tiistai 19. lokakuuta 2010

Perintöä

Olin jo oikeastaan unohtanut tämän olemassaolon, kun Mamma soitti ja muistutti, että Papan minulle käsin tekemä kehto on hänellä säilytyksessä.
Pappa teki tämän aikoinaan nukelleni.
Nukella ei ollut sänkyä,
Papalla oli taito.

Vähän ristiriitaiset fiilikset,
onhan se ihana..
Mutta
Se voisi olla ihanampi.
Vaaleanpunainen ja kruunuja.

Ei kuitenkaan raaskisi.
Tämä kun on
uniikki
originelli
käsityötä.
Mutta
se ei sovi meille..
Ehkä nielen kuitenkin himoni muutoksiin ja annan upean muiston elää.
Mitä sinä tekisit?

ps. jos kuvat on tärähtäneitä, niin on muuten niiden ottajakin!

4 kommenttia:

  1. ihana :) Juuri tuollaiset ihanuudet tuo särmää sisustukseen. Anna ihmeessä elää tuommoisenaan :) tai maalaa sopivammaksi? Laita vaaleanpunainen kruunupeitto/lakanat sänkyyn? Olisipa meilläkin jotain noin ihanaa säästössä... :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kehto, antaisin muiston elää ja pitäisin tuollaisena:)

    VastaaPoista
  3. Todennäköisesti jätän tuommoiseksi, ei vaan anna luonto periksi tuhota jotain, mitä toinen on tehnyt ja maalannut.
    Ehkä jos olisi tuntemattoman tekemä?

    Jospa sopii sitten paremmin uuteen kotiin? Eikä taida haitata, vaikka ei sopisikaan, silti se säästetään.

    Kokoa on kuitenkin sen verran, että tässä nukkuisi ihan ihmisvauvakin ;)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥