keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kodinhoitohuoneen naulakot.

Kodinhoitohuoneessa ei ole tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, mutta sinne on vihdoin saatu seinälle tarpeelliset koukut. Tuohon penkin päälle halusin koukut, jossa voi kuivata esimerkiksi kauluspaidat henkarissa tai ripustaa muutaman puolikäyttöisen vaatteen odottamaan seuraavaa käyttöä rypistymättä.

Puolikäyttöisten vaatteiden naulakot ovat vain siitä kummallisia, että niissä tuppaa tavara aina lisääntymään.. Tuon seinän toisella puolella on siis lämminvesivaraaja, sekä pieni pesupiste käsipyykille, kengille, hanskoille tai vaikkapa lattianpesutarvikkeille. Toiselle puolelle aviomies kiinnitti myös muutaman pienemmän koukun takeille tai muita kuivaamista tai säilytystä kaipaaville vaatteille.


Alunperinhän suunnittelin tuon kodinhoitohuoneen puoleisen tilan niin, että siitä on mahdollisuus tulla koiran tai kuravermeiden kanssa sisälle. Tällä hetkellä funktio ei täyty millään, sillä lattiapinta-alaa vie pyykinkuivaustelineet. Sitä ihmettä ei vielä tässä talossa ole nähty, että pyykkikorista pohja pilkottaisi..

Minulla on suunnitteilla yksi kuivaustila, kunhan tässä valmiissa maailmassa taas kiireiltään ehtisi. Toistaiseksi siis palvelee tarkoitustaan sen verran hyvin, ettemme ole pitäneet kiirettä tämän asian kanssa. Myös "sähkökaappiongelma" on ratkomatta.

Oma silmähän tottuu näihin epäkohtiin varsin nopeasti ja tietyt asiat lakkaa häiritsemästä. Kaapeistakin puuttuu siis edelleen ovet.


Täytyy myöntää, että noinkin pieni asia kuin seinäkoukku on tuonut rutkasti käytännöllisyyttä ja säilytystilaa tullessaan. Omia villasukkiani tai jotain puolikäyttöisiä kotivaatteita säilytän penkin alla korissa, mutta aviomies ripustaa mielellään ne kaikki kahdeksan hupparia seinälle, jotka ovat tottakai samaan aikaan käytössä.

ps. pahoitteluni teknisesti ontuvista kuvista. aina ei jaksa kaivaa jalustaa esille ja toistaiseksi kodinhoitohuoneen ovikin on umpinainen, eli tila on käytännössä pilkkopimeä ilman valaistusta. ja noita ipanoiden kavereita kun täällä kulkee, niin jalusta pitää aina taitella pois tieltä. ei siis siksi, että se olisi varsinaisesti tiellä, mutta kamera ja/tai jalusta makuuhuoneen nurkassa saattaa aiheuttaa kaikenlaisia ajatuksia :D

tiistai 16. tammikuuta 2018

#perheetsafkaa

Perheet Safkaa -tapahtuma valtaa ravintolat tulevana lauantaina 20.1.18 jo kolmannen kerran. Ideana on madaltaa lapsiperheiden kynnystä käyttää ravintolapalveluita, kuten aikana ennen lapsia ja samalla tehdä yhteiskuntaamme enemmän lapsiystävälliseksi.

Mukana tapahtumassa on jo kahdeksantoista ravintolaa Helsingissä, Kirkkonummella, Turussa ja Porvoossa. Tarkemman listan ravintoloista, varauksista ja muista tarpeellisista tiedoista löydät tapahtuman nettisivuilta tai facebookista.

Viime viikon torstaina järjestetyssä pressitilaisuudessa minulla oli aikaa miettiä aihetta, sillä ravintoloissa syöminen on ollut aina luonnollinen osa elämääni. Oli lapsia tai ei. Perheemme on siis hyvinkin tottunut ulkona syömiseen, aikalailla ravintoloista riippumatta. Osaan silti valita taisteluni.

Mielestäni on hienoa tämän tyyppisten tapahtumien olemassaolo ja idea, jonka takana he seisovat. Kyllä. Ravintolakulttuuri kuuluu ihan kaikille vauvasta vaariin. Tämä lapsia vihaava, toisten pöytiin huuteleva yhteiskunta kaipaa ehdottomasti herättelyä.


Herättelyä kaipaa silti mielestäni myös se toinen pää. Lapset saavat näkyä ja kuulua, sehän on vain ihanaa, mutta on hyvä omata edes alkeelliset pöytätavat ja harjoitella niitä ensin kotona. Tämä koskee myös aikuisia.

Ruokapöytään kuuluu normaali, kohtelias elämä ja lapset ovat välillä yhtä räjähdysherkkiä kuin dynamiitti. Jokainen meistä voi pahoittaa mielensä ja saada itkukohtauksen, eikä se häiritse. Sen sijaan enemmän häiritsee ruoan heittely ja vanhempien siivottomuus. Sikailu ei kuulu ravintolaan, eikä sinne kotiinkaan.

Jos ravintolan pöytäalue on lapsiperheen jäljiltä eläimellisessä kunnossa, on syytä katsoa myös peiliin, eikä huudella toisten asenteiden perään. Tuskin itsekään haluaisit kyseiseen pöytään istua? Ruoan heittely ei kuulu ruokapöytään, mutta tietenkään vauvat eivät tätä vielä ymmärrä. Auta siis vanhempi omalta osaltasi asenteita positiivisemmaksi ja huolehdi nyt ainakin siivouksesta. Kotona voi taas harjoitella, että ei. Ruokaa ei sovi viskoa ympäriinsä.

Lapsilla on myös tapana iloita kovaan ääneen ja mahdollisesti kurkkia pöytiin ja juoksennella jonkin verran ympäriinsä. Sekään ei haittaa, lapset ovat luotuja liikkumaan ja enemmän vahinkoa saavat todennäköisesti aikaiseksi, jos heidät pakottaa paikoilleen. Enemmän häiritsee, että vanhempi kovaan ääneen tylyttää lasta, suhisee hiljaiseksi tai ei välitä tipan tippaa.

Vanhemman tulee katsoa myös sen ravintolassa seilaavan lapsen perään, ettei vaaratilanteita aiheudu. Tällainen on esimerkiksi kuuman ruoan putoaminen lapsen päälle.



Olen varmasti itse oppinut jokaisen näistä asioista kantapään kautta, eikä meidänkään ravintolakäyttäytyminen ole missään tapauksessa täydellistä. Mutta sitä mukaa kuin tilanteita tulee vastaan, niistä pyritään oppimaan. Vihahan ei ole oikea keino oppia.

Meiltä löytyy autismikirjolapsi (jolla ei ole suodatinta) ja moniallerginen, nukkumaton huutaja -lapsi. Aikalailla kaikki mahdolliset tilanteet olemme käyneet läpi ja joskus jopa lyöty hanskat tiskiin, kun tilanne ei ole ollut enää hallussa. Ja palattu paikalle uudemman kerran opettelemaan sekä vanhemmat että lapset.

Ja vaikka puhun asian puolesta, että lapsilla on oikeus saada syödä myös ravintoloissa, peräänkuulutan myös oikeutta ravintoloihin, joissa lapsi ei ole prioriteetti. On olemassa ihmisiä ja hetkiä, jotka halutaan viettää ilman lapsia. Ei mekään kahdestaan liikkuessamme hakeuduta välttämättä leikkipaikan viereen syömään, you know?

Sanoisinkin, että on hyvä ottaa etukäteen selvää ravintolasta, eikä olettaa kaikkien olevan lapsiystävällisiä ovet selällään. Ravintolakokemuksen tarkoituksena kun ei ole tuottaa pahaa mieltä kummallekaan osapuolelle, ravintolalle tai asiakkaalle.

Käykää ravintoloissa syömässä, nauttikaa ja harjoitelkaa. Kivaan kokemukseen ei tarvita kuin pöytätavat ja tilannetajua :)