keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Se pieni kiusa.

Niin pieni vielä, niin iso jo.

Ekaluokkalainen.

Kiusaaminen ei tietenkään kohdistu vain pieniin uusiin koululaisiin, vaan ihan jokainen siellä on vaarassa, mutta meillä sinne on menossa sellainen.

Olen itse ollut kiusattu.
Olen ollut kiusaaja.

Ei koskaan hyvä.

Kiusaaminen jättää arvet loppuelämän ajaksi, miksi en itse sitä silloin ymmärtänyt?

Kyllästyin olemaan kiusattu. Tyhmä, läski, ruma, huono. Ei leikitä ton kanssa. Ei edes puhuta sille. Tönitään, haukutaan. Tyhmä, läski, ruma. Ei koskaan hyvä.

Parempi se oli olla pöydän toisella puolella, kuin ottaa tuota niskaan. Ja uskokaa, sitä tuli niskaan.

Sanottiin vain, että älä välitä. Että ne on kateellisia. Että ne lopettaa. Siinä se.

Nyt meidän tuleva koululainen on jo saanut maistaa elämän raadollisuutta. Lapsellinen lapsi, leikkivä.
Vielä hetken iloinen - tulee kotiin, on paha olla.

Tiedättekö mitä?! Se menee iholle!

Muistan, miltä se tuntuu..

Oma reagointi asiaan on voimakas, aion puuttua asiaan ennenkuin uusi sielu arpeutuu.
Puututtehan tekin <3


14 kommenttia:

  1. Katsoin myöhään illalla elokuvan "Remember me", jonka yksi teema on lapsen koulukiusaaminen ja itkin lohduttomasti. En ole kärsinyt koskaan pahemmin kiusaamisesta, mutta omia lapsiani on koitettu kiusata milloin mistäkin syystä. Olen aina puuttunut ja hyvin on käynyt. Tämänhetkisessä koulussa on täydellinen nollatoleranssi kiusaamisessa ihan aidosti. Mahtavaa!

    VastaaPoista
  2. jarna:

    täytyykin kurkkia, millainen tuo leffa on.
    hyvä, että olet saanut kiusaamisen aisoihin ja mahtava koulu tosiaan!

    meidänkin tuleva koulu on "kiva"-koulu, toivottavasti myös käytännössä :)

    VastaaPoista
  3. Jenni (Onni&amp;Oona)27. kesäkuuta 2012 klo 10.29

    Itse olen se kiusattu, koko peruskoulun ajan. On lintsaamista, luokan vaihto yms... Syynä milloin mikäkin mutta vieläkään yli kolmekymppisenä en pysty kulkemaan edes samalla puolen katua pahimpien kiusaajieni kanssa.

    Puuttukaa ajoissa, ja nykyään tuo on onneksi jo myönnetty ongelma.

    VastaaPoista
  4. Muakin on kiusattu. Muistan vieläkin miltä se tuntui. En kertonut kiusaamisesta kotona. Siksi pelkäänkin, että omia lapsia kiusataan enkä mä tai kukaan muukaan saa tietää siitä. Meillä on esikoisen kanssa ollut pieni kiusaamisepisodi viime kesänä, saatiin se selvitettyä, mutta eipä poika enää vietä aikaansa tuon kaveriparin kanssa vaikka toinen heistä on tosi kiva poika, kun leikkivät kahden. Säännöllisesti kyselen, onko ketään kiusattu jne. ja koulussa ymmärtääkseni aika hyvin puuttuvat asioihin, jos huomaavat tai korviin kantautuu. On ns. Kiva-koulu.

    VastaaPoista
  5. Samanlaisia ajatuksia. Lapset voivat olla todella ilkeitä toisilleen, niin omat kuin muidenkin. Nykyään on ihanaa kun monissa kouluissa on otettu käyttöön tuo nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja asiaan puututaan heti jos jotain tapahtuu.

    VastaaPoista
  6. Totta joka sana! Kun se pieni menee sinne maailmaan, ei se ole helppoa hänelle saati sitten vanhemmille. Sitä uskoo ja toivoo, että kaikki menisi hyvin, mutta niin lapset kuin aikuisetkin ovat petoja toisilleen. On niin surullista, kun/jos oma lapsi joutuu kiusatuksi. Vaikka se tulee tietoon ja yrittää puuttua asiaan ei se aina onnistu. Muistan äitinä, kun kuulin Tommi Läntisen "niin syvälle sydämeen sattuu". Ajoin autoa ja itkin koko kappaleen ajan. Koskettava biisi. Toivon sydämestäni, että pieni koululaisesi ei joutuisi kärsimään kiusauksesta. Se on aina raskas paikka, kun lapsi lähtee isoon maailmaan, olipa hän minkä ikäinen tahansa. Emovietti on niin suuri, haluaisi suojella kaikelta pahalta, mutta... rakkaudella -m-

    VastaaPoista
  7. Jenni:

    Ymmärrän, mistä puhut. Itse vaihdoin koulua ja tilanne helpotti. Sain osittain uuden alun.

    Voimia sinulle!

    Terhi:

    Tuota puolta en oikeastaan tullut edes ajatelleeksi, ettei siitä kertoisi :(

    Hyvä, että saitte asiat selviksi!

    Norppa:

    Totta joka sana. Minulla on myös nollatoleranssi siihen, etten katso yhtään jos omatkaan yrittävät kiusata.

    -m-:

    Se on koskettava laulu.

    VastaaPoista
  8. Kylmät väreet. Niin tuttua ja niin totta. Miksi. Miksi aikuisetkin kiusaavat, jostainhan lapset sen oppivat. Miksi ei voi vaan aina muistaa että oma hyvä mieli tulee siitä kun ei tee pahaa mieltä muille.

    VastaaPoista
  9. Aiemmassa postauksessa oli eteiseen kenkäteline/penkki. Mitkä on sen mitat ja mistä hankittu? Näyttää eittäin hyvältä ja vastaava olisi hakusessa.

    Maikki

    VastaaPoista
  10. On tuo kyllä väärin, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaajat saa "lepäillä laakereillaan" Huoh. Pistää niin vihaksi!:(

    Mä olen huomannut, että jotkut jo taapero/leikki-ikäiset kiusaavat aika pahasti muita. Tietysti siinä iässä ei lapsi voi samalla tavalla vielä ymmärtää mitä tekee, mutta kun vanhemmat ei puutu asiaan! Leikkipaikoilla saattavat töniä tahallaan kovakouraisesti muita lapsia ym, vanhemmat katsovat vierestä eivätkä sano mitään. Ihan käsittämätöntä! Mielestäni tossa iässä luodaan jo se perusta mikä on oikein ja väärin, jos vanhemmat ei puutu tollaseen jo lapsen ollessa pieni, voi se käsitys oikeesta ja väärästä jäädä lapselle hämärän peittoon.

    -Alice

    VastaaPoista
  11. anana:

    ja muuten totta tuokin, aikuiset kiusaavat. ehkä ne samat, jotka aloittavat koulussa jatkavat työpaikoilla?

    tuon kun muistaisi: tee kuten toivoisit itsellesi tekevän.

    maikki:

    kiitos :)
    penkki on ikeasta ja sen tarkemmat tiedot löytyy tästä:

    http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/70152702/

    Alice:

    kaikki eivät vain välitä :( kasvaako kiusaajien lapsista kiusaajia? toivottavasti linkki katkeaa!

    VastaaPoista
  12. Tuli mieleen yx juttu. Työpaikallani oli eräs esimies, joka ns. alisti joitakin alaisiaan. Kun sitten kerran osuin paikalle ja näin/kuulin mitä hän teki kysyin, oletko joku entinen koulukiusaaja? Hän meni sanattomaksi ja se henkilö, jota esimies alisti teki valituksen työterveyshuoltoon. Meni 2 kuukautta ja kyseinen esimies oli "vaihtanut" työpaikkaa. Tarina ei vieläkään kerro saiko hän potkut, mutta ehkä näin kävi. -m-

    VastaaPoista
  13. Aika tekopyhää tekstiä ihmiseltä, joka on aikoinaan koulukiusannut viattomia, sinulle täysin tuntemattomia lapsia ja nuoria. Toivottavasti omatuntosi kolkuttaa viimeistään nyt, kun omat lapsesi ovat kouluikäisiä. Häpeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuohon edelliseenkin kommenttiin vastasin, niin vähän ehkä tylsää huudella asioita jotka eivät pidä paikkaansa :( Mutta tosiaan jos on mennyt ne kuuluisat puurot ja vellit sekaisin, ota ihmeessä yhteyttä niin jutellaan yhdessä näistä häpeän tunteista mitä tämä ehkä sinussakin tuo esiin. Voin myös suositella lämpimästi muutamaa auttavaa tahoa, mikäli olet vinkkejä vaille :) Iloa viikkoosi <3

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥