perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuulumisia ja pieniä potilaita.


Moikka ihanat! Tulin juuri Pienimmän kanssa leikkauksesta kotiin. Risat vietiin kidasta ja uudet putket korviin. Koko operaation meni hyvin, kuten aikaisemmatkin, mutta kyllä silti jännitti ihan hirveästi. Tai ehkä enemmän hermostutti. Join kahvia ja kääntelin lehden sivuja odotellessani ja voin sanoa, etten muista lehdestä juuri mitään.. Hassua sinänsä, että kyseinen operaatio oli jo kahdeksas meidän perheessä, mutta kaipa silti aina hermostuttaa kun kyse on omasta lapsesta.

Pienin nukkuu nyt tyytyväisenä omassa sängyssään ja kunhan heräilee, niin saa sitten taas jätskiä ja sosepurkkeja mahantäytteeksi. Särkylääkettä kuluu vielä muutaman päivän. Onneksi ei sentään nielurisoja tarvinnut poistaa, omat muistot siitä ovat aika karmivat.

























Tänään otetaan ihan rennosti. Tiedossa on tyttöjen iltaa ystävän kanssa meillä näiden pientenkin tyttöjen kanssa. Okei, no kaksi pikkupoikaa on myös paikalla ettei ihan vaaleanpunaiseksi mene. Suunnitelmissa on hyvää ruokaa ja ennenkaikkea hyvää seuraa ja äärettömän huonoja hyviä juttuja.

Jotenkin tuntuu, ettei näissä ruuhkavuosissa ole koskaan tarpeeksi aikaa tärkeille ihmisille. Toki oma perhe menee etusijalle aina, mutta eikös se niin ole, että hyvät ystävät ovat kuin perhettä?

Ja näin vanhemmiten sitä on alkanut priorisoimaan muutenkin asioita. Tekee niitä juttuja, jotka tuntuvat hyvältä ja tuhlaa aikansa oikeassa seurassa. Elämä on liian lyhyt siihen, että olisi aina onneton ja liian varovainen. Heh, kylläpäs meni syvälliseksi.. :)


Postauksen pääaihe taisi kuitenkin olla nämä tyttöjen uudet paidat, joista on tullut ihan mun lempparit näin yhden vuorokauden aikana. Löysin ne siis keskiviikkona hulluilta päiviltä ja ovat mayoralin. Nuo tyllit tms. ovat ihan hm:stä ostetut, ihanat nekin ja sopivat niin kivasti.

En ole ihan varma vielä tämän vuoden joulumekoista, joten näiden perusteella aion kahlata mayoralin valikoiman paremmin vielä läpi, jos sieltä löytyisi jotain. Toisaalta ne Silverjunglen velourmekotkin houkuttelevat.. Aamumekot, päivämekot ja iltamekot? Että ei haittaa yhtään vaikka sotkeekin :D


Eli viikonlopunkaan puuhiin ei kuulu siis kummoisempaa kuin toipumista ja yhdessäoloa. Pihahommia ja ehkä pieni metsäretki. Haravoidaan yhdessä ja kaivetaan ehkä kuoppia kukkasipuleille. Vielä olisi 41 sipulia odottamassa kuoppausta ja minä tietysti odotan siis jo kevättä ja niiden satoa.

Mutta nyt haen lounaan (jonka nauttiminen vähän venähti) tähän koneelle ja alan taas kahlata blogistaniaa läpi. Ihanaa! Sekin on jäänyt vähän, kun illat olen viettänyt taas netflixistä "uutta" sarjaa seuraten. Pretty Little Liars ja koukussa ollaan.

Ihanaa viikoloppua teille!

ps. tervetuloa kaikille uusille lukijoille, ihan huikea määrä! yhdeksän vaille kolmesataa.. en olisi ikinä uskonut, että näin tulee käymään :) kunhan se kolmesataa täytyy, on kyllä pakko järkätä jotain yhtä mahtavaa sen kunniaksi!


7 kommenttia:

  1. Kahdeksaa vaille =) Tajusin etten ole tullut painaneeksi tuota nappia koskaan, vaikka aina blogiasi lueskelen.

    Kiva että potilas on jo toipumaan päin! Kyllä ne leikkaukset aina jännittää. Meillä oli keväällä kyynelkanavan sondeeraus, ja jo pelkkä nukuttaminen mienas ottaa äidillä koville, vaikkei se edes ole varsinaisesti leikkaus.

    VastaaPoista
  2. Toi joulun aamumekko, päivämekko & iltamekko on ihan huippu idea! Saan (melkein) kaikki ihanuudet kerralla käyttöön ;-) Mayoralilla on aina ihania vaatteita. Just tänään hypistelin tuota samaa paitaa. Niitä on myös erivärisiä (ei Hulluilla Päivillä). Saran viime joulun mekko oli Mayoralilta ja se luultavasti mahtuu edelleen.
    Pikaista paranemista pikkuiselle toivottaa äiti joka on viettänyt ihan liian paljon aikaa sairaalan käytävillä <3

    VastaaPoista
  3. Paranemisia pikkuruiselle. Ompas hän tosi tosi saman näköinen, kuin sinä näissä kuvissa!

    VastaaPoista
  4. Jäin miettimään sanojasi.. itse olen viimevuosien aikana paljonkin potenut jonkinlaista syyllisyyttä, ettei aika riitä kaikkeen mitä tahtoisi.. Ja on pitänyt alkaa priorisoimaan asioita ja mitettimään, mitä todella haluan. itselläni on neljä sisarusta ja minulla on paljon ystäviä, osa lähemisempiä ja osa sitten vähemmän läheisiä, mutta kavereita kumminkin. Meillä itsellämme on kolme pientä lasta. Arki on kiireistä ja touhua täynnä. Tykkään pitää paljon yhteyttä muutamaan tosi hyvään ystävääni, joiden seurassa erityisen hyvin viihdyn ja haluan kaikin tavoin huolehtia, että he säilyvät elämässäni. Sisarukseni asuvat kaikki kanssani samalla paikkakunnalla ja heilläkin on omat perheet. Olemme jonkin verran tekemisissä, mutta välillä nimenomaan poden syyllisyyttä juuri tästä sukulaisten välisestä kanssakäymisestä. Toki kyläilemme jonkin verran, mutta jotenkin tuntuu että olisi velvollisuus käyttää aikaa enemmän omien sisarusten ja heidän perheidensä tapaamiseen. Tosiasia kuitenkin on se, että jokaisella meillä on oma, erilainen elämäntapa ja vaikk aolemme hyvissä väleissä, niin kuitenkin koen, että kun vietän aikaa ystävieni kanssa, saan siitä enemmän jonkinsortin sielunkumppanuutta ja olemme enemmän samalla aaltopituudella. Karua, mutta totta.. Miten sitä voikin olla tosi erilainen ajatusmaailma esim oman siskon kanssa? Haluan kyllä olla tekemisissä kaikkien sisarusteni kanssa ja säilyttää hyvät välit, mutta haluaisin pois minusta sen syyllisyyden tunteen, kun en ehdi tapaamaan heitä niin usein kuin "pitäisi".

    VastaaPoista
  5. annukka:

    Kiitos :)

    Aina tosiaan sitä on vähän varpaillaan, mutta niinpä kai joka päivä muutenkin.. :)

    Pikku hiiri:

    Onneksi sentään jouluna on monta päivää juhlia ;)

    Kiitos <3

    Sara:

    Kiitos <3

    Enpäs ajatellukaan! Pieninhän on tosi paljon samannäköinen kuin Tirppa tuon ikäisenä, itseasiassa vauvakuvia ei välttämättä erottaisi toisistaan. Ja samalla on sanottu myös Tirpan olevan mun näköinen :) Mä olen aina pitänyt Pienintä isänsä ja veljensä näköisenä :)

    Anonyymi:

    Tavallaan ymmärrän sinua, tosin itselläni ei ole lainkaan sisaruksia, eikä oma sukuni ole läheinen joten tämä ns. ydinperhe on kovin tärkeä ja haluan antaa heille kaiken mitä minulla ei ollut. Kynsin hampain pidän siitä kiinni :)

    Ihmiset ovat todella erilaisia, en tiedä onko sillä merkitystä onko kyse sisaruksesta vai ystävästä, mutta tosiaan ystävä voi tuntua jopa sisarukselta <3

    VastaaPoista
  6. Onpa tosiaan suloinen pusero! Ja niin hauskat kuvat. Tuli ihan hyvä mieli ja hymy nousi huulille :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥