sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Valokuvauskurssilla.

Blogin myötä valokuvaaminen on lisääntynyt huimasti. Ensin kotia, sitten lapsia, vähitellen luontoa ja maisemiakin. Pikkuhiljaa silmä on harjaantunut katsomaa elämää linssin läpi, miten ihana yksityiskohta! Miten ihanasti nuo kaikki on asettunutkaan!

Kamera on kasvanut käteen kiinni. Pokkarilla tulee enää harvemmin kuvattua, yleensä tuo iso mötikkä kulkee mukana. Hihna olanyli ja kamera kainaloon. Julkisella paikalla kuvaaminen ei ole enää juurikaan kiusallista.

Vietin lauantain kaksiosaisen valokuvauskurssin ensimmäisellä puolikkaalla. Sain perjantaina soiton, että jonottamani paikka on sittenkin vapautunut, oi onnea!

Kylmiltään sinne vaan ja kantapään kautta.

Virhe nro 1: tutustu kameraasi kunnolla ennen kurssia. siis avaa ohjekirja. edes kerran.
Virhe nro 2: oma perusjärkkärini perusputkineen oli kurssin varmaankin kolmanneksi surkein kamera. siis niiden pokkareiden jälkeen.
Virhe nro 3: tutustu termeihin ennen kurssia

nämähän (paitsi nro 2, mutta olen silti oikein tyytyväinen kameraani) olisi voinut välttää käymällä tekniikkakurssin, mutta minäpä en saanut sieltä sitä jonopaikkaa. ehkä siis ensivuonna!






















Harjoittelimme kuvauskulmaa, sommittelua, polttovälin käyttöä, sekä syväterävyyttä. Kohteen irroittaminen taustasta, kuvaus niin, että koko kuva on terävä.

Läksyjäkin tuli seuraavaa kertaa varten, mutta jos aika ei millään riitä, voi tuoda valmiitakin kuvia näytille.

Tässä vaiheessa jäin miettimään, varsinkin henkilökuvausta. Ottamani valmiit henkilökuvat ovat suurin osa lapsistani. Hyviä kuvia, miellyttävät silmää tasapainoisuudellaan ja sommittelullaan, mutta teknisesti väärin. Liikaa sitä ja tätä, liian vähän tota. Ammattilaisen silmään siis.

Milloin onnistuneesta kuvasta tulee epäonnistunut?

Haluanko, että valmis lempikuvani puretaan osiin ja analysoidaan. Milloin tunnepitoisesta kuvasta tulee pelkkä pikselimössökasa? Jokuhan näkee valokuvassa matkan NYC:iin ja vapaudenpatsaan, toinen epätarkkuuden ja väärän ISO:n.

Toisaalta saako kuvasta enemmän irti repimisen jälkeen? Muuttuuko kritiikki rakentavaksi palautteeksi vai onko kuva pilalla?

Ei voi oppia, ellei tee virheitä ja korjaa niitä. Mutta onko nämäkin vain näkökulmia? Sinun mielipiteesi, minun mielipiteeni?

Haluaisin niin kovasti käyttää osaa jo ottamistani kuvista, mutta ehkä teen ne virheet uudelleen jonkun merkittämättömämmän kohteen kanssa ja opin siitä.

Kyse on kuitenkin vain valokuvauksesta!

(että tällaisin kevyin miettein sunnuntai-iltaan :))
-nämä kuvat ovat kurssilla otettuja harjoituskuvia.


1 kommentti:

  1. Mullekkin kelpais moinen kurssi,vähän sitä vinkkelii...pokkari...ei ees sitä,nokia n8 tiukasti handussa ja sillä mennään.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥