sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Olo on kuin omenalla.

Perjantait on meidän perheen tytöillä vapaapäiviä. Tai siis niissämäärin, että Pienimmällä ei ole päiväkotia, minulla toimistopäivää ja Tirppa saa itse päättää, meneekö eskariin vai ei. Jos on tiedossa kivaa leikkiseuraa, hän yleensä päättää skipata aamupäivän päiväkodissa ja jos taas tarjolla on metsämörriä tai muuta mahtavaa, suuntaa hän sinne mielellään. Ei sillä, että meillä tapeltaisiin päiväkotiin menosta, joka aamu menevät tosi mielellään ja en oikeastaan voisi olla tyytyväisempi paikkaan. Meillähän siis päiväkoti sijaitsee täällä n. 50m päässä kotiovelta.. :)

Nuo vapaat perjantait ovat tulleet viimeaikoina tarpeen. Viikon hektisyys jää jo torstai-iltana taakse ja saa lasketua viikonloppuun rauhassa. Ja kieltämättä hektisiä nämä viime viikot ovatkin olleet!

Samoin kevyttä actionia, harrastuksia, vanhempainiltaa, sairasteluita, sekä tapaturmia on kerääntynyt tuolle samalle ajalle paljon ja tässä on unohtanut itsensä ihan kokonaan.



Liikunnat, siis kävelylenkitkin ovat jääneet ja olotila on sen mukainen. Ärsytyskynnys on tosi pieni ja fiilis kovin rauhaton. Onneksi tänä aamuna sain lenkkikaverin ja kävimme ystäväni kanssa hilpaisemassa vähän yli kympin lenkin, sekä parantamassa maailmaa. Tai oikeastaan minä paransin omaa maailmaani :)

Kyllä liikunta on se, mikä naisen tiellä pitää!



Tänä perjantaina otettiin Pienimmän kanssa ihan rauhallisesti. Kävimme leikkimässä ja poimimassa eräällä ystävälläni omppuja ja luumuja, sekä kahvit joimme. Tietysti. Mitkäs leikkitreffit ne olisi jos kahvia ei menisi :)

Vanha, 50-luvulta lähtöisin oleva pihapiiri oikein huokui rauhallisuutta ja zeniä. Tiedättekö te sen tunteen, kun metsässä on vaan paljon helpompi hengittää..?

Itseasiassa tuossa samassa puutarhassa järjestettiin jokin aika sitten myös loppukesän juhlat. Ajatelkaa, miten tunnelmallista.



Olen aikaisemminkin sanonut, että joskus on hyvä poistua mukavuusalueeltaan ja mennä eteenpäin satakymmenen lasissa. Silloin osaa arvostaa sitä perustylsää pysähtyneisyyttä ja onnenhetkiä, mitä oma koti ja oma arki tarjoaa.

Tämä oikeastaan pätee mihin tahansa elämän osa-alueeseen. Itse vaan olen kovin arka sieltä pumpulistani poistumaan.

Mutta nyt poistun tästä koneelta valmistelemaan tämänpäiväisiä pompin kutsuja. Mulla on jos jonkinmoista herkkua tulossa, omenistakin tietty.

Iloa sunnuntaihisi!


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kiva, että sain tuotua fiilistä myös tänne.

      Poista
  2. Mulla oli perjantaina pompin kutsut. Olipas aika ihanaa kun sai leipoa, kutsua paljon naisia ja vielä hipelöidä (ja tilata..) ihania lastenvaatteita (ja viimeisten vieraiden kanssa vielä vähän parantaa sitä maailmaa).

    Täälläkin on aika omenainen olo, varsinkin niíden perjantaisten herkkujen jäljiltä.. Lenkille kyllä sietäis munkin lähteä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, pikkulenkki tekee aina hyvää ja nyt kun vaan saisi niin ettei hyvä putki katkea :) Vai tarvitaanko putkeen kaksi perättäistä.. :D

      Oi, kuulostaa tosi ihanalta tuo teidän iltanne! Perjantai on kyllä hyvä kutsuiluilta ;)

      Poista
  3. Linkkasi blogisi omaani, toivottavasti et pahastu :)

    Meillä perjantait ovat miehen ja lapsen yhteisiä vapaapäiviä. Viime perjantaina olin poikkeuksellisesti vapaalla minäkin ja sain aamulla ensimmäiseksi ohjeet siitä, että pitäisi "nousta aamupissalle ja lähteä töihin" että neiti saisi olla iskän kanssa rauhassa kahdestaan. Ihanaa, että edes jotkut saavat nauttia pidemmästä viikonlopusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! En tietenkään pahastu, sehän on kunnia :)

      Ihana tuo teidän neiti :D

      Poista
  4. Meilläkin on pyörähtänyt arki oikein kunnolla käyntiin työasioineen ja harrastuksineen. Tänä viikonloppuna keskimmäinen on ollut salibandyturnauksessa miehen kanssa ja ei ollut oikein mitään suurempaa tekemistä. On ollut ihanan rauhallinen viikonloppu, just sellainen pysähtynyt omassa kodissa vietetty, hiljainen. Ihana. Onneksi osasin nauttia ja pysähtyä, enkä keksinyt mitään ylimääräistä.

    Ps. täälläkin Pompit vietetty. Tilausta kotiin odotellessa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten pysähtymisestä ja oikein kunnon lorvailusta saa niin paljon taas uutta energiaa :) Toisaalta se myös väsyttää ja sehän siinä onkin hyvä, ei mene täysillä ja sallii itsensä myös nukkua. Tulee unikin helpommin..

      Teidän viikonloppu kuulostaa ihan täydelliseltä <3

      Haha.. tilausta odotellessa :D

      Poista
  5. Mukava oli lukea teidån kuulumisia, tuollainen maailman parantelu lenkkipolulla kuulostaa kyllä hyvältä!

    Kauniita syksyisiä kuvia ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura :)

      Maailman parantaminen lenkkipolulla on siitäkin hyvä, että lenkki hujahtaa ihan huomaamatta! Täytyy vaan minun olla ensi kertana korvina, muuten loppuu pian lenkkiseura :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥