristolaispöydän antimia, katsomaan urheiluautoja erityisen kanssa, joka on tällä hetkellä älyttömän kiinnostunut autoista. DJ soittelee vinyyliltä Unto Monosen tangoja ja jos vaan mitenkään jaksaa, niin katsoa kello kympin kokko. Ennenkaikkea nauttia mukavan rennosta yhdessäolosta ja ipanoiden hermojakiristävästä tappelusta :D

Rentoa juhannusta sinnekin 

torstai 21. kesäkuuta 2018

Hiusten värjääminen kasviväreillä - kannattiko kokeilla?

Torstaiterkut täältä näppiksen takaa! Lisäsinkin tuossa tiistaina facebookiin kuvan, jonka olin ottanut aikalailla juuri kampaajalla käynnin jälkeen. Jännitti ihan vietävästi, mutta olin silti avoimin mielin. Se, mikä jännitti, oli kampaajan suorittama ylipuhuminen kasvivärivärjäämiseen.

Ensimmäiset kokemukset kasviväreistä minulla on muistaakseni viidenneltä luokalta. Silloin oli hennavärit muotia, olisivatko juuri saapuneet sitten Suomeen 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa? Mene ja tiedä, mutta kova juttu oli silloin!

Muistan, että piti ehdottomasti saada värjätä hiukset hennalla ja vielä kotona. Voi äitiparkaa ja kylppäriparkaa. Punertavathan niistä tuli ja koska itselläni on punapigmenttiä, tuo oli aika helppo ja varma vaihtoehto. Silloin vielä osasi kaiken, eikä oikein pelännyt mitään. Saisipa tuon itseluottamuksen takaisin..

Varasin siis ajan Hyrylässä sijaitsevasta Hiushuone Va-Lo:sta, sillä olen jo pitkään seurannut Annen työskentelyä ja ihastellut käsien tulosta. Etenkin leikkaustaitoja täytyy hehkuttaa juuri nyt. Minulla ei varmasti ikinä ole ollut näin hyvää ja kivaa leikkausta hiuksissa!

Anne oli jo vuosi sitten leikannut Tirpan hiukset, kun lahjoitimme hänen pitkät ponnarinsa vakavasti sairaille, hiuksensa menettäneille henkilöille peruukeiksi. Jos tuo postaus on mennyt ohitse, pääset lukemaan sen TÄSTÄ. Tykkäsin jo silloin hänen hiusmallistaan ja nyt Anne oli käsitellyt erään ystäväni hiukset tässä noin kuukausi sitten ja se muutos vasta jotain olikin! Varmasti kymmen, jos ei kaksikymmentäkin vuotta nuorentui silmissä.


Mutta siihen kasviväreillä värjäämiseen.. Olen aikalailla kaavoihini kangistunut, synteettisen- ja luonnonkosmetiikan sekakäyttäjä. Käyttäisin mieluusti enemmänkin luonnonkosmetiikkaa, mutta olen tottunut tietynlaiseen, ei nyt laatuun, mutta sanotaanko vaikka toimintatapaan synteettisessä kosmetiikassa.

Tiedän, miten se toimii. Pidän synteettisistä tuoksuista ja tuotesarjojen sisällä osaan arvioida laatua ja sitä, miten jokin tuote sopii iholleni. Tästä syystä ei mielelläni lähde vaihtamaan tuotteita, sillä miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?

Käyttäisin kuitenkin mieluusti enemmänkin luonnonkosmetiikkaa, mutten vain osaa. Enkä viitsi ostaa kymmeniä purkkeja vain testikäyttöön. Tällä hetkellä olen ostanut perheen ipanoille vain luonnonkosmetiikkaa, sillä heidän on "helppo tottua" siihen. Heillä ei ole oikein muutakaan vertailukohtaa ja siksipä esimerkiksi tyttäreni oli super innoissaan reissusta tuomastani Madaran kasvopesusta.

Anne kertoi, että Madaralle on myös kotimainen vaihtoehto, nimittäin Ekopharma ja heillä on jokin vadelmavaahto kasvojen puhdistukseen. Heti tuon madaran loputtua hankin siis sitä :)


Hiukset pestiin ensin syväpuhdistavalla savishampoolla, jonka annettiin vaikuttaa hetken. Tämä poistaa hiuksista ja hiuspohjasta kaiken ylimääräisen synteettisen kosmetiikan. Tämän jälkeen hiuksiin levitettiin kasviväri, joka sai vaikuttaa lämpölampun alla noin puoli tuntia.

Värin vaikutettua pääsin taas pesupaikalle. Ensin huuhtelu, sitten pesu kasvivärishampoolla ja olisikohan ollut nokkos-etikkahuuhteella.. Etikkaa siinä ainakin oli. Tämän jälkeen hiuksiin levitettiin vielä tyrnintuoksuinen tehohoitonaamio ja sain asiaankuuluvan, ihanan päähieronnan. Jokainen varmaan allekirjoittaa, että pesupaikalla tapahtuva päähieronta on kampaajareissun ehdottomia kohokohtia :)

Sitten vielä nips naps leikkaus ja hiukset olivat valmiit. Sellaiset kevyen pehmoiset ja helposti käsiteltävät. Hassua sinänsä, sillä omat luonnonkiharat ja kuivat hiukseni eivät ole aina niitä kaikkein helpoimmin käsiteltäviä. Voisin ehkä verrata hiusten keveyttä ja pehmeyttä järvivedellä pesemiseen..

Lopputulos oli juuri oikean värinen, vienosti oljille tai nurmikolle tuoksuva tukka. Värin pitää kuitenkin antaa tekeytyä vielä pari päivää, jonka jälkeen se on syventynyt entisestään. Tämä on ehkä yksi suurimmista eroista synteettisiin väreihin. Niiden sisältämät aineet nimittäin jatkavat oman hiuspigmentin vaalentamista, samalla kun aktivoivat värin sisältämiä pigmenttejä ja tämän vuoksi hiusvärit haalistuvat. Ihan ei ehkä menty oikeilla termeillä, mutta toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta?

Olen kuitenkin tähän supertyytyväinen, eikä Annen tarvitse perjantaina tulla töihin korjaamaan väriäni :D Vannotin nimittäin, että jos väri on kamala, hän saa korjata sen. Ei tarvitse, eikä ole muuten tarvinnut korjata kenenkään kasvivärejä tähän mennessä :)

Olen 90% varma, että seuraavan kerran kun tarvitsee värjätä, suuntaan samaan paikkaan ja valitsen kasvivärit. Mitäs sanotte? Eikö olekin onnistunut?

ps. syy, miksi venytän kampaajakäyntejä usein on, että kertakaikkiaan inhoan värin tarttumista otsaan, niskaan ja päänahkaan. En kestä sitä värikypärää, joka pakottaa pitämään hiuksia auki, vaikka minkä tekisi.. tiedättekö mitä?! kasviväreillä sitä ei tullut, vaan hiusrajasta pystyi ottamaan samantein valokuvat. Ihanaa!