keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Raikkautta lastenhuoneeseen.

Facebook muistutti tuossa, että minusta ei ole kuulunut vähään aikaan juuri mitään. Noh, menihän tässä tosiaan maanantai ja tiistai vähän hiljaisempana.. :D Veikkaan, että kovinkaan moni ei jaksa näillä keleillä roikkua laitteilla, itsekin olen ollut "enemmän kirjoja, vähemmän tietokonetta" asenteella ja nauttinut olostani. Kun vihdoin on tarpeeksi lämmin, eikä tarvitse palella. Ihan mahtavaa, sanoinko jo!

Elämässäkään ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista tai maata mullistavaa, vaan ollaan tiputeltu tässä sellaista tasaisen mukavaa olemista. Päässä pyörii sen miljoona sisustussuunnitelmaa, eikä ainakaan mahdollinen käynti asuntomessuilla auttaisi sitä. Päinvastoin! Taitanee olla parasta pysyä kaukana tuosta sisustuksen mekasta..


Me Suomalaiset kuulemma hankimme usein liian pieniä mattoja kotiimme. Täytyy sanoa, että yhdyn tuohon täysin. Se kylläkin johtunee siitä, että monissa kaupoissa myydään vain 160x jotain mattoja ja mattoja tarvitsevat tilat suurenevat avarien sisustusratkaisujen myötä.

Voihan olla, että vakiokokoisten mattojen valmistus ottaa huomioon nykyiset, hurjan pienet makuuhuoneet ja suurempiin tiloihin tulisi hankkia mittojen mukaan. Mene ja tiedä.

Meillä makuuhuoneet ovat ihan ookoo kokoisia, mutta kyllä niistäkin löytyy ihan liian pieniä mattoja. Niinkuin esimerkiksi Pienimmän huoneesta. Kapea ja pitkänmallinen ruutuhyppelymatto on toki kiva ja idea hauska, mutta kokonsa puolesta aivan liian pieni.

Siinä missä isosisko sai työtuolin huoneeseensa viime viikolla, tilasin tasapuolisuuden vuoksi pienemmälle neitokaiselle maton. Pakkohan se oli, kun täydellinen yksilö käveli vastaan ja vielä alennuksella. Tilasin elloksen alesta söpön Joanna -puuvillamaton* 140x200cm koossa ja huonehan näyttää paljon paremmalta!


Matto itsessään on raikas yhdistelmä valkoista ja vaaleanpunaista ja täten aika monen pikkuprinsessan mieleen. Värivaihtoehtoja on myös harmaa ja tummansininen, eli ehdottomasti jokaiselle jotain :)

Pidän myös maton ohuesta materiaalista ja niin ipanakin. On hyvä leikkiä Petseillä ja muilla siinä istuen tai pötkötellen. Ehdottomasti nappiostos ja näyttäisi olevan alessa edelleen :)

Että nyt tämän postauksen myötä on saatu facebook tyytyväiseksi ja minä taidan jatkaa mukavaa hiljaiseloani nauttien näistä keleistä. Paitsi instassa, sieltä löytyy jatkuvasti uusia kuvia ja storiesiakin olen taas päivittänyt. Nähdään siellä!


*kaupallinen linkki

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Yhdenlaista KonMaritusta.

Taitaa olla niin, että allekirjoittaneelle riittää sen KonMari -opuksen oleminen kirjastokassissa. Kyseinen opus on ollut lainassa minulla vaikka kuinka pitkään kirjastosta. Aina eräpäivän lähestyessä uusin lainan netissä ja kun uusiminen ei enää netin kautta onnistu, käytän opuksen kirjastossa näytillä ja lainaan taas uudestaan.

Sen verran olen sitä lukenut, aika hyvin alkuun päässyt, että olen ymmärtänyt idean tietyllä tavalla. Olen myös ymmärtänyt olevani yhdenlainen tunnehamsteri, joka ei vain voi luopua kaikista muistoista. Enkä varmasti osaa supersiivota tavaroitani tai kotiani yksi osio kerrallaan, vaan uhallanikin siivoan aina per huone. 

Per huone jää vain yleensä kesken, kun kyllästyn tai keksin muun projektin, joten meillä taitaa olla menossa jonkinlainen jatkuva suursiivous..


Olen pienestä asti keräillyt jotain. On ollut postimerkkejä, hajukumeja, kiiltokuvia ja tarroja. Muumimukeja, liberomerkkejä ja mitä näitä nyt olikaan. Keräilijä, hamstraaja. Nyt vihdoin ja pikkuhiljaa näiden järjestysbuumien myötä, olen myös luopunut. Kaikesta mikä ei tuota iloa. Ohjeen mukaisesti.

Tiettyinä päivinä olen miettinyt, pitäisikö luopua myös talosta, luonnonkiharoista, kiukuttelevista lapsista ja kenkkuilevasta aviomiehestä. Katsokaas kun ei tuota iloa se semmoinen raataminen ja taistelu :D

Nojoo.. Mutta päätin luopua saippuakokoelmastani. Kyllä, luit oikein. Saippuakokoelmastani. Olen varmasti jo yli kymmenen vuotta napannut mukaani käsisaippuan hotelleista, joissa olen vieraillut ja kotiin saavuttuani tipauttanut taas uuden riihimäen purkkiin.


Siellä on Italiaa, Ranskaa, Turkkia, Suomea, Arabiemiireitä, Itävaltaa, Ruotsia, Norjaa ja niin edelleen. Ehkä kaikista maista ja kotimaisista hotelleista. Joku voi väittää, että täysin turhaa, mutta minulle ne olivat samalla matkamuistoja. Jotkut laitoin vaatekaappiin tuoksumaan.

Nyt kuitenkin päätin, että on aika luopua. Ne eivät tavallaan enää tuottaneet iloa, vaan keräävät pölyä. Näinpä käytin nestesaippuan loppuun, hankin kirpputorilta kauniin pienen kahvikuppilautasen saippuan alustaksi ja nyt meillä on varmasti käsisaippuoita loppuelämäksemme.

Sen sijaan, että olisin heittänyt ne roskiin, päätin käyttää. Ei enää saippuoiden ostamista ja kuulemma nämä palasaippuat saattavat olla myös vähän ekologisempi vaihtoehto. Että kaikkien kantilta win-win.

Ensimmäinen käyttöön päässyt (oli muuten hankalaa valita!) on the body shopin valikoimasta 2000-luvun vaihteesta. Että sellaista. Löytyykö teistä yhtä vinttivikaisia keräilijöitä? Entä kaikenmaailman KonMarittajia?