sunnuntai 6. toukokuuta 2012

3kk

Pienin on tänään kolme kuukautta. Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Ajan kulumisen huomaa lapsista, ne kasvaa ja kehittyy. Yritän nauttia, vaikka sitten hammasta purren. Joskus sitäkin.

Pienin on meidän ilopilleri, hymy herkässä -lähes aina.
Yöt menevät vaihtelevasti, kahdesta heräämisestä aina siihen, että jokainen kellotaulun numero on nähty.
Nukahtaahan se, mutta havahtuu. Aikansa sitäkin, positiivinen ajattelu kantaa paremmin.
Maitoallergiaa, sanoi lääkäri. Ihottumaa - atopiaa. Tehdään testit myöhemmin, nyt ei vielä tarvitse korviketta. Koska oma elimistöni ei kestä laktoosia, on dietti kuitenkin aika helppo. Riisimaito, kauramaito. Soija-allergia?

Nekin selvinnee aikanaan.

Ehkä eniten tässä on mietittänyt se, että tämä on viimeinen kertani vastasyntyneen äitinä. Viimeistä kertaa kannoin uutta elämää sisälläni, viimeistä kertaa uusi elämä nostettiin syliini limaisena, huutavana, hiljentymään.
Viimeinen ensi-imetys. Tavallaan se tuntuu myös hyvältä. Tässä on meidän perhe, kaikki on valmista. Nyt on meidän kaikkien vuoro kasvaa perheenä, antaa tukea ja ottaa sitä vastaan. Keskitytään toisiimme.
Rankkaa tämä on ollut, siitä ei pääse mihinkään. Jokainen tietää ne suden tunnit, kun valvotaan. Kun syli ei riitä isoille tarpeeksi. Kun ei vaan repeä.

Rankkaa, mutta sen arvoista.

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten sen kuvan värität" - Stella (aamun kuiskaus)

7 kommenttia:

  1. Ihan kuin minun kirjoituksia Nöpön vauva-ajalta. Hän oli ilopilleri aina. Hänellä oli iho atooppinen heti viikkoisesta ja kaikki mahdolliset imetysdietit kävin läpi. Nukuin mitenkuten, vauva tissillä. Hän on ollut aina huono nukkumaan, juuri tuollainen havahtuja. Ja minun viimeinen vauva, pahnan pohjimmainen. Eikä riittänyt syli joka hetki taaperolle, vuoden vanhalle, saati koululaisille. Riittämättömyyden tunteet.

    Mutta tänä vuonna Nöpö täyttää 5v ja kaikki hyvin. Edelleen atopiaa ja edelleen neiti on huono nukkumaan, havahtuja. Edelleen saan nukkua liian vähän ja edelleen neiti on ilopilleri.

    Ihana postaus, kiitos kun tarjosit muistelohetken minulle =)

    Tsemppiä sinne, kaikki todella menee ohi ja muuttuu kultaisiksi muistoiksi. Kiva kun kirjoitat blogiin tuntemuksia, niihin on mukava palata myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Sitähän se on, syli täynnä kokoaika ja meteli kuuluu naapuriin saakka, kun lapsia on enemmän :)

    VastaaPoista
  3. Oi ihanuus miten valloittava hymy!

    Jaksuja sinne vauva-arkeen! <3

    VastaaPoista
  4. Muistan nuo tunnot vieläkin, vaikka kaikki kolme omaani ovat jo aikuisia. Kaikki vaiheet ovat viimeistään jälkeenpäin katsottuna ihania, tämäkin vaihe on ihana kun lapset käyvät piipahtamassa. T. Inkeri.

    VastaaPoista
  5. jarna:

    kiitos tsempeistä <3
    nopsterin itkuilla onkin jo kultainen reuna. ne kuulemma oli pahemmat silloin.

    Kippuralla:

    Joskus sitä raikuu koko naapurusto ja piha, kun ipanat nauttivat elämästä. Ja niinhän se pitääkin olla :)

    Pieni Lintu:

    Kaikki murheet siirtyy kyllä taka-alalle, kun tuo välähtää kasvoille :)
    Kiitos!

    Inkeri:

    Kaikki ne vaiheet ovat kyllä ihania ja kuitenkin NIIN pian ohi.

    VastaaPoista
  6. Voi kun sä kirjoitat niin kauniisti!
    Jaksamista valvomisiin!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥