perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kaksi ipanaa meni mustikkaan part 2

2 munaa
1 ½ dl sokeria
*vatkaa hyvin kuohkeaksi vaahdoksi
1dl juoksevaa margariinia
*lisää varovasti
2 dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta
*sekoita keskenään ja lisää varovasti
jaa taikina vuokiin ja ripottele päälle tuoreita mustikoita
200c noin 20min
(isot vuoat)
Tämmöiset niistä tuli ♥

Weird-O

Tässäpä muutama omituisuus minusta:
- Ketsuppia voi syödä ihan kaiken kanssa! Kyllä, kalan kanssa se on hyvää, keittoon sekoitettuna, kananmunan kanssa... Sen sijaan sitä EI voi laittaa pizzaan.
- Peilaan itseäni kaikista kiiltävistä pinnoista. Joskus joku on saattanut nähdä minut peilaamassa vaikkapa lusikasta.
- En ole koskaan juonut tequilaa. Enkä juo. En uskalla.

- Olen kameleontti. Yhtenä päivänä pukeudun hyvinkin sporttisesti, toisena päivänä olen toimistolookissa. Minulla ei siis varsinaisesti ole mitään tyylisuuntaa. Paitsi tylsä.

- Mutta tykkään tylsästä. Ehkä siksi en mene koskaan uusien virtausten mukana, osta uusimpia villityksiä tai muutoinkaan tykkää muutoksista. Minulla menee tosi kauan hyväksyä uudet asiat.


- Aloitan joka päivä jonkinlaisen lakon tai kauden. Ne kestävät usein noin 5 tuntia, kunnes olematon itsehillintäni antaa periksi. Paitsi nettishoppailulakko, se on hyvä.

- Mainokset, musiikki, sanoitukset, kirjoitukset saavat minut helposti vollottamaan. Olen itkenyt myös joskus salattuja elämiä katsoessani.

*Välillä täytyy olla vähän hassu*

torstai 29. heinäkuuta 2010

IituLiina

Voitin Käsilaukkumafian arvonnassa 10e arvoisen lahjakortin IituLiinan verkkokauppaan.
Kerrankin onni suosi ja voitte vain kuvitella jättiläismäistä hymyä, joka halkaisi kasvoni puoliksi, kun avasin sähköpostini!
Nyt seuraavaksi olenkin tutkinut kovasti tarjontaa, että mihin ihanuuteen palkintoni käytän..
Miten olisi:



Ihanat puputossut Nopsterille syksyn kunniaksi. Reppana kulutti edelliset päiväkotitossunsa puhki, joten tulisi tarpeeseen.
Onko kukaan nähnyt näin söpöä kettupipoa?! Ei me oikeastaan tätä tarvittais, mutta... IHANA!

White humanity ♥


Tämä minun TÄYTYY
saada!
Valkoisena tottakai, onpa kaunis ♥
Tiedän, että Nellystä voisi tilata, mutta onko jotain liikettä, mistä näitä voisi ostaa?
Tai ehkäpä vinkkiä, mistä saisi edullisesti?
Kiitos jo etukäteen avusta!

ps. arvonta näyttäisi kovaa vauhtia lähestyvän..
Ja koruista tykkääville löytyy arvonta täältä

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Nojatuolista matkalle

Useasti, kun katselen telkkaria tai luen kirjaa minulle tulee palava halu päästä matkustamaan. Matkustuskohteeni saattaa jonkun mielestä olla outoja. Joukossa ei nimittäin ole Thaimaata tai Hawaia, ei Bulgariaa eikä muutakaan aurinkorannikkoa.
Minun matkustuskohteeni ovat kuvia ja tunnelmia.

USA:

Oletteko seuranneet Gilmoren tyttöjä? Miten olisi Stars Hollow. Tai syksyinen kiitospäivän juhla. Ihana pikkukaupunki, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja osallistuvia.

New York:

Keskuspuiston aurinkoinen lenkkeilyaamu. Tai eikös siinä ole kaikenmoisia saaria, kuten Long Island tai Ellis Island. Ihanat esikaupunkialueet, tyyliin täydellisissä naisissa tai Jon and Kate +8, eli näissä tapauksissa se elämäntyyli. Aamiainen Tiffanylla.

Italia:

Kuka on nähnyt Toscanan auringon alla? Tai lukenut Italiaan sijoittuvia ruokakirjoja! Kiireettömyys ja hyvä ruoka. Perhe. Ja tempperamenttini puolesta sopisin sinne täydellisesti. Aurinko ja hyvin kaukaa aavikolta puhaltava tuuli, valkoinen kartanomainen kivitalo, laattalattiat, avoimet ovet ja tuulessa liehuvat valkoiset verhot.

Ranska:

Picnic pariisissa. Kapeat kujat ja pimeät illat. Pujottelu kujilla ja patongin syöminen kynttilän valossa. Aamukahvi kahvilassa ja croissant. Eleganssi.
Entäs se laventeli ja viinitilat!

Kreikka:


Mamma Miasta tutut karut maisemat. Ruoka, joka maistuu ihan oikealle. Tomaatit ovat kypsiä ja makeita, kuin mansikat. Vanhojen naisten viisaus ja kasvoista huokuva elämänkokemus.

Englanti:

Suuret vanhat linnat, aatelisten elämä, puutarhat. Maaseutu ja nummet, pienet pubit. Teekutsut.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Lastenhuoneesta

Pieni kurkkaus lähinnä yksityiskohtiin. Koska kyseessä on tosiaan lasten huone, näyttää se useimmiten.. noh.. vähemmän kuvaukselliselta.. Olen yrittänyt tehdä siitä sopivaa molemmille, mutta ei kuitenkaan unisexiä, vaan niin, että molemmilla on omia juttuja. Nopsteri alkaa vaan jo vaatimaan ihan isojen poikien tekstiilejä, sellaisia, mistä me ei olla samaa mieltä.
Ehkä me sovitaan sitten jotain ja saadaan uuteen kotiin Nopsterille ihan omannäköinen (lue: kompromisseja) huone.
Naapuri lahjoitti Tirppanalle kaksi ihanaa pikkuista nojatuolia.
Nopsterin parven alareunassa roikkuu Pikkuisesta Puodista tilaamani viirinauha. Parven pohjaan, eli piirustustilan kattoon on viritetty lisäksi tähtivalot, jotka loistavat yötäpäivää. Yksi niistä vähän repsottaa, joten sekin pääsi kuvaan :)
Ikean verhot, ihan uudet sellaiset. Ostettu viime reissulla. Minusta toistivat kivasti tuota seinien sinistä, juuri oikea sävy. Olivat kuitenkin mielestäni hassut, kun laitoin verhokiskoille noista lenkeistä, joten vähän taittelin niitä. Voin leikkiä, että ne etäisesti muistuttavat myös lippunauhoja.
Unikaverit on kerätty sängyistä kaikki isoon koriin piirustustason alle. Sieltä saa illalla hakea ja aamulla palauttaa, vaikka kaikki. Kunhan eivät loju ympäri huonetta ja sänkyjä.
Meidän pikku picassot tarvitsevat vielä alustoja. Taso on saanut osumansa tusseista, jotka onkin myöhemmin takavarikoitu viisastuneena hyllyn päälle. Kiitos myös taikasienen keksijälle!
Tykkään lasten taiteesta ja olenkin kehystänyt sitä heidän ja meidän iloksemme. Valitettavasti kaikki taideteokset eivät mahdu aina esille, mutta äiti valitsee sieltä esille muutaman. Myös eri juhlapäiviin sopivat tekeleet on laatikoitu ja varastoitu odottamaan esillepääsyään. Minusta on kiva vaihtaa näitä vaudenaikojen mukaan. Pääsiäisenä keittiötä koristi pääsiäistaide.
Muutenkin eräänlaisena siivoufriikkinä tykkään siitä, että asioilla on paikkansa ja ovat paikoillaan.. Harmi, että meidän perheessä muut eivät juurikaan jaa ideologiaani, joten olen joutunut oman mielenrauhabi vuoksi luopumaan periaatteistani. Kyllä meillä lapsetkin siivoaa. Meillä saattaa olla sekaista, mutta ei likaista :)
Koreja on molemmille omansa. Näissä säilötään pinnejä ja koruja. Kelloja ja gogoja.
Teitä on pian 10 000 uniikkia kävijää. Olisiko siinä hyvä saavutus lahjoittaa teille jotain? Minusta on kiva, että teitä on kertynyt ja olette jaksaneet kommentoida. On aina mukavaa avata blogi ja huomata, että jollain oli minulle asiaa, että herätin ajatuksia, niin paljon, että siitä teki mieli kirjoittaa. Tykkään teistä!

Sounds like a project!

Vieläkin pohdin, viitsinkö leikata ihania lehtiäni. Näihin kynttilöihin tilasinkin jo numerot Viivulta.
Kiitos vaan Viivu, että luit ajatukseni juuri, kun sain idean.


Tässäkin on tuleva projekti. Onneksi saan ahkerilta apulaisilta hieman tukea, sillä he ovat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi käpyjen kerääjiksi.

Tämän projektin sainkin jo tavallaan loppuun. Toisaalta se vasta alkaa..

Meillä ollaan kipeänä, TAAS! Mahtava huumorintaju lapsilla, kun ymmärsivät tulla kipeäksi juuri loman jälkeen, oltuaan kolme päivää päiväkodissa.
Ehkä nämä helteet houkuttelivat?
Ehkä päiväkodin sijaishoidossa ei ollut kivaa?
Käytän aikaa hyväkseni ja pesin ikkunat, pesen myös pyykkiä, siivoan, sisustan ja suunnittelen.

Hoidan myös noita kahta pientä potilasta, suukota ja halaan. Paijaan ja sylittelen. Sehän tässä on kaikkein tärkeintä.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kaksi ipanaa meni mustikkaan...

Koska mustikka on kovin trendikästä superruokaa, päätimme yhteistuumin tenavien kanssa lähteä niitä poimimaan lähimetsästä. Niin metsästä, että katoillakin kasvaa jo sammalta.
Eilen ja viimeyönä satoi hiljakseen lähes kokoajan, katsoin parhaaksi lähteä kuravermeissä taistelutantereelle. Onneksi on suht viileä sää, pitkähihainen suojasi kivasti hyttysiltä.
Löydettiin metsämansikoita, mustikoita, vadelmia ja viinimarjoja. Nopsteria jäi harmittamaan sienien uupuminen. Olisi sieltä ehkä hieman syvemmältä metsästä kanttarelleja löytynytkin, mutta ollessani keskenäni tenavien kanssa, en viitsi kovinkaan polulta poiketa.

Nopsteri oli ahkera poimimaan. Myös kovin omistushaluinen. Hänen puskista ei muut poimi. Mutta jos joku löytää hyvän apajan, siellä saattaa vilahtaa ruskea rottakarkkihattu hyvinkin pian. Kovin kyseli, että mennään pian uudestaan!
Mustikoita ei taida tänä vuonna ihan hirveästi ollakaan? Tai ahkerammat meitä ennen ovat ne jo poimineet.. Ensi viikonloppuna saattaisi pienemmätkin olla jo kypsyneet.
Minä olen käynyt tässä samassa metsässä siitä asti, kun olen osannut kävellä. Ihanaa, että saan viedä omatkin lapseni sinne ja opettaa marjat, sienet ja kasvit.
Suurin osa saaliista meni parempiin suihin. Tirppanan kippo jäi kokonaan tyhjäksi. Keräsi ensin muutaman kippoon ja sitten söi ne. Toisti saman useamman kerran.
Muikeaa sunnuntaita! Me leivotaan tänään mustikkaisia leipomuksia!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Pikameikkiä

Meidän keittiön pöytä on aika villissä kunnossa. Onhan se kyllä "vanhakin" ja saanut omat haavansa ja arpensa ipanoiden ansiosta. Reppana. Vuorotellen nuo kaksi rauhallista ruokailijaa ovat istuneet paikoillansa pöydän päässä ja antaneet palaa. Tiedättekö, kun elokuvissa, vankiloissa tms tyypit vaativat ruokaa ja välineet viuhuu?

Hain varastosta joululiinan. Tai siis tässä se kysymys oikeastaan tuleekin.. Onko tämä nyt täysin miellettävissä joululiinaksi, vai voinko kuvitella sen tuovan lämpöä ja kodikkuutta hieman maalaisella tunnelmallaan?
On vaan helppoa tuo pikameikkaus! Nyt meidän hirviö on muuttunut noh.. ei nyt ihan kaunottareksi, mutta edes välttäväksi.
Tilasin tämän viime jouluksi Jotexista, metritavaraa ja sellaista likaa hylkivää. Vähän kuin kerniä, mutta ei sinnepäinkään ;)

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Complete

Vihdoin sarjani on täysi.
Ihanat kuusi kappaletta näitä upeita yksilöitä.
Suuria ja tilavia punaviinilaseja.
Tai jos ei ole niin tarkka, voihan niistä valkoviiniäkin nauttia.
Tai siideriä,
niinkuin Muru teki
ja vahingossa rikkoi yhden,
joka on jo korvattu uudella.
On sitten ohutta lasia...


Viinin kanssa maalaissalaattia
vai maalaissalaatin kanssa viiniä?

*
Jääsalaattia
Oikein kypsää tomaattia
Marinoitua fetaa
Rapeaa pekonia
*

Listani

Tykkään suunnitella, tehdä listoja.
Kirjoittaa asiat ylös. Muistan ne silloin paremmin.
Teen kauppalistoja, ruokalistoja, pakkauslistoja, muistiinpanoja, leivontalistoja, to do -listoja, mistä kaikesta listoja voikaan tehdä.. Kalenteri on myös aina täynnä merkintöjä ja muistiinpanoja, pursuaa post it -lappuja ja muita lipukkeita.
Nyt menossa on vieraslista ja tarjoilulista. Lista aineksista jota voin ja aion käyttää. Lista allergioista.
Seuraavaksi aion aloittaa listan joulusta. Tähän listaan laitan kuvatkin. Sääli kyllä leikata ihania lehtiä..
En varmaankaan ole ainoa, joka näitä tekee. Mikä on tärkein listasi?

torstai 22. heinäkuuta 2010

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?" -Pikku Myy

Teimme ihan pienen retken Turkuun ja Naantaliin. Ipanat olivat innoissaan menossa katsomaan muumeja!
Nähtiin toi pikku myy..
Vähän askarreltiin (äiti sanoi tuota taustalla olevaa tyyppiä fredriksoniksi, vaikka se on joku hosuli.. ei se kyllä tiedä mitään.)
Ihmeteltiin niiskun keksintöjä ja läträttiin ihania vesileikkejä
Nähtiin me sellainen hemulikin, mutta ei me sille puhuttu. Ei menty edes lähelle, koska hemulit on tosi pelottavia. Kaikki muumit on pelottavia. Sitäpaitsi sillä on reinot jalassa...
Talossa oli niin paljon katseltavaa, että me vaan juostiin, eikä osattu keskittyä. Toisaalta siellä oli kyllä tosi kuumakin.. Mutta me ollaan lapsia, ei me osata kävellä, meillä on kiire, voi nähdä jotain näkemättä!
Tämä oli niin kiva, että siinä vietettiin hetkinen. Kato! Tässä on printteri samassa!
Sitten se äitikin kiipes jo tonne. Vähänkö noloa!
Yksi parhaista jutuista oli kyllä uiminen, vaikka tää vesi maistu ihan oudolle. Ja siellä oli jotain ällöä, mitä äiti sanoi leväksi.
Oikeasti meillä oli mitä parhain päivä!
Nähdään taas muumit!