tiistai 2. elokuuta 2011

Kaiken sain ja vielä enemmän

 Kuinka usein sitä muistaa olla kiitollinen ihan jokapäiväisistä asioista?
Sellaisista itsestäänselvyyksistä,
pienistä murheista.
Siitä, että elämä onkin niin helppoa, 
että hupsu juttu tuntuu isolta.
Jos suurin murhe on hormonien kirjailema iho,
täytyy asioiden olla aika hyvin.
 Sain eräs päivä tekstiviestin Murulta:
koruliikkeessä odottaa paketti nimelläsi.
Tiesi, että menen töiden jälkeen kauppaan..
Hauska juttu, ajattelin.
Siellä on varmaan piilokamerat viritettynä ja nauretaan sitten yhdessä
kun hassu nainen menee kyselemään korukaupasta hänelle jätettyä lahjaa.
 Menin kuitenkin.
Kautta rantain kyselin, että onkohan tällä jotain?
Odotin, että kohta ne nauraa.
Ei nauranut.
Antoi kauniin paketin,
Muru itse valinnut.
Suloisen korun!
Joskus asiat, jotka ovat lähellä sydäntä ovat hautautuneet sinne liian syvälle.
Olen kiitollinen pienestäkin.
Kiitos, että elämä on tylsää.

PS. Muistathan osallistua edellisen postauksen kisaan!

3 kommenttia:

  1. Siis wau!!! Mistä noin romanttisia miehiä saa!!?? :D Viimeks kun sain korun niin itse valitsin ja pyysin miestä hakemaan.... :D

    Ekaa kertaa vierailulla blogissasi ja kaunis on!

    VastaaPoista
  2. olipas ihanasti tehty mieheltäsi! <3 itse saan jäädä haaveilemaan samanlaisesta yllätyksestä :/

    VastaaPoista
  3. Elämää äitinä:

    Kiitos :) Meidän tarina on ihan paikallisen baarin satoa. Minä olin töissä siellä ja Muru asiakkaana.

    satsuma:

    Muru ei ole ihan tavallinen mörrikkä, toki hän tykkää itsekin saada lahjoja. Tosin ne ovat sitten tyyliin "mitä haluaisit joululahjaksi?" "ferrarin" Ei ihan mun budjetissa :D
    Kyllä se sinunkin vuorosi tulee, pakota vaikka miehesi katsomaan jotain romanttista komediaa ja huokaile sopivalla hetkellä ;)
    (tosin meidän viimeisin romanttinen komedia päättyi siihen, että juoksin yhtäkkiä sohvalta oksentamaan :))

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥