perjantai 23. tammikuuta 2015

Pikkujuttuja.

Ihan ensin haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette lähetäneet eiliseen postaukseen liittyen hakemuksen. Olen itkenyt silmät päästäni teidän tarinoitanne lukiessani. Yhdellä on vaikeavammainen lapsi, toisella syöpä. Kolmatta on petetty karvaasti, neljäs ei pysty tuntemaan lapsensa pehmoista ihoa. 

Tiedättekö mitä? Nämä ei ole niitä pikkujuttuja. Ei, vaikka kontrastia löytyy. Se, joka on neljän lapsen väsynyt äiti, ei ole tarinansa puolesta yhtään sen vähäpätöisempi kuin se, jonka lapsi on sokea. Väsymystä ei voi verrata ja toivon todella, että voisin hemmotella teitä ihan jokaista! 

Hakemuksia on tullut jo yhden päivän aikana hurjasti, mutta niitä saa ja pitääkin ehdottomasti lähettää sunnuntaihin saakka. En ehkä tiennyt mihin pääni pistin pyytäessäni näitä tarinoita, sillä uskokaa mua: olen vollottaja. Silti jokainen tarina on tavallaan selviytymistä ja kauniita asioita pullollaan. Raskaita, mutta rakkautta täynnä.

Tuntuu hassulta tavallaan kirjoitella näistä meidän pikkujutuista, mutta toisaalta itsekin pakenen joskus sitä väsymystä ihan höpönhöpön pariin. Niinkuin vaikka tähän :)



Sain keskiviikkona idean ja siitä se ajatus sitten lähti. Vähän niinkuin täällä aina yleensäkin.. Mittasin ja siirtelin, kunnes tuli stoppi. Laitoin Murulle viestiä, että nyt tarvittaan jeesiä. Uskotte varmaan kuinka onnellinen hän on näistä projekteistani. Siis minun, joka ajattelee kaikesta: eihän se nyt niin hankalaa voi olla.

Meillä oli hallissa tuo korituoli vähän tiellä. Lepakkotuolikin siellä on ja nojatuoli. Ja työtuoli. Muttakun niin pidän tuoleista.. Keksin sille paikan tuolta makkarin nurkkauksesta, eikä se oikeastaan tarvinnut kuin peilin poistamista ja tuon laatikoston siirtämistä. Ja vähän kukankin.

Siellä se nyt on! Uusi paikka, johon voidaan kerätä kamaa!

Ehkä vähän kulkuväylällä, mutta toisaalta siitä mennään vain nukkumaan. Ja Murun puolelle.



Housut ovat jo pitkään roikkuneet aina käyttökertojen välillä oven takana naulakoissa. Muut omat puolikäyttöiset vaatteeni ovat pitkässä kaapissa pohjalla olevassa korissa. Lue: lattialla.

Hobittifanin laturia pitelee sormustyyppi, joka samalla estää laturin putoamisen jonnekin tuonne seinän ja yöpöydän syövereihin.



Ja lempiruokaa, pastaakin on taas päästy syömään! Turhaan pelkäsin gluteenittoman pastan keittämistä, siis spagetin. Kaikkein parasta on barillan maukas spagetti, joka on taipunut avocadon ja pestokin kanssa. Ihanaa, hiilariöverit jälleen!

Tirpalla on flunssa ja hän jäi tänään kotiin lepäämään. Pikkuflunssa, mutta onhan se kivempi niistää kotona, kun pää on täynnä räkää.

Kaikenlaisia pikkujuttuja siis täällä. Pieniä, mutta mukavia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kivasta viestistä ♥