sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Bring it on.


Ette. Ikinä. Usko.

Monesti sanotaan, että bloggaajien elämä on täydellistä. Täydellistä ilman mitään ryppyjä. Minäkin koitan pitää blogini aina posiviisena hömppänä ja tuoda hyvää mieltä myös muille. Hyvä tarttuu siinä, missä huonokin.

Seuraava, mitä kerron teille perustuu tositarinaan ja tapahtui minulle. En oikein itsekään jaksa uskoa, enkä tiedä itkeäkö vai nauraa. Mietin sitä vielä. 

Perjantai aamuna herättiin Pienimmän kanssa jo puoli kuudelta, se enteili pitkää päivää. Kuitenkin saatiin jotenkin pidettyä paletti kasassa siihen vaille yhdeksään. Nopsterin lähetin kahdeksaksi kouluun ja Muru vei Tirpan. Yhdeksän aikaan käynnistin auton suunnatakseni Jumboon hoitamaan viikonlopun ostokset, sekä käydäkseni muutamassa alessa. Auto hajosi, toimi nyt sen verran onneksi, että sinne kauppaan pääsin. Sen jälkeen on seissyt tuossa pihassa odottamassa kohtaloaan. Ehkä se on nuotio?

Parkkihallissa otin matkarattaat takakontista ja virittelin Pienimmän istumaan siihen. No ne rattaat hajosivat. Selkänoja. Se olin siis minä kirkuvan ipanan kanssa, joka ei halunnut istua ostoskärryissä. Vaippa falskasi. Ei vaihtovaatteita. Sekin huppari, mikä piti ottaa mukaan t-paidan päälle jäi kotiin.

Kauppareissu jäi kesken ja päästiin kotiin. Siellä meni kaikki putkeen, hetken.

Pienimmän herättyä uniltaan lähdin hakemaan keskimmäistä. Nopsteri oli jo tullut koulusta ja oli kaverillaan leikkimässä. Kotipihassa näin lasten kaverien äidin, niiden jotka olivat olleen meillä edellisenä iltana leikkimässä.

"Ai niin, pitäisi varmaan kertoa teillekin, että meiltä löytyi täitä." Just.

Soittelin Murun kanssa ja sovittiin, että hän tuo shampoot apteekista tullessaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Laitoin saunan päälle ja aloitin pienehköt varotoimenpiteet.

Muru tuli töistä ja ajattelin nyt kuitenkin ottaa sen kamman sieltä paketista ja tutkia lasten päät. Tirppa - clear, Nopsteri - clea.. IIIIIIK! Se tunne, kun täi putosi pydälle. Elävä täi. Se tunne on aika invalidisoiva. Se jätti haukkomaan hetkeksi henkeä.

Seuraavaksi alkoi armoton päiden kuuraus, kampaaminen. Kaikkien tekstiilien pesu. Osa saunaan, osa pihalle hankeen, osa pesukoneeseen. Imurointia. 

Pesun jälkeen ei onneksi löytynyt yhtään kuollutta, eikä niitä munia. Katsellaan... Operaatio jatkui koko yön enemmän tai vähemmän. Unia ja liskodiskoa.

Lauantai aamuna odoteltiin Tirpan uuden sängyn kuljetusta. Soittivat kuljetusfirmasta, että anteeksi nyt, muttakun tää paketti on vähän rikki ja sängyssä jälki. Että tilaustuote ja uuden saamiseen menee ainakin se kolme-neljä viikkoa. Huokaus.

Sänky tuli ja katsottiin vahinkojen olevan sen verran pienet, että otettiin vastaan ja alennusta. Muru jäi kokoamaan, minä asioille. Puhelin soi, nää välisarjan ruuvit puuttuu tästä.

Tässä vaiheessa teki mieli repiä kynnet irti. Hampaat suusta. Tukka päästä. Tässä vaiheessa oli lauantai-iltapäivä. Nyt on sunnuntai aamu. Riemulla odotan tulevaa, bring it on!

Ainiin. Muistinko kertoa, että puhelin on rikki. Sekin meni.

10 kommenttia:

  1. Apua ja huoh, toivottavasti uussi viikko parempi, tuossa on kyllä jo ihan liikaa, varsinkin nuo täit, niitä taas urakalla liikkeellä. Tsemppihali.

    VastaaPoista
  2. No huh huh, toiv. tämä päivä tuo on parannusta menoon!

    VastaaPoista
  3. Ei niitä helpoimpia ajanjaksoja... Kyllä se siitä.

    VastaaPoista
  4. Ouuuu my god, myötätuntohalaus täältä. Ajattele positiivisesti: tuosta ei voi päästä kuin ylöspäin ;)

    VastaaPoista
  5. Olipa siinä.. Mikä siinä onkin, että kun päivä alkaa menemään pielee, niin se sit kans menee.. Tsemppiä täältä!

    VastaaPoista
  6. Noina paivina on varmaan hyva jos valitsee sen nauramisen itkemisen sijaan :)

    VastaaPoista
  7. Heippa!

    Olen ollut tovin lukijanasti ja kovasti tykkään :)
    Omassa blogissani olisi sinulle pieni tunnustus :)

    http://kesaheinanelamaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kovasti myötäelämisestä <3

    Kyllä tää tästä, itsekin mietin, että pahimman on pakko olla takana :)

    Uusi viikko ja uudet kujeet, toivotaan että se on loistava!

    Heidi:

    Voi kiitos! Käynkin katsomassa :)

    VastaaPoista
  9. Voi ei,! Joskus vaan sattuu noita päiviä, mutta onneksi siten yleensä menee taas pidemmän aikaa hyvin. Kaikki huono kerralla kiitos, kun vähitten osissa houkuttaa kyllä toisaalta enemmän:)

    Terveisin: polkupyörä varastettiin ja meni sitten kävelyksi ja vastaan tullut koira puri jalasta...

    VastaaPoista
  10. minttu:

    No sanos muuta, onneksi nyt on ollut aurinkoisempaa :)

    Voi ei! Mua ihan alkoi naurattamaan, anteeksi :D

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥