sunnuntai 28. elokuuta 2011

Aamuhetki

 Olen aina ollut aamuihminen, pienestä asti. Omaan supertarkan kuulon, joka ilmoittaa minulle, vaikka kesken unen jos jonkun peitto kahisee. Jos joku heräilee.
Lapsena, kun isi heräsi, pomppasin ylös sängystä samantein, ettei uudesta päivästä mene mitään ohi.
Nykyisin aamuinen energialataus korreloituu täysin edelliseen yöhön, jota ei aina nukuta pikkulapsen unenlahjoilla. Mutta aamuhetki tuntuu silti olevan se mun juttu.
 Ensimmäiset auringonsäteet kutittelevat nokkaa, saa myös sataa. En ole turhan ronkeli.
Ajatelkaapa kirpeitä syysaamuja. Tai entäpä kevään yhä lämpenevät aamut, lupaus uudesta.
Oma rauha, hiljaisuus. Herään lähes joka aamu ennen muuta perhettä. Ihan hetkeksi nauttimaan, sillä hyperkuulo taitaa olla perinnöllistä.. Nopsteri tulee hyvää vauhtia äitinsä jäljissä.
Sen sijaan Tirppa on enemmän isäänsä. Uni maistuu. Näin se on mennyt aina, näin se tulee menemään.
 Aamun luksus ei rakennu hienoista croissanteista, ei macaronseista. Ei erikoisista jutuista.
Minulla se rakentuu ihan tavallisista pienistä asioista. Olkoonkin vaikka eilen avattu leipäpaketti.
Niin kauan, kun siinä leivän päällä on jotain, olen onnellinen.
 Mistä sinun aamusi on tehty? Vai oletko enemmän iltaihminen?
Iltaihmiset eivät varmaan ymmärrä meitä aamuihmisiä, enkä oikein ole koskaan saanut ajatuksesta kiinni, mikä siinä illassa viehättää?
Hei iltaihminen! Kertoisitko minulle?
Raukeita sunnuntaiaamuja!

6 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu myös aamuihminen! Tosin arkena koko perhe aloittaa suurinpiirtein samaan aikaan, mutta nautin juuri niistä viikonlopun aamuista, jolloin pienie hetki yksin ihmetellessä säätä ja oman kodin tunnelmaa tekee aamusta ihanan :) Ja sunnuntaiaamut ovat parhaita!

    VastaaPoista
  2. Minä taas olen aina ollut iltaihminen, lapsesta saakka - valoisaan aikaan suorastaan yöeläjä!
    Onneksi työpäiväni alkavat aina aikaisintaan klo 10, joten puolilleöin valvominen ei ole pahasta. Koululaiset sen sijaan pitää laittaa taipaleelle jo hyvissä ajoin kuitenkin...
    Itse en ole koskaan osannut syödä aamupalaa heti herättyäni vaan elimistöni vaatii kunnon heräämisen ennenkuin saan suuhuni mitään. Kaikkein tuskallisinta oli silloin, kun työni alkoi jo klo 6, silloin heräsin kunnolla vasta joskus aamupäivällä työpaikalla ;)

    Samanmoinen illanvirkku on myös 12v-kuopuksemme, mutta koulujen alettua on ollut pakko saada neiti aiemmin yöunille - silti kouluaamut ovat välillä yhtä tuskaa...mutta niistäkin selvitään luovimalla oikein. ;)

    Jännä juttu muuten miten esikoisneitimme rytmi muuttui pari vuotta sitten totaalisesti. Ennen illantorkusta aamuvirkusta tyttösestä kehkeytyi teini-iän kynnyksellä täysin päinvastainen rytmiltään - liekö pohjoisen valoisat kesäyöt sekoittaneet pakan totaalisesti...joten vannomatta paras.

    Mukavaa oloa teille sinne!

    VastaaPoista
  3. JOnna: Kyllä viikonloppuaamut voittavat arkiaamut! Toisaalta en ole ihan varma, osaanko laittaa la ja su aamut paremmuusjärjestykseen. Ovat tunnelmaltaan niin erilaisia :)

    Mari: nyt täytyy myöntää, että minullakin oli teininä se vaihe, että mentiin nukkumaan vasta kahdelta ja kesällä se herätyskin taisi olla silloin joskus, kahdelta.. Jotenkin se aika vaan kului huomaamatta kaiken puuhan parissa. Ehkä musta on tullut siis tylsä, jopa mummo :D

    VastaaPoista
  4. Minä olen myös ehdoton aamuihminen.
    Aamulla pieni hetki yksin niin koko päivä näyttää paljon valoisammalta.

    VastaaPoista
  5. Tupu: Olen myös huomannut, että pyykkihommat luistavat aamusta paremmin. Monesti illalla laitan koneen yötä vasten pyörimään ja aamusta on taas energiaa selvittää lopputulos :)

    VastaaPoista
  6. En oikein tiedä kumpaa olen. Toisinaan iskee energiapuuska nimenomaan illalla ja alan selvittää ties mitä paperipinkkoja. Jos ei olisi mitään velvoitetta herätä aamulla aikaisin, menisin todennäköisesti useimpina iltoina nukkumaan vasta yhden ja kahden välillä. Kellosta riippumatta nukahdan yleensä alle kymmenessä minuutissa.

    Mutta: Myöskin herään alle kymmenessä minuutissa, ja pienimpääkin rasahdukseen. Heräämisen jälkeen aamulla ei koskaan väsytä ennen kuin bussissa matkalla töihin. Onneksi on liukuva työaika, eikä haittaa vaikka luen hesarin kokonaan, tai tyhjennän astianpesukoneen. Jos hesari ei tule, keksin kyllä muuta ajanvietettä, kun ei ole häiriötekijöitä.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥