tiistai 22. kesäkuuta 2010

Vaatekaappiratkaisu

Alkuperäiset vaatekaapit olivat aikoinaan, sanottaisiinko kauniisti että Alvar Aaltomaiset. Ja nyt siis puhutaan niistä ovista. Rungot on edelleen ja valitettavasti alkuperäiset.
Koska lapsiperheellä ei aina ole aikaa ja rahaa niin suuresti, kuin olisi tarvis, joutuu harmaat aivonystyrät koetukselle ja kekseliäisyys pääsee valloilleen. Alunperin kuitenkin saan kiittää tästä inspiraatiosta Nopsterin entisen kerhokaverin äitiä.
Otetaan yököttävät kaapinovet pois ja poltetaan ne atomeiksi, niin ettei mitään ole enää tunnistettavissa. Viritetään hyvin pitkä verhotanko seinästä seinään, muista tarkistaa kantavuus. Verhot saattavat olla yllättävän painavat.
Ostetaan makuuhuoneen väritykseen sopivat, ihan katosta, ihan lattiaan pituudeltaan olevat verhot. Niin monta, kuin pituudeltaan on tarvis. Verhot toki näyttävät paremmilta niin, että ovat hieman rypytettyjä, eikä pingotettuina laidasta laitaan. Meillä verhoja on kolme kappaletta. Mitä painavampi kangas, sitä kauniimmin laskeutuu, sekä pysyy paikallaan.
Legginsit ja sukkahousut yms. pikkuvaatteet ja asusteet on laitettu pieniin kivoihin pussukoihin hyllyille, niin, että eivät sekoitu minullakin niin varsin siistiin noh.. vaatekokoelmaan.
Valkoinen taitaa olla melkein yleisin väri vaatteissani..
Jokainen sentti ja suhteellisen kivalta näyttävä ripustusmahdollisuus on käytetty hyväksi. Puolikäyttöiset toimistopaidat henkareillaan patteriputkistossa roikkumassa.
Mahtava väliaikaisratkaisu! Käy jopa pidemmäksikin aikaa..

UUSI LUKIJA ON JÄLLEEN LIITTYNYT JOUKKOON! TERVETULOA!
ps. meillä ollaan _taas_ kipeinä.. absurdia! tirppanalla korvat ja kurkunpää, itse nappasin kortisonipiikin aamusta mysteeriseen allergiseen reaktioon..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kivasta viestistä ♥