maanantai 18. helmikuuta 2013

Hyvää yötä.

Lupasinkin kirjoitella noista vauvojen uniasioista enemmänkin. Mehän olemme viimeiset viisi kuukautta selvitelleet jos jonkinlaista ongelmaa, tautia ja unikoulua. Käyty parilla eri spesialistilla yksityisellä sektorilla ja nyt viimein kelpuutin myös neuvolan perhetyöntekijän tarjoaman avun.

Pienin on oikeastaan aina nukkunut huonosti tai oikeammin ollut nukkumatta. Illalla imetysmaratonit kestivat paria tuntia, aina havahtui huutamaaan. Nukkui 30-45min ja taas havahtui. Nukkui samalla kuin imetin ja päivisinkään ei nukkunut. Saattoi myös yöllä valvoa ja huutaa (lähes tauotta) sen kome tuntia.

Tästä ollaan päästy jo todella pitkälle! Ensin 20 herätystä yössä muuttuikin vain neljäksi tai viideksi, nykyisemmin olemme jo nukkuneet useamman täyden yön. Yöllä myös jos herää, saattaa itsekin laittaa tutin suuhun ja jatkaa unia. Tai jos jommankumman täytyy siellä käydä, huoneesta saa lähteä ilman korvia vihlovaa huutoa ja neiti etsii unta itse.

Miten tähän sitten ollaan päästy? No minulla on tarjota useampikin keino. Olemme tassutelleet ja olleet tassuttelematta. Yhden luokkakunnan mukaan on turha vaihtaa imetystä tassuun, toisen mukaan taas huudattaminen on poisluettu vaihtoehto. Yhtä kaikki, oma lähtökohtamme on, että jos aloitamme minkäänlaista unikoulua, on se heti niin, ettei yöllä tipu ruokaa. Aamuyö on erikseen, kyllä se vauva oppii tunnistamaan nälän tai vain maidon haluamisen.

Tassutteluhan perustuu siihen, että mennään itkevän vauvan luokse ja rauhoitetaan hänet "painavalla" kosketuksella. Saattaa olla myös silittelyä tms. Tähänkin valitettavan usein liittyy assosiaatio myöhemmin, eikä vauva osaa nukahtaa ilman tassua, jolloin ollaan taas pisteessä nolla. Ratkaisu voi olla esimerkiksi pinnasängyn siirtäminen vanhempien sängyn viereen ja käden roikottaminen vauvan vieressä. Tämä on siis hyvin pehmeä ratkaisu, johon on netti täynnä erilaisia ohjeita. Ongelma muuttaa muotoaan ja voi olla, että poistuu, kun lapsi kasvaa.

Perhetyöntekijä antoi myös ohjeet "tuoliunikouluun". Tässä tapauksessa huoneeseen tuodaa tuoli, joka ei sinne kuulu. Olkoon vaikka pikkujakkara. Tärkeää on, ettei se ole huoneen vakiokaluste. Kun vauva herää, vanhempi istuu tuolilla selin lapseen. On siis huoneessa, mutta ei reagoi itkuun muuten. Kun itku alkaa, lapsi käydään laittamassa makuulleen sänkyynsä, peitellään ja mennään tuoliin istumaan. Istutaan viisi minuuttia ja mennään rauhoittamaan vauva ja tullaan takaisin istumaan. Tätä toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Seuraavana iltana aika on 10min ja sitä seuraavana vartti. Pikkuhiljaa päivien kuluessa, joka ilta, tuolia siirretään pois huoneesta.

Sitten on myös unikoulu, joka toimii sillä periaatteella, että vauvaa kohdellaan yöllä niin, miten päivällä ei ikinä saisi. Kun lapsi alkaa itkemään (yhtäjaksoisesti, ei komentamaan tms) lasketaan viisi minuuttia. Tämän jälkeen mennään huoneeseen ja rauhoitetaan lapsi. Laita lapsi makuulleen ja peittele, rauhoita esimerkiksi tassulla. Jos tämä ei onnistu vaan aiheuttaa entistä kovemman reaktion, lapsen saa ottaa hetkeksi syliin. Vauvan tulee olla pystyasennossa olkapäätä vasten ja häntä ei tule keinutella. Kun itku loppuu ja lapsi rauhoittuu, lasketaan hänet takaisin sänkyyn ja lähdetään huoneesta. Ja kun itku taas alkaa, lasketaan viisi minuuttia ja aloitetaan rauhoituspuuhat alusta. Toistetaan tarvittava määrä, saattaa olla jopa 40 kertaa. Seuraavana iltana aika on 10 minuuttia jne.

Näihin unikouluihin on todella monta erilaista suhtautumistapaa ja -mallia. Yksi mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi seuraavalla. Vain kokeilemalla löytyy se, joka tuntuu hyvältä. Itse epäröin tätä "huudatukseksi" kutsuttua unikoulua kovinkin eräälle lääkärille, mutta hänellä oli ihan hyvä pointti myös. Kysyin, eikö se vahingoita vauvaa emotionaalisesti, ettei hänen tarpeisiinsa vastata? Tämä lääkäri vastasi minulle, että enemmän lasta vahingoittaa todennäköisesti äiti, joka kulkee zombina, eikä pysty olemaan läsnä. Äiti, jolla on lyhyt pinna, joka on äärimmäisen väsynyt, kuin kolme yötä. Ihan viisaita sanoja.

Nämä mallit on annettu meidän perheelle ja muokattu ammattilaisten puolelta meille sopiviksi. En väitä, että olisivat ainoita oikeita, mutta ainakin toimii. Me kävimme Murun kanssa keskustelua siitä, minkä valitsemme ja miten sen toteutamme ja lopputulema on se, että kokonainen yö alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Mieletön tunne!

Perhetyöntekijä muistuttikin, että on äärimmäisen tärkeää, että tähän sitoudutaan perheenä. Molemmat vanhemmat tai se vanhempi, joka unikoulun toteuttaa toimii aina samoin, eikä muuta toimintatapojaan. Jos esimerkiksi isä toimii ohjeiden mukaan ja äitikin melkein, äiti vaan vähän silittää, lapsi huomaa ja unikoulu ei toimi. Eli olkaa johdonmukaisia ja sopikaa etukäteen toimintatavat.

Miten sitten se anoppi, joka tulee lapsenvahdiksi yhdeksi yöksi? No, hänenkin on toimittava ohjeiden mukaan. Talossa talon tavalla. Poikkeuksena se, että jo lapsi on yötä hänen luonaan, hän toimii oman talonsa tavalla. Tähänkin liittyy assosiaatio. Sama koti, sama huone, sama tapa.

Ennenkaikkea muistakaa sanoa "ne kolme sanaa"! Pinna kiristyy, väsyttää, tekisi mieli manata kaikki lähelläolevat alimpaan helvettiin. Mutta muistakaa, että olette tässä yhdessä. Se ei kestä kauaa ja parantaa kaikkien elämänlaatua.
























Toivottavasti tästä oli yhtään apua! Vastaan mielelläni kysymyksiin, joita herää ja yritän auttaa.

Hyvää yötä!

ps. reissusta kotiuduttu, auto siivottu oksennuksista.. taudista tautiin. tulis jo kesä!!! meillä on varmaankin ollut tähän mennessä 2kk sisällä kaikki mahdolliseet taudit ja loiset. yök.

4 kommenttia:

  1. Kyllähän unikouluista on tietoa netti tulvillaan. Tästä jutusta ei nyt vaan selvinnyt, että mikä se teidän tyyli on? Eniten kiinnostaa juuri se, että miten toteutus on toiminut sitten käytännössä?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi:

    Taisinkin olla hieman epäselvä :) Eli me aluksi tassuteltiin ja loppujen lopuksi kolmella yöllä saatiin tuolla viimeisellä tavalla tulokset. Eli tuolia emme kokeilleet.

    VastaaPoista
  3. Hei! Tutulta kuullostaa.. Meidän nyt jo kolme ja puoli vuotias kuopus oli todella huono nukkuja vauvana etenkin siinä puolen vuoden iässä. Meillä tuosta tassuttelusta oli myös apua. Muutamassa yössä yöt helpottuivat, mutta tassuttelu-unikoulu jouduttiin uusimaan muutamaan kertaan sairasteluiden jälkeen (kun pikkuisen ollessa sairaana heräili taas useammin ja lipsuttiin käytännöissä ja otettiin syliin jne..) Voimia ja jaksamista!! :) ps. löysin kiinnostavan blogisi joku aika sitten. Kauniita kuvia!!

    VastaaPoista
  4. Venkku:

    Ihanaa, että tekin olette saaneet apuja! Meillehän tuo perhetyöntekijä sanoi, että vaikka lapsi olisi sairas, niin silti noudatetaan samaa linjaa. Itse en myöskään allekirjoittaisi sitä, vaan toimisin juurikin niinkuin teillä :) Kun sairastetaan, tarvitaan syliä <3

    Kiitos tsempeistä ja kehuista! Tervetuloa seuraamaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥