sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä - vereslihalla.

Mietin pitkään, voinko julkaista jotain näin henkilökohtaista. Tässä se tulee, sydän hakaten ja tärisevin käsin. Ei kuvia. Mikään kuva ei riitä.

11.5.2014 Äitienpäivänä

Viime syksynä päätin, että riittää. En halunnut enää toimia roskiksena, odottaa NIITÄ puheluita. Joskus ne olivat oluenhuuruisia, itkuisia. Toisinaan taas selvinpäin, pisteliäitä.

Viime syksynä menin naimisiin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Kelpasin jollekin sellaisena kuin olin. Ehkä minussa ei ollutkaan mitään vikaa, vaikka koko elämäni niin oli väitetty.

On vaikeaa miettiä, mikä on ensimmäinen muistikuvani äidistäni. Mutta muistikuvia tulee kyllä mieleen.
Perhepäivähoitaja käski lopettaa itkemisen, kun itkin vanhempieni perään. Nyt riittää, suu kiinni. Silloin ei kuulunut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Muistan äidin sanoneen, ettei leiki, kun pyysin barbileikkiin olohuoneen kirjahyllyyn. Ne asuivat siinä, vaikka kirjoihin ei saanutkaan koskea.

Muistan äidin paikan sohvalla. Sillä vaalealla nahkaisella. Äidin paikalla oli pyyhe. Hän istui siinä samassa kohtaa aina, televisiota katsellen. Usein sohvapöydällä edessään lasi tai pullo. Päätelkää itse.  Sohvapöydänkin kanssa piti aina olla varovainen, niin kuin äidinkin.

Muistan lauantai-illat saunan jälkeen. Kello viiden saunan. Hiustenkuivaajan ääni tiesi ilmoitusta ”kävelylle”. Pienempänä olin aina mukana, istuin ravintolan pöydässä syöden spagetti bolognesea. Henkilökunta tunsi minut nimeltä. Myöhemmin ei enää tarvinnut tulla mukaan.

Muistan myös isän lähteneen yksin ”kävelylle”. Sitä edelsi usein riita. ”Sinne se isäs taas meni, ties milloin tulee”. Oli minulla toinenkin vanhempi ”isäs”. ”Isäs” oli usein poissa, myöhemmin toivon, että itsekin olisin ollut.

Muistan kylmän äidin. Äidin, joka oli aina vihainen. Reagoimaton. Niin vihainen, ettei se puhunut. Ei vastannut. En koskaan tehnyt oikein, en koskaan kelvannut.

Muistan, ettei meille saanut tulla. Muistan, että emme käyneet kylässäkään. Äiti istui sohvalla, pyyhkeensä päällä.

Muistan myös reissut kun kyläiltiin. Monta lasia pöydällä, paljon meteliä ja loppujen lopuksi huutoa.

Muistikuvia tulee kyllä mieleen, mutta mitä en muista?

En muista koskaan kuulleeni ”rakastan sinua”. En muista koskaan olleeni pihalla äitini kanssa. Siihen aikaan ei kai lasten kanssa niin luuhattukkaan. En muista, että näyttäisin kauniilta. Muistan, että olen lihava. ”Isäs” syötti kaikenlaista. En muista halauksia, muistan huokaukset. Kaikkea en muista, ehkä niin on tarkoitettukin.

Nyt, kolmekymmentäkaksi vuotta myöhemmin mietin äitiyttä äitienpäivänä. Miten ikinä osaisin olla äiti kolmelle maailman ihanimmalle lapselle. Esikoinen on villi ja vaalea, keskimmäinen tumma ja hiljainen, nuorin vasta kaksi, punaiset hiukset. Olen usein ajatellut, etten vain osaa.

Joka ilta suukotan, ”rakastan”. Joka päivä halaan ja parannan. Istun hiekkalaatikolla ja toivon sen riittävän. Perjantai-illan elokuvat lapsi sylissä, koitan olla riittävä.

NIITÄ puheluita ei enää tule. Viimeisin viesti on enää muutaman kuukauden takaa. Siinä sanottiin, että jos mummos kuolee, se on sun vika. Muistan purreeni hammasta, etten vastaisi. En vastannut.

Tänä äitienpäivänä mietin myös lapsettomien lauantaita. Niiden, joiden syli on jäänyt tyhjäksi. Entä me, joilla on elämänsä ajan ollut tyhjä kolo. Sellainen äidin mentävä. Saadaanko me vaikka maanantai?


Jos äitis olisi saanut päättää, sua ei olisi.

65 kommenttia:

  1. Koskettavasti kirjoitettu!! <3 Halaus.

    VastaaPoista
  2. Rohkea postaus, niin koskettava! En osaa sanoa tähän muuta. Ehkä ei tarvitsekkaan? Tsemppiä! Ja onneksi äitis ei päättänyt ja olet nyt siinä! Ja olet varmasti hyvä äiti!

    VastaaPoista
  3. Niin ja hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne, tuo ainainen riittämättömyys ja ettei kelpaa.
    Nyt kolmen jo aikuisen lapsen äitinä, äitienpäivät ovat vaikeita, lasten onnitteluja on vaikea ottaa vilpittömästi vastaan, tuntuu etten ole niitä ansainnut.
    Karlisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kelpaat lapsillesi!
      He eivät varmaankaan onnittelisi, ellet kelpaisi <3

      Poista
  5. Voi miten sydäntäraapaiseva tarina, itku tuli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkin kyllä itsekin, mutta kaipa toinen askel prosessissa oli saada nämä ulos..

      Poista
  6. Mukava kun kommentoit blogiini, niin löysin tänne. Ajatuksia herättävä postaus täällä, ja laittaa jälleen miettimään omaa äitiyttään ja läsnäoloa lasten kanssa. Hyvää äitienpäivää, sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!
      Lapsille riittää varmasti vähempikin läsnäolo, tärkeintä on tietää, että äiti on ja rakastaa <3

      Poista

  7. Onneksi sinä olet maailman paras äiti omille lapsillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Toivon, että he ovat samaa mieltä :)

      Poista
  8. Tämä laittaa todellakin miettimään, esim. sitä kuinka paljon tietokoneet voi olla meidän "pulloja". Kuinka montaa kertaa sitä itse sanoo lapselle että tulen ihan kohta, kun voisi mennä heti ja sulkea vain tietokoneen tai puhelimen. On kuitenkin ihana ajatella, että sinä olet katkaissut kierteen. Eli sinun lapsillasi on kuitenkin ihan oikea ÄITI :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tullut ajatelleeksi asiaa edes tuolta kantilta. Totta! Jotenkin vain tuo kuningas alkoholi on jäänyt valtaan.
      Itse haluan opettaa, että on ihan ok juoda lasi viiniä ruuan kanssa, että sitä alkoholia ei tarvitse pelätä.
      Kiitos Veera!

      Poista
  9. Hieno kirjoitus ja kiitos rohkeudestasi! Päihdetyön(kin) tutkinnon omaavana tämänkaltaiset kirjoitukset kolahtaa aina! Onneksi lasisesta lapsuudesta voi myös toipua, vaikka se onkin yksi kamalimmista asioista mitä aikuinen voi omille lapsilleen tehdä. Hyvää äitienpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira!
      Vaikeita juttuhan nämä ovat, joskus täytyy vaan saada ulos. Se lasi täyttyi tänään :)

      Poista
  10. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on säädetty rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 8 §:ssä. Lainkohta kuuluu seuraavasti:[7]

    Joka oikeudettomasti

    1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai


    2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville


    esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

    Rikoslain 24:8 § suhteen tahallisuuden tulee ulottua siihen, että
    1) levitettävä tieto (vihjaus/kuva) koskee yksityiselämää,
    2) tiedon levittäminen on omiaan aiheuttamaan kohteelleen vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa ja että
    3) tieto levitetään joukkotiedotusvälineessä tai muuten toimittamalla se lukuisten ihmisten saataville.[9]

    Lisäksi teon on oltava tahallinen oikeudettoman levityksen suhteen. Tietoa on pitänyt levittää ilman kohteen nimenomaista tai hiljaista suostumusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvanette varmaan keneltä tämä viesti on.
      Sain myös tekstiviestin, joka ilmoitti, että oikeusjuttu laitetaan vireille heti huomenna.

      Poista
    2. Olen surullinen puolestasi. Yhtään enempää ei sinun tarvitse äidiltäsi sietää. Tämän kirjoituksen olet sitä paitsi julkaissut nimimerkillä!

      Poista
    3. Arvasin. Kauhistuin, koska etenkin tuosta ymmärsin mikä vastassa. Ilostuin, koska ymmärsin että siitä huolimatta voi kasvaa upea ihminen. Sitten taas kauhistuin, koska ymmärsin miten kauan ne ikävät asiat kalvavat ja miten kauan kestää ihmisen mielen parantuminen. Itse olen kohdannut vastaavaa, lasteni elämän kautta. Lapseni 5v ja 3,5v ovat tästä joutuneet kärsimään ohessa koko elämänsä ja loppua ei näy. Minä olen ollut ryöpytyksessä vuosia, jopa kys haasteenkin saanut. Sen kesto ei kantanut onneksi, hylkäävä päätös mutta arvet se teki minuun ja lapsiin. Voimia. Paras keino itse selviytymiselle on lyödä selvät rajat ja erityisesti jättää kynnyksen ulkopuolelle. KJ

      Poista
  11. Halaus ja rutistus, olet rohkea.

    VastaaPoista
  12. Voi, ei yhdenkään lapset pitäisi joutua tuollaista lapsuutta kokemaan =( Paljon voimia Sinulle.
    Ja kyllä Sinä riität! Olet ihana ja täydellinen äiti omille lapsillesi <3
    Oikein hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3
      Kai sen sydämessään tietää, mutta järki puhuu muuta. Tai toisinpäin.

      Poista
  13. Rohkea kirjoitus ja paljon ajatuksia herättävä. Lapsuutesi kuulostaa niiiiin surulliselta:( Kamalaa, että liian monet joutuvat samantyylisen lapsuuden kokemaan:( Tuli todella surullinen mieli puolestasi:(((

    Sinä olet varmasti aivan loistava äiti omille lapsillesi♥♥♥ Kaunista äitienpäivää!

    Blogissani on muuten sinulle haaste: http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/2014/05/aakkoset.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä turhaan sure menneitä, piti vain päästää myrkyt ulos :)
      Ihanaa äitienpäivää sinullekin!

      Ja kiitos haasteesta, täyttykin toteuttaa tuo!

      Poista
  14. Kiitos. Minun äitini mongersi puhelimeen tänäkin vuonna.
    Maailman parhainta Äitienpäivää!

    VastaaPoista
  15. Olen pahoillani lapsuuden kokemuksistasi. Lohdullista kuulla, kuinka joku sinnikäs voi silti kasvaa noin upeaksi naiseksi ja hyväksi äidiksi kuten sinä. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  16. Surullista! :( Paljon halauksia täältä. <3 Äitienpäivä voi olla myös haikea, tiedän. Mutta nauti ihanista lapsistasi, olet heille maailman paras, kaikkein tärkein, ja läsnä. :)

    VastaaPoista
  17. Olen niin pahoillani ja surullinen siitä, mitä olet joutunut lapsena kokemaan. Tää on niitä aiheita, joka saa mussa "pyhän vihan" nousemaan narsistista vanhemmuutta kohtaan.Koskettava kirjoitus ja täysin anonyymi ja asiallinen. Sinulla on täysi oikeus kertoa oma tarinasi. Muista, että se mitä olet joutunut kokemaan, ei ole pätkän vertaa sinun syytäsi! Olet arvokas, riittävä ja upea nainen ja äiti! ( Ja toivon, että äitisi saa voimia olla aikuinen ja osoittaa sinulle sanoin ja teoin rakkautta sen sijaan, että uhkailee tai syyllistää sinua.) Oletko muuten lukenut Karyl McBriden kirjan 'Enkö ole koskaan tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä' ? Suosittelen. Ja kuten tuossa yllä joku sanoikin, niin tässä ajassa saa olla kyllä itsensä kanssa tarkkana ja rehellinen, ettei nää erilaiset mediavempeleet muutu siksi "pulloksi". Ne on hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Keski-iässä on se hyvä puoli, että alkaa ymmärtää, että kohtuus kaikessa riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä, täytyypä suunnata kirjastoon :)
      Ja kiitos kauniista ja viisaista sanoistasi!

      Poista
  18. Todella rohkea kirjoitus <3 tosi harmillista kuulla kuinka et ole saanut äidiltäsi sitä mitä kaikkein eniten toivotaan <3 rakkautta. Voimia ja iso halaus!

    ihanaa äitienpäivää, olet varmasti hyvä äiti ja vaimo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa äitienpäivää sinullekin <3

      Niihän sitä sanotaan, että anna lapselle paljon rakkautta ja kaikki muu tulee itsestään :)

      Poista
  19. Olipa koskettava kirjoitus. Olet urhea soturiprinsessa ja paras äiti lapsillesi <3 Äitisi taitaa olla myös narsisti. Luulisi, että äidilläsi Omatunto soimaisi tällaisen kirjoituksen jälkeen.Mutta vielä mitä, uhkaa tytärtään oikeusjutulla, kyllä on röyhkeyden huippu! Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Sinulla on täysi oikeus kirjoittaa lapsuutesi kokemuksista omasta näkökulmastasi. Ja ammattini puolesta tiedän mistä puhun;-) Koskaan ei ole myöskään myöhäistä käsitellä lapsuutesi traumoja esim. terapian keinoin. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi!
      Tavallaan koen syyllisyyttä tästäkin, mutta kun järjellä ajattelee, niin kerroin vain tunteistani..

      Poista
  20. Liikutuin kyyneliin :'(...en osaa sanoa mitään järkevää mutta sen tiedän että olet varmasti paras äiti lapsillesi ja se riittää!!!! <3 voimia!

    VastaaPoista
  21. Osaat ihan varmasti olla maailman paras äiti omille lapsillesi! Kelpaat, olet hyvä. Ja rohkea, kun kirjoitit asiasta - tsemppiä <3

    VastaaPoista
  22. Itsellä niin samanlaiset tuntemukset jokaisen äitienpäivän kynnyksellä. Äitini tosin kuoli muutama vuosi sitten, mutta edelleen lasinen lapsuus kirkkaana mielessä. Omille lapsilleni yritän olla riittävän hyvä äiti, olla läsnä ja kuunnella. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia ihan kamalasti!
      Uskon, että olet varmasti läsnä <3

      Poista
  23. Samoja tunnelmia kokeneena tämä kirjoitus kosketti, laitoin myös sähköpostia. -M

    VastaaPoista
  24. En tiedä lohduttaako, mutta tämä tarina on kuin kertoisit minun äidistäni. Sohvalla istui hänkin kontrolloiden koko perhettä.
    Nyt itse 34 ja kahden lapsen äiti ja haavat auki edelleen.
    Kiitos ja voimia!

    Hanneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia ihana kamalasti <3
      Ne haavat eivät ehkä koskaan parane kokonaan, mutta onneksi meitä on muitakin!

      Poista
  25. Voi mikä teksti! Rohkeutta ja voimaa "toipumiseen". Lapset varmasti kasvattavat sinusta ihmisen, joka ymmärtää oman arvonsa, kun kerran oma äitisi ei sitä halunnut tai osannut tehdä. Minut ovat omat lapseni ainakin "parantaneet" monesta asiasta, myös turvattomasta ja lasisesta lapsuudestani, vaikka tietenkään se ei lasten tehtävä ole. Omien lasten myötä sitä vaan entistä kirkkaammin näkee sen rakkauden, jota voi toiselle antaa.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥