lauantai 7. kesäkuuta 2014

Erityisen ihana.

Synnytyksessä tuli hieman kiire, piti saada lapsi pian ulos. Vaativa vauva. Itki öin, itki päivin. Ymmärtäähän sen jos sattuu. Allergioitakin, pahoja sellaisia.

Sydämeltään on aina ollut hyvä - rakastaa pienempiään. En koskaan pelännyt, että hän tekisi jotain sisaruksilleen. Päinvastoin!

Nyt, lähes yhdeksän vuotta myöhemmin olemme taivaltaneet pitkän polun. Itkua ja hammastenkiristystä. Saimme kuulla, että lapsemme on erityisen ihana. Erityislapsi.


On uskomatonta, miten julmia lapset osaavat olla toisilleen. Mutta aikuisetkin! "Et taida rakastaa poikaasi niin paljon kuin tyttöjäsi". Se blogikommentti satutti. "Käsittämätöntä, miten voi lapsella olla noin huonot sosiaaliset taidot". Se luokkakaverin äidin sanoma satutti. "Sen kanssa et ainakaan leiki". "Kyllä. Olemme kieltäneet lastamme olemasta hänen seurassaan".

Lapsi ei ole itse tietään valinnut. Jotain meni joskus erilailla ja nyt olemme tässä. Vahvana viisikkona, osasimme pyytää apua.

Hän ei ihan ymmärrä aina toisten sanomia asioita. Hän ei osaa tulkita muiden käytöstä samanlailla. Hän kokee asiat voimakkaammin. Hänen ilonsa on valtavan onnellista ja surunsa musertavaa.


Äitinään on vaikeaa joskus katsoa suruaan. Ei kavereita, ei synttärikutsuja. Ajatelkaa, että oma lapsenne ei saisi moneen vuoteen enää kutsuja kenenkään synttäreille. Katsoisi vaan vierestä ja kuuntelisi muiden juttuja.

Väliäkö minulla, mutta se lapsen tuska. Miten surullisena hän taas raahautui kotiin, kun muut... Taakka harteillaan.

Voisin kirjoittaa tähän hänen sanomansa kauheat sanat itsestään, mutta en pysty. Niissä ei ole mitään perää. Hän ei itse kuitenkaan ymmärrä sanojensa voimaa.


Syksyllä alkaa kuntoutus asperger-lasten kanssa, vaikka virallinen diagnoosi ei se olekaan. Vaikka olemme kulkeneet pitkän ja raskaan matkan tähän saakka, taitaa toinen samanlainen olla vielä edessä. Diagnoosi ei ole taikatemppu, joka muuttaa asioita. Se on avain yhteen tai kahteenkin oveen.

Ensi kerralla, kun taivastelet lapsen käytöstä, ajattele ensin itse. Myös se pieni kuiskaus omalle lapsellesi "katso nyt tuota", voi muuttaa hänen asennettaan. Lapsi ei osaa tuomita, jos vanhemmat eivät sitä opeta.


35 kommenttia:

  1. Olipas kauniisti kirjoitettu <3 Nousi tippa linssiin. Kuulostaa niin kamalalta tuo miten julmia tosiaan toiset lapset ovat, saatika aikuiset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥
      Toivotaan, että tämän kirjoituksen myötä ainakin osan ihmisistä asenne ylipäätänsä muuttuu edes hieman.

      Poista
  2. Sinä tiedät, että puhun totta sanoessani jakavani tuskasi. Nämä meidän samana päivänä syntyneet esikoiset on erityisen ihania ja erityisyydessään samalla tavalla haastavia ja ihania. Meidän onni on ollut, että tielle osui huomaavia ja auttavia ihmisiä jo silloin kun rakas oli 3-vuotias ja monet asiat on saaneet siksi käänteen parempaan. Ilman sitä apua voisi tilanne olla meilläkin vielä raskaampi. Vaadi apua, koska sitä ei saa odottamalla. Usko lapseen, koska välillä tuntuu, ettei sitä hyvää lapsessa näe kukaan muu kuin vanhemmat. Soita minulle jos jaksat ja haluat, koska tiedän että välillä tässä asiassa auttaa kun saa vaan itkeä ja purkaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sinähän se aikoinasi autoit meidät tälle tielle. Niin paljon olisi jäänyt tietämättä ♥

      Poista
  3. Aikuisiltahan ne lapset käytöksen oppivat. Jos kaikki aikuiset osaisivat käyttäytyä, eivät lapset tietäisi mitään kiusaamisesta. Tuntuu myös, että erityisyyden kohtaamisessa ollaan hyvin alkutekijöissä. Ei ymmärretä, että ihminen voi olla erityinen näyttämättä siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta.
      Jotenkin tuntuu siltä, että ylipäätänsä ihmisiä - erilaisuutta on ok kommentoida :/

      Poista
  4. Ihana kirjoitus ja tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. Täällä 4,5v. erityislapsen äiti myös. Koululla kuulen yhden äidin suusta monesti "poikani kotona sanoo että T on tuhma poika". Lauseen jälkeen nauraa hassusti perään.
    EI! Lapseni ei ole tuhma, ei tyhmä vaan erilainen. Pysytään vahvoina, lasten takia! Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on vaikeuksia ymmärtää vielä toisten erilaista käytöstä, toivotaan että vanhemmat korjaavat käsityksiä kotona..

      Voimia ♥

      Poista
  5. Mä niin tiedän ton olon, kun lapsi jää yksin, sairauden, tai muun takia. Lapsi ei sitä itse valitse. Monet itkut ja tuskan kiukut saanut kokea kun ei ole kavereita eilä voi mennä kauas sairautensa takia. Oma sydän välillä itkee lapsen pahaa mieltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia teille sinne ♥
      Onneksi on välittävät vanhemmat!

      Poista
  6. Tuli tippa silmään tätä lukiessa :(

    Mietin myös, että ei me aikuiset aina tiedetä, onko päiväkotiryhmässä tai luokassa yksinäisiä, joilla ei ole kavereita tai ketä ei kutsuta synttäreille. Jos tiedettäisiin, niin voitaisiin ehkä auttaa kannustamalla omia lapsia ottamaan tämä yksinäinen mukaan. Minä ainakin tekisin niin. Olen monesti kysynyt omilta lapsilta, että onko päiväkodissa tai luokassa joku, jolla ei ole kavereita? Kiusataanko jotain? Mutta eivät lapset välttämättä osaa sanoa, eivätkä ehkä edes tunnista, että jonkun yksinjättäminenkin on kiusaamista.

    Toki on niitä tyhmiä vanhempia, jotka kieltävät lastaan leikkimästä jonkun kanssa, mutta on meitäkin, jotka oikeasti yrittäisimme auttaa, jos vaan tietäisimme ongelmasta. Voitais vaikka kutsua leikkimään ja kutsua synttäreille.

    Voimia teille, ja toivottavasti asiat muuttuvat paremmiksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun aina ei näy päällepäin se erilaisuus. Lasten on myös hankala tunnistaa, kun aikuisetkaan ei aina tunnista. Onneksi löytyy kuitenkin kaltaisiasi aikuisia.

      Kiitos tsempeistä, me odotetaan paljon syksyn kuntoustusta :)

      Poista
  7. K.S. sen Mintun äiti7. kesäkuuta 2014 klo 19.41

    Sun blogia on ihana lukea <3 Niin paljon tunteita ja asiaa. Kiitos. Paljon samanlaisia juttuja joita myös itse ajattelen.

    VastaaPoista
  8. Olipa kaunis kirjoitus<3 On häkellyttävää miten julmia lapset osaavat olla, mutta kuten Rouva Y yllä kirjoittaa, aikuisiltahan se yleensä opitaan, surullista ja niin väärin. Vihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna!

      Toivotaan, että tulevat sukupolvet ovat vähä vähältä suvaitsevaisempia :)

      Poista
  9. Vielä toistaiseksi lapsettomana aina välillä pohdin, että miten sitä pystyy samaistumaan lapsen maailmaan riittävän hyvin, jos oma lapsi onkin kovin erilainen luonteeltaan kuin itse on. Miten osaa auttaa, jos lasta kiusataan koulussa? Tai hakemaan ja vastaanottamaan kaiken tarvittavan avun, jos on fyysisiä tai henkisiä vaikeuksia jollain tavalla. On kuitenkin niitäkin lapsia, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua ajoissa, koska vanhemmat eivät suostu uskomaan, että omassa lapsessa olisi jotain tavallisesta poikkeavaa. Äitini on lastentarhanopettaja ja anoppini erityislastentarhanopettaja, joten tarinoita erilaisista lapsista ja vanhemmista kuulee niin paljon, että välillä hirvittää ajatus lasten saamisesta jo ihan senkin takia. Veljeni poika on todella arka kokeilemaan mitään uutta tai tustumaan muihin lapsiin, minkä takia vähän pelkään, mitä syksyllä alkavasta koulusta tulee. Kovasti toivon, että hän saisi luokaltaan edes jonkun kaverin, tarhassa niitä ilmeisesti jokunen oli, mutta yksikään ei tule samaan kouluun. Isänsä oli lapsena ihan samanlainen ja kasvoi silti ihan normaaliksi, suhteellisen sosiaaliseksi aikuiseksi, vaikkakaan avoimeksi häntä ei voi edellenkään kutsua. Mutta ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat introverttejä ja toiset ekstroverttejä, ja se on ihan okei, vaikka maailmassa jälkimmäisiä suositaankin. Tsemppiä teille, toivottavasti kuntoutuksesta on hyötyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥

      Sepä se.. Tavallaan onneksi sitä teki lapset sen verran ajoissa ettei miettinyt kaikkea. Toisaalta mihinkään ei oikein itse voi vaikuttaa kuitenkaan, pitää vaan mennä flown mukana. Olla vahva, vaikkei jaksaisikaan aina. Antaa lapsen olla se heikko ♥

      Onnea koulutaipaleelle!

      Poista
  10. Huh, kuinka koskettava kirjoitus!<3 Paljon voimia erityislapsen vanhemmille toivon, kun ihan jokaisen lapsen kanssa ne voimat ja jaksaminen on toisinaan koetuksella. Onneksi rakkaus lasta kohtaan on niin suurta, että ne vaikeat hetket on helpompi ylittää.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina K!
      Ja onneksi olemme vahvoja yhdessä <3

      Poista
  11. Kauniisti kirjoitit, tuli aivan kyynel silmään. Voimia arkeenne♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä oli näitä kirjoituksia kun itsekin vähän kyynelehdin. Kiitos!

      Poista
  12. Kaunis ja koskettava kirjoitus suloisesta erityisestäsi, voimia ja kaikkea hyvää hänelle ja koko perheelle <3

    VastaaPoista
  13. Ihana, tärkeä kirjoitus <3 Itse olen onnellinen, kun lapsemme ovat pienestä asti olleet tekemisissä erityislasten ja erityisaikuisten kanssa. Uskon, että sen myötä he oppivat ajattelemaan erilaisuutta luonnollisena osana elämää. Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset ovat vain vähän erityisiä, eivät pahoja. Se on hyvä myös meidän aikuisten oppia :)
      Kiitos! Lapsesi saavat olla onnellisia tuollasen asenteen omaavista vanhemmista.

      Poista
  14. Kaunis kirjoitus <3 Täälläkin tuli kyynel silmään. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  15. Koskettava kirjoitus. Toivon pojallesi kaikkea hyvää. Toivon myös, että se oma paras kaveri, bestis, vielä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Itsekin toivon hänelle vain onnellisuutta <3

      Poista
  16. Hieno ajatuksia herättävä kirjoitus! Tosi surullista & niin tuttua. Oikein hyvää kesälomaa pojallesi & koko perheelle!

    VastaaPoista
  17. Voi kun sait mutkin itkeä tillittämään. Osaat hienosti pukea vaikean asian sanoiksi.

    Hienoa, että olette saaneet apua, toivottavasti kuntoutus auttaa eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Me odotamme syksyä kyllä paljon, toivotaan myös että tämä kesäkin vaikuttaa :)

      Poista
  18. Itsekin äitinä tunsin sinun tuskasi lukiessani kirjoitustasi. Voimia sinulle ja voimia ihanalle pojallesi <3 Kyllä hän varmasti löytää vielä oikean polun, jota kulkea.

    -S

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥