maanantai 18. kesäkuuta 2012

Neljä ja puoli

Neljä ja puolikuinen Pienin on useimmiten aurinkoinen tapaus. Hymy on herkässä ja eihän tuota katsellessa voi itsekään kuin hymyillä.

Aina arki ei kuitenkaan ole pelkkää hymyilyä.
On vatsanpuruja ja uusia taitoja. On jotain, mitä ihan vielä ei osaa. On jotain, mitä osaa, mutta ei ymmärrä.

Jos on rankkaa olla tonttu-ukko, on kyllä rankkaa olla välillä myös ihan pieni.

Pienin osaa jo

-ihan itse kääntyä selältä vatsalleen, siihen ei kauaa mennyt. Kuka sitä nyt väärinpäin tätä menoa viitsisi katsella?

-melkein itse kääntyä takaisin sieltä selälleen, useimmiten isoveli ihanvähänvaan auttaa.

-tarttua leluun ja viedä sen suuhun. Harmi vaan, että se saattaa pudota kädestä. Siis tosi harmi.

-matkustaa eteenpäin, kuin mittarimato. Jalat masun alle ja taas suoraksi. Ajatus ei taida kuitenkaan olla ihan täysillä menossa vielä mukana, nenä ja poski viistää maata matkalla.

-pulautella paljon. Jos sitä tavaraa menee yläpäästä sisään, tulee sitä uloskin. Kasvuun ei näytä kuitenkaan vaikuttavan, painoa oli jo yli kuusi kiloa ja pituutta sen kuuskytä senttiä. Tilanne siis 6-6.

-lattialta myös pyydystetään ihan kaikki. Useimmin kiinnisaatu saalis on äidin hius. Tai useampi. Meillä on varmaan pian samanlainen hiusmalli? Kalju takaa.

Ruokana on edelleen oikeastaan täysimetys.

Ollaan me maisteltu vähän sitäsuntätä, niinkuin aamiaispöydän hunajamelonia. Tarina ei kerro, kuka sen pyydysti pöydältä..

Meillä on muuten Pienimmän kanssa uusi yhteistyökumppani:

Myllymuksut - onko tuttu juttu?

(sisältää mainoslinkin)

2 kommenttia:

  1. Ihana teidän pienin onkin, niin suloinen =)
    Myllymuksut on mahtava, tosin valmiita vaatteita en ole sieltä tilannut, mutta vaippakankaita kyllä läjäpäin..

    VastaaPoista
  2. annukka:

    kiitos <3

    mä muistelinkin, että sinä olet ahkera vaippojen ompelija. kiva, että olet tykännyt!

    ja valikoimassa riittää :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥