keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Syyspuuhaa ja sydämentykytyksiä

Me käytiin Tirpan kanssa keräämässä vaahteranlehtiä syksyn iloisissa väreissä. Kotona lehdistä väkerrettiin yhdessä kranssi oveen. Ensimmäinen laatuaan ja ohjeet omasta päästä. Nopeasti googletettuna en löytänyt mitään sen kummempia ohjeita ja kranssin oli valmistuttava Pienimmän unipätkän aikana. Joten tuumasta toimeen.

Tulihan siitä vähän kotikutoinen, ensi kerralla teen jotain juttuja toisin. Mutta oikeastaan olen ihan tyytyväinen. Tirppa teki myös omansa varaston oveen. Solmi sen vaaleanpunaisella silkkinauhalla, aaww..

Lehtienhakureissulla sain myös kunnon cardiotreenin. Tirppa otti fillarinsa kera vähän oman kotimatkan ja katosi. Sitä etsittiin yksin ja kaksin ja naapurin kanssa. Ei pyörää, eikä tyttöä missään. Kieltämättä aiheutti aikamoisen puristuksen tuohon sydänlihaksen tuntumille.

Yhden puhelun jälkeen sain vinkin, missä neiti oli ollut viitisen minuuttia sitten ja suurinpiirtein niiltä mailta löytyikin. Itkuisena. "Mä odotin sua tässä, etkä sä tullut". Tyttö vaan ei ymmärtänyt, että puolen kilsan poikkeama reitiltä ei ollut se paikka, mistä ekaksi etsittään.

Pienen keskustelun jälkeen päästiin kotiin. Tirppakin huojentuneena, minä hikipäässä vaunujen kera kotiseutumatkailusta.

Keitettiin yhdessä sosekeitto, kerättiin puutarhan viimeisiä satoja, sekä tehtiin - niin, se kranssi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensikerralla fillaria taitaa koristaa vaikka naapurilta lainattu koiran flexi..

ps. kappas, lempiväriäni keltaista (valkoisen kanssa)


2 kommenttia:

  1. Hui, viimeaikaisten uutisten valossa varmaan säikähdit katoamista pahasti!!!

    VastaaPoista
  2. Pieni Lintu:

    No kyllä! Tosin tuo Kotkan uutinen julkaistiin noin 1h tämän jälkeen..
    Mutta se tunne, kun ajattelet lapsen menneen suoraan kotiin odottamaan, eikä pyörää näykään siellä.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥