tiistai 15. kesäkuuta 2010

Hengenpelastaja

HAASTE
Eilen, 14.6. oli Maailman verenluovuttajien päivä. Innostuksissani omasta maailmanparannuskaudesta päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen aikomukseni ja lähteä piikille. Siis minä, joka pelkää verikokeitakin niin, että jalat huojuvat alla...

Varasin ajan veripalvelun nettisivuilla ja jäin kauhun sekaisin tuntein odottamaan.
Tankkasin koko päivän ruokaa ja juomaa, että olo on varmasti hyvä, eikä painosta jää puuttumaan grammaakaan.

Koska olin varannut ajan, minun ei tarvinnut kummemmin odotella. Ilmoittautumisen ja alkuhaastattelun jälkeen pääsin tositoimiin. Koko hoito oli ohi noin kymmenessä minuutissa! Mahtavaa! Hoitaja pyysi vielä lepäämään hetken ja toi juotavaa, viihdykkeenä oli TV (yök, jalkapalloa..) Kun verenpaineet ja olo olivat tasaantuneet veripalvelu tarjosi vielä ruokaa, juomaa ja kahvikakut. Mukaan sain lisäksi paketillisen rautaa ja hyvän mielen. Suosittelen!

Muistoksi jäi pienen pieni piste, ei edes mustelmaa. Enempiä kuvia en valitettavasti aiheesta viitsi laittaa, koska useita tämä saattaa ällöttää. Eipä kyllä itseäkään kamalasti innosta neula/verikuvat, joten pääsette vähällä :)

Nyt on teidän vuoro! Käykää kokeilemassa, konkaritkin ♥ Yksi luovutus voi auttaa jopa kolmea ihmistä! Lisätietoja veripalvelusta.


6 kommenttia:

  1. mulla on kans ihan superkauheenhirvee piikkikammo,tänään jouduin käymään ottaan rokotuksen tulevaa matkaa varten ja yllätyin positiivisesti kuinka helposti se olikin ohi (vakka käsi vaivailee kyllä vielä monen tunnin jälkeenkin vähän) osittain kyllä varmasti hoitajan syy, sillä hän oli aivan ihana ja sai mut kyllä rauhoittumaan (ja se on paljon se:D) viimekerrallahan pökerryin neuvolan lattialle kun mua pisteltiin, eli siitä ei juuri pahemmaksi enää pääse ;)
    mutta veren luovuttaminen....sanotaanko jos joskus pääsen sinne asti, on jotain järkkyä tapahtunut. Mulla on yleisestikin ihan kamala lääkäripelko, ihan sama mitä siellä lääkärissä odottaa (tai onko siellä minä vai joku muu) olen aina ihan paniikissa ;( mun veli ajoi kolarin kesällä ja hoitsun tokaisu "sisko on pahemmassa jamassa kun veli" kertoo aika paljon, se on melkein taju pois heti kun astun sairaalan ovista (johtuu sairaalojen hajusta koska sama reaktio ei tule esim terveyskeskuksessa....)
    mutta ihanaa että sinä uskalsit :))) (ehkä minäkin vielä jonain päivänä?)

    VastaaPoista
  2. mine:

    apua! onneksi ei mulla ihan tuollaista ole, koskaan en ole itseäni vielä keräillyt lattialta, vaikka sitä olen pelännytkin..

    veikkaan, että veripalvelun paikka, ei ole ihan sitten sinun paikkasi. siellä kun makoiltiin kädet ojossa ihan yhteisessä tilassa, ei sermejä tms.. mutta hajua ei siellä kyllä ollut.

    Todella mukavaa matkaa sinulle! mihin olet menossa?

    VastaaPoista
  3. Kannatetaan!

    Itse olen luovuttanut verta säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuodesta -95 asti, vaikka alkuun epäilinkin oman sairaalakammoni takia sen onnistumista...Hyvin on mennyt ja nyt odotankin taas että minimiaikaraja luovutusten välillä täyttyy, ensi kuussa! =)

    VastaaPoista
  4. Mä kävin aiemmin muutaman kerran luovuttamassa, sit tuli tauko kun kerran pyörryin ja säikähdin siitä. Raskauksien ja imetyksien aikana ei oikein voinutkaan, mutta ehkä sitä voisi taas tulevaisuudessa uskaltautua..

    Hienoa, että kävit ja uskalsit!

    VastaaPoista
  5. matkani käy kohti Egyptiä :)

    VastaaPoista
  6. Marielisa:

    Ensi kuussa sitten :) Sinähän olet jo konkari!

    annukka:

    Kiitos. Lähdet vaikka syksyllä sitten mukaan? Kaksin kaunihimpi!

    mine:

    oi! niin kauas :) nautihan lomastasi!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥