torstai 31. lokakuuta 2013

Kuppikakutti.


























Toisin sanoen minua on muffinssittanut jo viikon. Järjetön vimma leipoa ja nimenomaan jonkinlaisia muffinseja. Erikoisen tästä kokeilusta teki mm. se, että kivat tarvittavat vuoat puuttui. No, koska lukijat jo tietävät tämän minun "tee ensin ja mieti sitten" -periaatteen, osa saattaa arvata, mitä on tulossa.

Ei mennyt kuin strömsössä. Taaskaan. Halusin kartonkisen vuoan ja koska niitä ei ollut, päätin leikata kivoja mustavalkoisia pahvimukeja about puoliksi ja käyttää niitä. Tiesittekö, että niiden muovipinta ei oikeastaan kestä kovinkaan kuumaa uunia? Minä jotenkin aavistelin, mutta..


No joo.. Ihan nättejähän niistä tuli, ja ylimääräiset suklaatkin tuli käytettyä. Siis ylimääräiset ja suklaat, mikä ei täsmää? :D 

Käytin siis muffinien sydämeksi, suklaahilloksi, loput suklaatryffelit. Taikina ympärillä on ihan perus muffinitaikina kaakaolla. Kuorrutukseen käytin tällä kertaa suklaakermaa, jossa on ihan hitunen vaniljakreemijauhetta.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla, mutta älkää kokeilko sitä mukijuttua..


Herkullista torstaita!


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Löytöjä.


























Ihanan aurinkoista huomenta kaikille, kyllä vaan tuo auringonpaiste tuo hyvää mieltä kaiken sen sateen jälkeen! Vaikka rakastankin sateen ropinaa meidän peltikatolla, niin täytyy myöntää, että saa pikkuhiljaa riittää, eikös joo.. On nimittäin rop-rop-ropissut. Sitäpaitsi me ollaan pikkusten kanssa käyty jo ihan kaikki sadelaulut läpi ja moneen kertaan.

Eilisen istuin aika vahvasti sisällä tässä koneen ääressä ja nyt oikein palan halusta päästä tuonne ulkoilmaan. Harmi vaan, että lenkkipolut on vähän niinkuin suota tällä hetkellä.. Mutta niinkuin Tirppa totesi tuossa yksi aamu Pienimmälle; ehkä on perempi lähteä veneellä liikenteeseen.


Muutaman kivan löydönkin tein tuossa alkuviikosta. Tai itseasiassa iskin silmäni näin "tiskivuoroihin" jo aikaisemmin, mutten löytänyt enää sen jälkeen mistään. Nyt oli taas prismassa muutama. Minusta näissä on jotain todella viehättävää!

Kaksi kippoa ostin, en sentään muita sarjaan kuuluvia, mutta sopivat kyllä yhteen esimerkiksi sen siirtolapuutarhan ja valkoisen teeman kanssa. Ehkä pari tine k:ta, mitäs sanotte?

Astioista puheen ollen, laitoin muutaman muumimukinkin myyntiin. Tulin siihen tulokseen, että ei ole "my cup of tea" säästellä niitä arvokkaampia täällä ja varjella ipanoilta :)


Prismasta tein muuten myös toisen löydön. Minulla on tapana hypistellä kaikkea ihanaa ja laittaa se kuitenkin takaisin sitten. Eihän nyt tätä ja onko se tarpeellinen ja katsotaan vielä. Vesihyasinttikoria olen pitkään jo ihastellut ja täytyy sanoa, että se sopii tuohon yläkerran aulaan loistavasti.

Tulee oikein hymy huulille, kun näkee sen paikoillaan.

Ajattelin vielä tuohon oliivipuuta tuomaan kodikkuutta, mutta ehkä kuitenkin näiden olosuhteiden puitteissa se ei selviä meillä ja esimerkiksi sellainen limoviikuna olisi parempi. Niitä olen sentään vasta kolme tappanut.. Onko se oliivi niin hankala kuin annetaan ymmärtää?

























Odotan myös palavasti niitä eteisen peiliovia, saavu oi saavu jo!

Muistatteko muuten kun lupailin jotain aika huikeaa, kun se 300 lukijaa on saavutettu? Noh, loppuviikosta voisi olla tulossa ;)

Valoisaa päivää  kaikille!


tiistai 29. lokakuuta 2013

Onni tulee läheltä.


Niin, onni tulee läheltä tai vähän kauempaankin, mutta varmaa on se, että kaikilla täytyy olla hauskaa! Usein me ainakin mietimme etukäteen, mihin mennä ja mitä tehdä. Helppohan se on kahdelle aikuiselle tekemistä keksiä, muttakun lisätäänkin kolme muuttujaa (8-1 vuotiaat), alkaa hommasta tulla haastavampaa.

Me matkustelemme ja puuhailemme lasten kanssa todella paljon. Ei nyt mitään kaukomaan matkoja, mutta sellaista perusmukavaa reissua tai vähän yksikertaisempaakin kokemusta. Laivalla käyty ja koluttu, Tukholmassakin, osa Tampesteria ja jos jonkinlaista kylpylää.

Itse viihdyn myös ihan peruspuistossakin lasten kanssa vaikka lauantaiaamuisin, kunhan se täyttää tietyt kriteerit. Esimerkiksi olisi kiva olla aidattu puisto, mistä kullanmurut eivät karkaile.

Valio avasi eilen palvelun, jossa tämä kaikki pohtiminen on tehty astetta helpommaksi. Ei enää goolausta lastenhoitopaikoista, klikkaat vaan kartalle ja alat tutkimaan. Parasta tässä palvelussa ehkä on se, että paikat on kokeiltuja ja jonkun, esimerkiksi perheenäidin kartalle syöttämiä.

Itsekin pääsin jo etukäteen syöttämään palveluun paikkoja viikonlopun aikana, kuten 14 muutakin bloggaajaa, joilla on tietyistä paikoista ensikäden tietoa. Klikkailin kymmenen kivaa paikkaa, jotka olemme itse kokeilleet tästä lähistöltä ja kuvailin niitä mm. "löytyy lainattavat rattaat", "puisto osittain aidattu" tai "hyvä leikkipaikka ja ruokalista" -määreillä.

















































Ja jos sinulla on aivan huippu paikka mitä ei vielä näy kartalla (tämä on hyvinkin mahdollista), se on äärimmäisen helppoa lisätä sinne. Klikkailet itsesi vain osoitteeseen http://www.valio.fi/onni/kartta/ ja syötä paikan tiedot. Oma paikkasi voi olla kiva, lapsiystävällinen teatteri, karkkikauppa, joka ottaa pienet ihanasti huomioon, puisto, jossa onkin wc.. vain taivas on rajana!

Itse olen ainakin kiitollinen jokaisesta uudesta vinkistä ja kokemuksesta, jota voin käyttää hyväkseni :)

Lisätessäsi paikan, voit muuten voittaa ikimuistoisen irtioton arjesta kynttiläillallisen merkeissä (arvo 250e)! Voittajat saavat itse valita ravintolan, joten palkinto voi vaihdella vaikka fine diningista ystävän kanssa aina pizzahetkeen koko perheen kera. Lisäksi Valio palkitsee aktiivisimmat käyttäjät Valion Onni -tuotelahjoilla, jotka on nekin valmistettu ihan lähellä, Hämeessä.

Mitä mieltä olette tällaisesta palvelusta? Minusta se on ainakin todella käytännöllinen ja todennäköisesti klikkailen itseni ensi kerralla sinne googlen sijaan ;)


Yhteistyössä:

maanantai 28. lokakuuta 2013

Treeniviikko 30.


Aluksi ihan aiheen vierestä.. Kiitos tuhannesti tuestanne, ihan jokaiselle! Muistakaa, että kyse ei ole kuitenkaan vain minusta tai blogeista, vaan nettikiusaamisesta yleensä. Kitketään se pois :)

Onneksi saan katkaistua tämän parin päivän radiohiljaisuuden tällaisella "pakollisella" postauksella :) Ette arvaakaan, kuinka vaikeaa on tuollaisen postauksen jälkeen lähteä enää kirjoittelemaan yhtään mistään. Lauantaina otin kivoja jädekuvia, muokkasin ne, kirjoitin postauksen. Klikkasin sen roskiin ja poistin kuvat. Tuntui niin turhalta ja mitäänsanomattomalta tuon kamppiksen jälkeen.. Mutta tässä sitä ollaan taas!

Tiistaina kävin salilla tekemässä jalkatreenin, samalla tuli toinen painojen lisäys. Hassua, että vasta toinen, mutta tosiaan jalkoja en saanut juurikaan tehdä juoksun vuoksi. Ihanaa huomata taas kehitystä! Sen lisäksi, että lihakset ovat vahvempia, ne alkavat paremmin erottua. Esimerkiksi eilen huomasin ihan hennon reisilihaksen rajan. Että olinkin ylpeä! Myös jalat ovat taas saaneet lisää muotoa.

Keskiviikkona ajattelin käydä palauttelemassa bodycombatissa, vaan kuinka väärässä olinkaan :D Edellisestä combatista on varmaankin kolme vuotta, enkä muistanutkaa millaista se on. No pain, no gain. Sen lisäksi siis, että jalat olivat jumissa, oli myös koko ylävartalo tämän jälkeen.

Täytyy myöntää, että vaikka combat on hauskaa ja tehokasta, niin kuinka tyhmältä voikaan ihminen näyttää huitoessaan siellä.. Tarkoitan siis itseäni :) Ihankuin viisivuotias tikkukätinen pikkutyttö huitoisi mörköjä kauemmaksi..

Torstaina sitten ajanpuutteen vuoksi tein kotipainoilla pienen käsiohjelman. Lähinnä hauiksia ja olkalihaksia. 

Lauantaina vietettiin perheen kanssa laatuaikaa hohtogolffaamassa ja sunnuntaina olin sopinut juoksutreffit aamulle, huitastiin reilu 9km kevyttä menoa. Edellisestä juoksukerrasta onkin se kolme viikkoa, joten teki ihan hyvää. Illalla kävimme vielä perheen kesken uimassa ja olin kaiken tämän jälkeen kyllä niin rikkipoikki, että uni tuli ennen kymppiä. Loistoviikko siis kaikenkaikkiaan!


Kaikki kuvat tähän postaukseen on napsaistu instagramin puolelta, jossa sielläkin on kivasti jo seuraajia :) Jos reaaliaikaiset kuvat ja fiilikset kiinnostavat, niitä voi seurata @lapetitegram. Tervetuloa!

Ihanaa viikon alkua teille kaikille, vaikkakin sateista sellaista!


perjantai 25. lokakuuta 2013

Kommentti jättää jälkensä.


"Vaikuttaa siltä, ettet rakasta poikaasi lainkaan", "Ihan surkeita kuvia", "Ällöttävän teeskentelevä blogi", "Lopeta se lukijoiden nuoleskelu" -tässä vain muutama esimerkki ilkeistä kommenteista, mitä olen saanut. Puhumattakaan nyt edes keskustelupalstoista.


Sanotaan, ettei ole huonoa julkisuutta, että olet vain suosittu bloggaaja kun sinua ruoditaan. Oletko koskaan ajatellut, miltä sinusta tuntuisi jos olisit saappaissani? Tai jos samoja totuuksia ladeltaisiinkin päin naamaa?

Bloggaaminen on julkista hommaa, varsinkin kun on blogi on kaikille avoin ja lukijoita alkaa olla aika liuta. En sano, että olisin mitenkään kuuluisa bloggaaja, mutta en kai ihan tuntematonkaan enää. Pitää olla valmis siihen, että kuraa sataa niskaan jos aloittaa bloggaamisen, mutta hei! Pitääkö ylipäätänsä olla valmis siihen?

Netin suoma, kuviteltu anonyymiteetti saa lapset, mutta myös meidät aikuiset käyttäytymään ihan käsittämättömällä tavalla. Linkitetään mitä sattuu ja suusta pääsee sammakoita. Kirjoitetaan ilkeä kommentti tai aloitus ja adrenaliinin virratessa ootetaan siihen toisten reaktiota. Ollaan oikein ylpeitä omasta aikaansaannoksesta, mutta ajatellaanko koskaan, mitä se se voi saada aikaan?

Nainen on naiselle susi, mutta tarvitseeko sen olla niin? Mitä jos se kommentti olisikin jotain positiivista tai jos kovasti ärsyttää, niin jättäisi kommentoimatta kokonaan. Eihän vihaisenakaan kannata selvitellä asioita, tulee sanottua sellaista, mitä ei ehkä tarkoitakaan.


Puhutaan ihan yleisellä tasolla. Olisitko sinä valmis siihen, että tuntematon ihminen tulisi sinulle bussipysäkillä latelemaan erinäisiä "totuuksia"? Näin niinkuin kärjistettynä.

"Näytätpä rumalta", olisitko valmis sanomaan sen myös vasten kasvoja vai tuoko se anonyymiteetti rohkeutesi esiin? Ja miksi ihmeessä se pitää ylipäätänsä päästä sanomaan? Saako se tuntemaan itsesi voittajaksi, vahvaksi, kaikkivoipaksi?

Sain kerran viestin, että karman laki on kaikille sama. En tiedä viitattiinko sillä menneisyyteeni vai kuviteltuun käyttäytymiseeni? Olen ollut kiusattu, olen ollut kiusaaja. Olen antanut anteeksi, olen pyytänyt anteeksi. Olen kasvanut.

Yritän opettaa lapsilleni ystävällisyyttä, empatiaa, pitkämielisyyttä ja ennenkaikkea toimia itsekin sen mukaan. Myönnän, että aina se ei ole helppoa. Emme ole täydellisiä, eikä tämä maailmakaan sitä ole, mutta ehkä me voisimme saada siitä aavistuksen verran paremman, vaikka kommentti kommentilta?

Olemme haastaneet kampanjaan mukaan myös Demin ja Vauvan keskustelupalstat. Kampanjan kotisivun ja kaikki mukana olevat blogit löydät TÄÄLTÄ. Kampanjassa mukana olevat tunnistat myös sivupalkissa näkyvästä kampanjalogosta, joka on vapaasti kopioitavissa ja liitettävissä omaan blogiisi jos haluat omalla toiminnallasi tukea tärkeää asiaa.

Jos olet kiusaaja tai kiusattu, käy lukemassa poliisin sivuilta faktat kiusaamisrikoksista ja toimi. Kiusaaminen on nimittäin myös rikos.



Yhteistyössä:



torstai 24. lokakuuta 2013

All the leaves are brown..


...and the sky is grey... Kuka muu tykkää tuosta mamas&papas klassikosta? Jotenkin se on soinut tässä pari päivää päässä, johtunee ilmasta.

Mä olen aika ahkerasti laitellut etupihaa viime kesänä ja nyt syksyllä ja paikalliselta kirpulta löysinkin sen pisteen i:n päälle. Valkoisen puupenkin. Veikkaan, että monikaan ei nyt talvea vasten enää hanki pihakalusteita (paitsi fiksut alesta), mutta kun tämä tuli vastaan, oli pakko toimia.

Se tulee kyllä olemaan ihan sään armoilla tuossa ympäri vuoden ja ilman katosta. Voi olla, että se menee "pilalle", mutta oikeastaan penkki on vielä ihanampi vähän ränsistyneenä. Myyjä oli pahoillaan, että siinä on pari naarmua, itse en olisi edes kiinnittänyt huomiota niihin.

























Portaille olen kerännyt sekalaisen seurakunnan erilaisia asetelmia. On erikokoista lyhtyä, lintuhäkkiä, käpyä ja kukkaa. Yksi roskisdyykkauksen pelastama peltikannukin. Kesällä kannussa oli keräämiäni heiniä, nyt enää yksi. Syksy vei nekin.

Portin pielessä roikkuu tallilyhty ja katoksesta vielä yksi amppeli. Tosin tyhjä, siihen pitää laittaa vielä jotain, ehkä jonkinlainen lankakasvi. Viikon päästä rappusille tulee ehkä myös kurpitsa halloweenin kunniaksi. Riippuu siitä, ehditäänkö me se kaivertaa.

Viikon päästä on myös asukasyhdistyksen järkkäämä Halloween -tapahtuma alueen asukkaille. Voi että mä odotan sitä! Olen toimikunnassa mukana ja omat hommani ovat mm. asujen valokuvaus, sekä musiikin hoitaminen tapahtumaan.

Biisilista on oikeastaan valmiina jo, kammottavaa taustamusiikkia. Muutama efekti vielä puuttuu ja se viimeinen muokkaus. Niin jännää!


Täytyy vaan toivoa, että ilma suosisi ja voidaan pitää osa tapahtumasta ulkona, kuten on suunniteltu. Tavallaan tämmöinen utuinen, sateinen sää olisi aika kammottava, mutta kuka oikeasti jaksaa seistä tuolla sateessa..

Ollaan kyllä panostettu tuohon tapahtumaan viimeisen päälle!


Huomenna jatketaan tavallaan harmaissa tunnelmissa, on tulossa aika painavaa asiaa. Vaikka oma blogini onkin kauniiden ja kepeiden asioiden kohtauspaikka ja haluan jakaa hyvää fiilistä kaikille, on huominen kamppis sellainen, mihin oli pakko lähteä mukaan.

Laittakaahan villasukat jalkaan, mä painun jatkamaan omieni neulomista :) 


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Takkiparka.


Täälläpäin on ilmat viilentyneet aikalailla yhtäkkiä. Hirveän kylmä viima puhaltaa, vaikka lämpötila olisi montakin astetta plussan puolella. Itseasiassa eilen mittari näytti melkein kuutta, mutta pakkaselta tuntui. Johtuukohan se myös siitä kuivuudesta?

Tänään on tavallaan paljon lämpimämmän tuntuista, sateista. Lämpömittaria en ole katsonut, mutta ihan eri fiilis. Eilen ei pärjännyt ilman hanskoja, tänään voisi olla ilman. Ja loppuviikoksi on luvattu jopa yhtätoista, jestas, mikä syksy! Toivottavasti paistaa aurinkokin :)

Kuitenkin Nopsteri on nyt siirtynyt omasta aloitteestaan ensin välikauden kautta softshelliin ja siitä tähän sunnuntaina ostettuun parkaan. Kävimme nimittäin Jumbossa tekemässä talvihankintoja. Onneksi poitsu oli mukana, sillä olisin ottanut varmasti ihan liian ison koon.

Takki on 128cm kokoinen ja poika 130cm. Kuitenkin jopa 134cm kokoiset housut saattavat olla pieniä, varsinkin collegehousut. Farkuissa koko on 134. Takissakin olisin sen ottanut, mutta sovituksessa kävi ilmi, että tämäkin on hieman reilu. Mahtuu varmasti allekin.

Malli on suora, vaikka netin kuva antaa mielestäni toisen vaikutelman. Materiaali muistuttaa öljykangastakkeja ja se on vuorattu teddykarvalla. Ihana kaiken kaikkiaan! Ja tosi edullinen perustakki. Skimbakamat on nimittäin sitten erikseen. Niissä luotetaan edelleen Haltiin ja Raiskiin.


Tytöillä on vielä käytössä vk-puvut välikerroksella. Toisinaan mietin, että miten paljon helpommalla sitä pääsisikään jos vaihtaisi jo toppaan.. Suitsait vaan yksi puku ja yhdet pukemistappelut vähemmän :)

Mutta ehkä ei kuitenkaan vielä näillä asteilla.. Nopsterilta puuttuu vielä kunnon talvikengät, luulen, että me luotetaan crocsiin tai soreliin. Mitä teillä on käytössä?


tiistai 22. lokakuuta 2013

Sisustuksellisia ongelmia.


Ihan ensiksi, ennekuin aloitan sisustuksellisista ongelmistani (saati nyt sitten muista..), haluan toivottaa tervetulleeksi uudet lukijat! Ja myös uudet FB-tykkääjät, unohtamatta tietenkään teitä vanhoja uskollisia, osa on pysynyt matkassa alusta asti ja se on paljon. Monta vuotta..! Nyt ollaan kolmea vaille kolmessasadassa. 300, ihan tajuton määrä minusta :)

Sitä täytyy kyllä juhlistaa jotenkin, ideoita otetaan vastaan!

Mutta sitten niihin ongelmiin..

Kävimme Murun kanssa sunnuntaina ikeassa ja haimme sieltä tuon valaisimen sovitukseen. Kyseessä on siis suurempi hektar-valaisin, alaosan halkaisija noin 47cm ja tuon kuvun korkeus kokonaisuudessaan 50cm (ilman johtoja).

Olen ihastellut hektaria jo pitkään, mutta arponut juuri tuon koon kanssa. Onneksi näitä sai sovittaa kotona! Valaisin on suuri, mutta se on myös musta. Sopii minulle, mutta onhan tuo aikamoinen sisustuksellinen elementti. Huomionkaappaaja.

Kupu blokkaa tietysti valon itseensä ja valaisee ainoastaan alaspäin. Edellinen pieni, läpikuultava valkoinen kuitenkin valaisi ison alueen. Isomman siis. Alakerran ongelmahan on nimenomaan valaistus. Vaikka koko takaseinä on pelkkää ikkunaa toisen perään, iltasella on todella hämärää. Itseäni se ei haittaa, viihdyn hämyisessä kynttilöiden kera, mutta Muru toivoo parempaa yleisvalaistusta.

Yksi tapa ratkaista ongelma olisi siis viedä valaisin takaisin ja hankkia erilainen. Muttakun. Tuo on NIIN kiva ja nätti ja ja..!

Toinen tapa on jättää valaisin paikoilleen ja hankkia lisävalaistusta esimerkiksi kattoon. Lähellä tuota kattopistorasiaa on toinenkin, mutta aika vinossa, ei missään linjassa tuon kanssa. Ja mikä ihmeen valaisin siihen muka tulisi kun tuo on niin valtava. Aika sekavaksi menisi?

Onko ideoita, kaikki otetaan vastaan?

Älkää muuten välittäkö noista kaikista roikkuvista johdoista, sovitusta varten ei viitsi oikein porata sitä paikoilleen..




























Toinen ongelmallinen tapaus alakerrassa oli sohvannurkka. Siitä kyselinkin jo aikaisemmin ideoita ja sain niitä todella paljon, varsinkin FB -lukijat olivat aktiivisia, kiitos :)

Ehdotukset olivat aikalailla samaa linjaa, moni oli sisutustarran kannalla. Itse en oikein näe tuossa nurkassa puuta, joten ollaan edelleen alkutekijöissä. Olen pikkuhiljaa lämmennyt ajatukselle, että siihen voisi sopia jonkinlainen hyllykkö, kirjahylly.

Murun mielestä siitä tulee ahdas. Mutta voihan alahyllyt olla jossain korikäytössä, esimerkiksi piilottaa niihin lehtiä, eikö?

Ja koska tuplakuplasta on nyt kaksi halogeenia palanut (terra, here i come!), nurkkaus vaati ehdottomasti lisää valoa. Toin ulkoa nuo hehkulamppuvalot sisälle ja virittelin ne tuohon nurkkaan.


Alakerta on nyt siis oikein muutoksien keskellä, tilasin myös ne liukuovet eteiseen, joista olen puhunut paljon! En malta odottaa, että saapuvat. Peiliovet tuovat siisteyttä ja avaruutta, ihanaa!

Eikös kunnon vanha tapa siivota ole vain vetää ovet kiinni.. :)



























Löysin myös sunnuntain reissulta kolme kivaa postikorttia, joista kaksi teippasin jääkaappiin. Keltaisessa vaan oli sitä jotain ja harmaa muistutaa siitä, että kaikki on mahdollista kun vaan uskoo itseensä.

Tuon fantin teippaan sitten Nopsterin liitutauluun, kunhan saan vain käytyä tiimarissa hakemassa sellaisen liitutaulutussin, kiitos siitäkin vinkistä!

Mitäs tykkäätte näistä? Ja tosiaan ideoita saa jakaa.. Muistakaa myös jakaa omat isäpäivälahjaideanne eiliseen postaukseen ja ottaa vinkit talteen. Mä taidan nyt lähteä kauppaan pikkuhiljaa ja syksyiselle kävelylle haukkaamaan happea.

Mukavaa tiistaita!


Linking to:


maanantai 21. lokakuuta 2013

Ideoita isänpäivälahjaksi.


Siellä ruudun toisella puolella varmaankin moni pähkäilee isänpäivän lähestyessä, että miten ihmeessä sitä perheen isää voisi muistaa. Myös vaarit, papat ja muut ansaitsevat muistamisen, mutta itse keskityn tässä nyt omien lapsieni isään.

Kaikillahan ei ole perinnettä, että vaimo muistaa miestään, mutta minusta se on tärkeää myös niin. Perheen isä on tehnyt valtavan tärkeää työtä yhdessä kanssani ja ansaitsee siitä erityismaininnan vähintäänkin isäinpäivänä.

Perinteisen lahjan lisäksi ajattelin varata meille paikat Bosgårdin järjestämältä isänpäivän BBQ -aterialta. Tuo paikkahan on siis se, josta tilaan perheemme lihat isompina erinä, yksi postaus aiheesta löytyy esimerkiksi TÄÄLTÄ. Raavas mies on luultavasti onnessaan päästessään Charolais-lihan ääreen aterialle. Lisäksi päivään kuuluu mm. kierros tilalla. 

Perinteisimpiä lahjoja voisi olla esimerkiksi erilaiset lahjakortit. Muru on puhunut viimeaikoina, että häntä kiinnostaisi ottaa elämänsä ensimmäinen tatuointi. Ilmeisesti liittyen jotenkin lapsiin. Lahjakortti voi olla myös esimerkiksi ruuanlaittokurssille johonkin ravintolaan. Moni isä nimittäin kiinnostunut hyvästä ruuasta ja haluaisi kehittyä siinä tai hifistellä. Lahjakortit ovat myös loistavia sellaisille, joilla tuntuu olevan kaikki tavara maan ja taivaan väliltä.

Myös erilaiset esitys- ja konserttiliput kiinnostavat monia. Stand up voisi olla ns. parisuhdelahja jos molemmat siitä tykkää. Vaihtoehtoisesti voi kerätä lähipiirin äidit yhteen hankkimaan kaikki miehilleen liput, jolloin lahjaksi tulee myös poikien ilta.

Murulla palelee usein myös jalat. Klassikkolahja taitaa olla villasukat, mutta myös esimerkiksi shepherdin tohvelit ovat tosi lämpöiset.

Tässä nyt muutama oma vinkkini, toivottavasti saitte uusia ideoita! Kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa omianne, laitetaan ajoissa vinkit kiertoon :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Treeniviikko 29.


Koska edellinen viikko meni aikalailla penkin alle, nappasin itseäni syys"lomalla" niskasta kiinni ja aloitin alusta.

Maanantaina aloitin ns. kyykkyhaasteen, jossa tehdään tietty määrä kyykkyjä aina enenevissä määrin ja loppujen lopuksi määrä on aika huikea, mutta niin tulisi olla lopputuloskin.  

Samalla keskiviikkona tein ensimmäisen kunnon jalkatreenin sitten puolimaratonin ja koska treeni kulki kevyesti, tein painojen lisäyksen. Ihanaa, kun saa oikein kunnolla tehdä töitä jonkun asian eteen ja hiki valuu. Se fiilis!

Torstaina tiesinkin sitten, mitä on tullut tehtyä ja jalat olivat aika tukossa. Tarkoitus oli avata niitä salilla ja se toimikin hyvin aluksi, kunnes tuli se seuraava päivä.. Huh, mikä kipu ollut vielä lauantainakin. Sitä maitohappojen määrää..

Torstaina samalla tein rintatreenin ja siihenkin painojen lisäyksen. Mieletön fiilis kun huomaa taas kehittyneensä! Laitoin myös kyselyn menemään uudesta valmennuksesta, tällä kertaa muokkausryhmään, se pitäisi alkaa marraskuun puolivälissä. Toivotaan, että ryhmään saadaan tarpeeksi jäseniä :)


Tällä hetkellä on oikein innostunut fiilis taas, itseasiassa mieli tekisi ulos kirmaamaan lenkille, mutta koska eiliset juhlat on pohjalla, en taida uskaltaa. Huomenna sitten..


perjantai 18. lokakuuta 2013

Varsinainen sirkus.

























Isojen huone on tällä hetkellä niin sirkus -kunnossa, että parempi ottaa vain pari yksityiskohta kuvaa.. Ja koska rakastan yli kaiken viirinauhoja, rakastan mustaa ja valkoista, niin vähintäänkin luonnollinen DIY -juttu oli jatkaa liitutaulutarran jalostamista valkoiseen seinään teipattavalla mustalla viirinauhalla.

Siitä tuli oikeasti tosi kiva ja Tirppakin oli oikein innoissaan. Win-win. Ja koska huoneeseen saatiin uusi kiva juttu, siivoaa hän sitä parhaillaan palkinnoksi minulle. Taas win-win.

Me ollaan viimepäivät tavattu ystäviä ja nautittu irl-seurasta. Sitä samaa olisi tiedossa myös huomenna, sillä blogiringin kekkerit toimistolla kutsuu :) Kyllä mä vaan odotan ihan hirveästi! Viimeiset pari kertaa putkeen kun on ollut yhtään mitään suunnitelmia ilman lapsia, on kaatunut siihen, että joku oksentaa tai on muuten vaan kipeä. Ehtiihän toki vuorokaudessa vielä vaikka mitä, mutta pidetään silti peukkuja!

Olen myös poltellut kynttilöitäkin paljon, sillä päivisinkin on aika harmaata. Jotenkin tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan villasukat jalassa, kääriytyä vilttiin ja nauttia tunnelmasta. Tunnelmaa oli myös tänä aamuna, kun ipanat seisoivat rivissä sohvalla huuli pyöreänä katsoen ulos, siellähän tuli lunta! Intopiukeena suunnittelivat jo lumienkeleitä, vaan se mitä satoi on jo sulanut.

Eihän se haittaa, päinvastoin. Lumisade toi odotuksen tuntua, ihan kohta on oikeasti talvi ja pitkä syksy on takana. Ihan kohta on joulukin. Lumi tulee vielä varmasti takaisin.

























Meilläkin on käynyt vieraita, tarjosin heille ystäväni vinkkaamaa tahnaa tai levitettä, miten sen nyt ottaa. Oikeasti superherkullista noiden ruisnappien kanssa. Just niin herkullista, että niitä nappeja voisi ottaa kaveriksi sinne sohvannurkkaan myös..

Raejuustotahna ruisnapeille

1 prk smetanaa
200g raejuustoa
2 rkl ruohosipulilevitettä
1 punasipuli hienonnettuna
suolaa, pippuria, tilliä

Näiden myötä toivotan teille ihanaa viikonloppua sinne sohvannurkkaan!