lauantai 4. kesäkuuta 2011

Palava sydän

 Kaupunkilapsi,
sinä siellä!
Muistatko?
Muistatko sen kesäisen lauantain?
Oli varmaankin heinäkuu,
saattoi lähestyä jo elokuuta.
Läheisen betonikirkon kellot soittivat kello kuusi,
sunnuntai oli jo alkanut.
 Helteinen iltapäivän ilma seisoi väreilevänä.
Asfaltti poltti jalkoja.
Muut olivat jo paenneet kaupungista maalle,
viilentymään.
Oli hiljaista,
kaupunki oli meidän.
 Kaupat olivat silloin kiinni,
ei ollut alepa auki.
Ei mikään muukaan.
Fillarilla sotkettiin hiljaisia katuja,
kuunneltiin skeittilaudan kolinaa kongeissa.
Joskus poikettiin kaupunkitieltä,
joen rantaan.
Ei siinä voinut uida,
mutta viileämpää siellä oli.
Silloin kesä tuntui ikuisuudelta.
Heitettiin kengät pois,
käärittiin lahkeet ja kahlattiin muljahtelevien kivien päällä.
Hypittiin.
Olihan se vaarallista,
sykkeet pilvissä.
Muutama siltojen asukki huuteli.
Juostiin kotiin,
pihalle levitetty sora rahisi.
Saisinko sen kesän edes hetkeksi takaisin?

2 kommenttia:

  1. Olen monesti miettinyt, että mitä sitä lapsena oikein teki kesällä, kun en muista että olisin sopinut mitään seuraavaa päivää pidemälle. Nykyään jos on vähänkään vapaata, se on takuuvarmasti ohjelmoitu jo monta viikkoa etukäteen.

    VastaaPoista
  2. Lotta: silloin viiletettiin ovelta ovelle kyselemässä "voitsä olla" ei kai kukaan suunnitellut sen kummemmin, ihana huolettomuus..

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥