maanantai 29. syyskuuta 2014

Never miss a monday.

Pitkästä aikaa treenikuulumisia uuteen viikkoon. Johtuu ihan siitä, että uusi viikko on aina helppo aloittaa "huomenna". Sunnuntaina jättää helposti vaikka ihan kevyenkin treenin tekemättä tekosyyllä "huomenna". Maanantaina aloitan.

Yksi lemppari motivaatiotauluistani sanoo: never miss a monday. Ja tottahan se on. Kun hyvin pääsee kiinni uuteen viikkoon, on helppo jatkaa. Paljon helpompi kuin jättämällä maanantai väliin ja aloittamalla treeniviikko tiistaina.

Oma kompastuskiveni onkin sitten keskiviikko. Kun maanantain ja tiistain harjoittelee, keskiviikosta tulee luonnollisesti vapaapäivä. Vapaapäivät ei vaan sovi minulle, niistä tulee helposti kaksi, kolmekin ja taas olisi aloitettava alusta.


Nämäkin kompastuskivet on suht helppo ohittaa tekemällä itselleen ihan perus viikko-ohjelman. Itse käytän nykyisin heiaheiaa ja kirjaan harjoitukset sinne. Helppo ja ennenkaikkea sosiaalinen tapa pitää kirjaa koko hommasta.

Ja mikä on julkiseksi laitettu, on paljon vaikeampi jättää tekemättä. Niin se vaan on.

Sain jonkin aikaa sitten uuden viisijakoisen saliohjelman vanhan kolmijakoisen tilalle. Tuohon viisijakoiseen kuuluu lisäksi vielä kuudes treeni, joka on esimerkiksi kevyempää ryhmäliikuntaa. Ylipäätänsä ihan vaan lempparitunti, missä tykkää käydä.

Oma lempparini on bodystep ja vaikka tunti on sinänsä haastava ja kovinkin liikkuva, on se taas minulle kevyt, sillä mieli lepää ja tunti on ohitse ennenkuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Ohjelmaa tehdessä myönsin PT:lle, etä olen lintsaaja. Lintsaan milloin milläkin tekosyyllä, mutta toisaalta tunnustaudun fiilisliikkujaksi. Eihän silloin nyt vaan voi pitää jalkapäivää, jos tekee mieli kirmata pellonlaitoja! Onko se lintsaamista jos korvaa yhden toisella?

Siihen en ole vielä sentään alentunut, että kirjaisin siivoukset tai pihahommat urheilukalenteriin. Kyllä treeni on treeniä ja ulkoilu vaan erikseen. En myöskään kirjaa metsäkävelyitä lasten kanssa, vaan kävelynkin pitää olla tarkoituksenmukaista, pientä sykettä nostattavaa.



Sen sijaan viikko-ohjelmaan on aivan turha laittaa yhtään kotitreeniä. Ne jää 110% varmasti tekemättä. Niihin vaaditaan oma ihmistyyppi ja en millään muotoa täytä sen tunnusmerkkejä. En vedä kotona täysillä, ja jostain syystä jopa hävettää punnertaa ja tehdä vatsoja jos muu perhe katsoo.

Eri asia on esimerkiksi vatsojen tekeminen leikin lomassa, käyttäen lasta vastuksena tai leukojen vetäminen leikkipuistossa. Venyttely hoituu myös pikkukaratekojen kanssa yhdessä. Mutta sellainen ihan oikea treeni on ihan nounou.

Oikeaksi treeniksi miellän sellaisen, jonka jälkeen on aivan loppu. Siis niin rikkipoikki, että pääsee juuri ja juuri kotiin. Onko sekään loppupeleissä terveellistä?

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa crossfitissä ja tunnin aikana meinasin pyörtyä kaksi kertaa, sekä lopuksi oksentaa. Ei kuulosta hyvältä. Eikö urheilun tulisi kuitenkin olla kivaa, miellyttävää ja tuntua hyvältä?

Tunnin jälkeen suorastaan häpesin suoritustani. Takana oli parin viikon treenitauko ja vähän huono tankkaus. Osa circuitin liikesarjoista jäi vajaaksi, luonnollisesti. Päätin, etten enää ikinä mene sinne.

En ole luovuttaja ja oikeasti mietin todella paljon muiden mielipiteitä. Nyt jos en mene, ne tietävät että se olikin liian kova tunti. Samalla keho muistaa sen uskomattoman treeninjälkeisen endorfiinipiikin ja haluaa kokea sen uudelleen. Mieli taas tsemppaa palaamaan siihen samaan saliin ja kehoittaa kokeilemaan uudelleen. Ehkä tällä kertaa vielä paremmin tuloksin.


Nämä urheiluhommat ovat oikeasti todella vaikeita. Onko tavoitteena treenata kovaa, tuoda hyvää oloa vai laihduttaa? Entiselle syömishäiriöiselle treeni on aina täysin eri juttu, kuin tavan urheilijalle. Kun vuosia ja vuosia tavoitteena on ollut vain olla ihan pieni, siitä tuskin pääsee koskaan kokonaan eroon. Onko edes olemassa entistä syömishäiriöistä? Kyllä alkoholistikin on aina alkoholisti.

Hih, jakoiskohan kukaan edes lukea tätä pohdintaa tänne asti :) Kiva, jos jaksoit! Miten te treenaatte, entä millaisia ajatuksia tämä vuodatukseni herättää?

Never miss a monday - paitsi ehkä tänään.

5 kommenttia:

  1. Kannattas treenata pelkän oman itsen takia ja vain itselle...itse en edes kiinnitä huomiota muihin. En tiennyt että joku luulee muiden tekevän niin...tai itse tekee niin.:-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treenaankin oman itseni vuoksi, irroitit nyt yhden lauseen kontekstistä :)

      Tuosta muiden mielipiteiden miettimisestä sai ehkä hieman väärän kuvan noin kirjoitettuna. Mutta siis vaikka itse treenaus on vain ja ainoastaan omalle itselleen, vertaan toki omaa suoritustani muiden suorituksiin. Kilpailuhenkiselle se on aina ollut niin ja tulee olemaan :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, että viikko starttaa maanantaista ja jos sillon jää treeni väliin niin menee koko viikko ihan pipariksi. Itsellä tällä hetkellä kova halua liikkua: kehittää juoksukuntoa, laihtua ja saada lihaksiakin, siinä vasta sekalainen homma tavotteita ;) Lapset hieman hidastavat kehitystä, mutta joka kerta kun saan itseni kuntoilemaan on hieno homma ja askel kohti tavoitteitani :)

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä hyvät tavoitteet, nyt vaan pidät kiinni niistä ja varmasti onnistut :)
      Tsempit myös!

      ps. kävin kuin kävinkin vetämässä juoksulenkin, hyvä me kaikki maanantaiset!

      Poista
  3. Mulle koko ajatus liikunnasta treenaamisena on täysin vieras, puhumattakaan ajatus treeniviikosta. Toimistotyön tuomien kilojen myötä olen kyllä satunnaisesti laskeskellut niin syömiäni kuin kuluttamianikin kaloreita, mutta se tyssää aina, kun pahimmasta turvotuksesta on päässyt eroon. Olen havainnut, että ainakin omalla kohdallani itseinho on paras kannustin minkäänlaiseen tavoitteelliseen laihduttamiseen tai urheiluun, sillä miksi nähdä niin paljon vaivaa, jos on ihan tyytyväinen kroppaansa? Harrastan liikuntaa vain lähinnä pitääkseni yllä peruskuntoa, ja sitäkin varten sen täytyy olla oikeasti kivaa, sillä pakkopulla jää tekemättä. Kävin pari vuotta Motivuksen ohjatuilla tunneilla hyvin epäsäännöllisesti, kunnes totesin, että ennemmin maksan vähän enemmän kunnollisista tanssitunneista, joille tulee myös oikeasti mentyä joka viikko. Joka tapauksessa mulle riittää hikiliikuntaa kerran tai kaksi viikossa, sillä on muitakin harrastuksia :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥