torstai 22. tammikuuta 2015

Voita me&i stailaus.

Eri medioissa on viimeaikoina, itseasiassa jo suht pitkään puhuttu siitä, että pienten lasten vanhemmat väsyy. Allergiat ovat yleistyneet ja lasten erityistarpeet myös. Tai ehkä näihin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota ja ymmärretään, ettei sellainen oireilu lapselle ole normaalia.

Samalla tukiverkot ovat yhä pienempiä. Moni ikäiseni tulee yhden lapsen perheestä, joten sisaruksia ei ole. Isovanhemmat saattavat olla vielä työelämässä ja ehkä tekevät pitkää päivää. Joitain isovanhempia ei vain kiinnosta. 

Yhtä kaikki, perheet jäävät yksin väsymyksen kanssa ja vanhemmat unohtavat itsensä. Varsinkin äidit. Me äidit olemme sellaisia uhrautujia, hoidamme kaikki muut ensin ja vasta sitten itsemme - siis jos muistamme tai jaksamme.

Ystäväpiriini kuuluu useampia syöpälasten äitejä. Kyllä tarinoita seuratessa vaan huomaa, että se kaikki jaksaminen menee sinne sairaalaan. Ja toivoon.

On olemassa erilaisia tahoja, jotka kuitenkin mahdollistavat pieniä irtiottoja arjesta näille vanhemmille esimerkiksi hemmottelun parissa. Joskus tosin se paras hemmottelu taitaa olla ihan vaan kunnon unet ;)

Ilokseni saan tänäkin vuonna jatkaa yhteistyötä pitkäaikaisen kumppanini ME&I kanssa. Ja tähän liittyy oikeastaan tuo ylläoleva tekstikin. Saan nimittäin tarjota yhdelle valitsemalleni henkilölle me&momentin, eli pienen oman hetken hemmottelun parissa.


Ja koska myös tuo ylläoleva teksti koskettaa meidänkin perhettä kovin, päätin että valitsen tuon henkilön näin blogin kautta tarinansa perusteella.

Lyhyesti näin: lähetä perustelut, miksi juuri sinut tulisi valita joko kommenttina blogiini tai sähköpostilla lapetiteblogger@gmail.com. Tapahtuma on Helsingissä 9.2.2015 ja kestää koko päivän. Huomioithan hakemusta lähettäessäsi, että pääset siis myös varmasti paikalle. Hakemus on myös sitova.

Valittava henkilö saa meikkauksen, stailauksen, kuvat päivästä, lempiasunsa omakseen, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa :) Aika huikeaa, eikö totta!

Laitathan siis minulle kommenttia sunnuntaihin 25.1.2015 mennessä ja olet mukana ♥



15 kommenttia:

  1. Tähän tilaisuuteen on pakko tarttua... Totta kai jokainen äiti hemmottelua kaipaa, mutta kun elämä ei olekaan aina antanut sitä kaikista ruusuisinta puolta niin välillä on tuntunut kohtuuttoman rankalta. Nyt vasta huomaan pikku hiljaa oman uupumukseni... Töissä unohtelen tärkeitä asioita, en meinaa saada itsestäni irti juoksun suhteen, jotta ehtisin lenkkeillä. Tavoitteena juosta puolimaraton ❤ Kympin lasten joukkueessa ❤ kotona kaikki 3 lasta jonkinasteen diagnoosilla, löytyy ADHD, leukemian jälkiseuraumukset ja puheen viivästyminen. Foniatrille ollaan jonossa ja Lastenklinikalla käydään kuukausittain tankkaus reissulla. Onneksi on rakastava ja osallistuva mies, jonka kanssa nämä rankat vuodet ollaan läpi kuljettu.... Ja edelleen jatketaan ❤

    VastaaPoista
  2. Suomi lienee pullollaan Äitejä (ja Isejä!), Naisia (ja Miehiä!), kaikenlaisia Oman Elämänsä Sankareita jotka ansaitsisivat toinen toistaan paremmin palkinnon kaltaisen luxus-päivän.
    En korosta itseäni ratsastellen perheeni ongelmilla, mutten kyllä vähättelekään: Meilläkin on takana iso kasa enemmän ja vähemmän valvottuja öitä astman ja allergioiden takana, meilläkään ei ole asuinkaupungissamme minkäänlaista tukiverkkoa, ja arkielämän paineet senttejä laskiessa ja minuuttiaikatauluineen hönkii niskaan usein turhankin kuumottavasti.
    Meillä on kyllä ihana perhe jonka takia paineet ja unettomat yöt kestää, ja meillä molemmilla vanhemmilla työpaikat joissa ei nurista neuvolakäynneistä sekä lapsilla mahtava kunnallinen päiväkoti. Meillä on katto pään päällä, riittävästi voita leivällä, eikä meillä ole kylmä. Arjen luksuksena meidän perheessä on myös tolkuttomasti huumorintajua, sekä kamera, paperia ja kynät arjen ylä- ja alamäkien tallentamiseen.
    Meillä on ollut elämässä menetyksiä ja synkkiä hetkiä, ja meillä on ollut onnen kantamoisia ja suuria iloja. Meillä on ollut ihan tavallista elämää.
    Mutta kyllä silti irtiotto normaalista helmikuisesta maanantaista tekisi nannaa tällekin perheenpäälle!
    Asettelen siis sormeni ristikkäin onnea itselleni tuomaan ja toivon, jos päätät valita ihan tavallisen ihmisen iloineen ja ongelmineen, niin ehkäpä silloin arpaonni suosii juuri minua.

    Kiitos mahdollisuudesta ja toivomisen ilosta mitä tämän kaltainen arvonta tullessaan toi :)

    VastaaPoista
  3. Hei haluan ehdottomasti tarjota tätä mahdollisuutta ystävälleni. Hän pääsee kyllä paikalle.

    Ystäväni on vastikään sairastunut Ms-tautiin. Uutiset järkyttivät tietysti koko ympäristöämme mutta ystäväni elämän ilo ei hyytynyt vaan tämä kolmen lapsen äiti jaksaa hymyillä ja iloita elämästään!

    Hän jos kuka olisi ansainnut pienen breikin itselleen arjen pyörittämisestä kaiken tämän jälkeen ♡

    Nimin:Rakas Ystävä ♡

    VastaaPoista
  4. Osallistuin sähköpostilla :)

    VastaaPoista
  5. Oma tarinani ei varmasti ole se kaikkein traagisin tai järkyttävin, mutta päätin jakaa sen koska vasta näiden omien kokemusteni kautta olen oppinut ymmärtämään, minkälaisessa ahdingossa monet tämän päivän perheet todellisuudessa elävät.

    Vielä kolme ja puoli vuotta sitten olin ulospäin suhteellisen hyvin pärjäävän kolmelapsisen perheen äiti, menestyvän miehen vaimo ja aloittelin omaa unelmaani yrittäjänä. En lähde yksityiskohtaisesti purkamaan tapahtumien kulkua, mutta hyvin lyhyessä ajassa sain nähdä kuinka ihminen voi menettää hetkessä lähes kaiken mitä on ympärilleen rakentanut. Jälestäpäin ajateltuna ajanjakso tuntuu silmänräpäykseltä. Yksin iltaisin itkiessäni itseni uneen uskon tunteneeni sen saman tuskan mitä monet epätoivoisiinkin ratkaisuihin päätyneet ihmiset ovat kokeneet menettäessään perheensä, asuntonsa, omaisuutensa ja joutuessaan yli-inhimillisen velkataakan alle tilanteeseen, josta ei näy ulospääsyä.

    Itse jaksoin vain koska oli pakko.

    Elämänkokemuksia ja niiden karuutta ei voi verrata keskenään, mutta halusin osallistua tähän "kilpaan" sen palkinnon takia. Kun elämä on alkanut viimein hymyillä varovasti pilvien lomasta, huomaan, että avioero, alas painaminen, henkinen väkivalta ja kaikki epäonnistumisen kokemus mikä on kaatunut niskaan on syönyt oman itsetunnon ja naiseuden lähes täysin. Minä, joka ennen ajattelin olevani ihan kivan näköinen ja rakastettu omana itsenäni, en näe sitä enää. Minusta on tullut sokea, tai sen minkä näen, menneisyyden varjo vääristää rajusti.

    Tällä hetkellä elämässä eri asiat ovat tärkeitä kuin ennen. Välillä raha ei tahdo riittää edes ruokaan, joten nämä ulkoiset asiat ovat aikalailla viimeisenä siellä ostoslistalla... Siksi olisi ihanaa saada pientä mielen (ja kuontalon) kohotusta lahjana <3

    Pus!

    VastaaPoista
  6. Hieno kilpailu!!
    En osallistu, mutta toivotan kaikille osallistujille onnea kilpailuun ja lämpöä&jaksamista elämään!

    VastaaPoista
  7. Huomaan, että omat asiani ovat melkoisen hyvin. Onnea kaikille kilpailuun osalllistuville!

    VastaaPoista
  8. Pakko osallistua tähän.
    Miksi juuri minut pitäisi valita:
    En ole käynyt kampaajalla 4vuoteen. Asun kaupungissa jota en koe kodikseni. Ollaan lähes 7vuotta asuttu täällä. Olen menettänyt lähes kaikki aikaisemmat ystäväni. Menetin kesällä rakkaan kissani joka oli se jonka takia jossain vaiheessa piti minut elämässä kiinni. 17vuotiaana masennuin kun silloinen poikaystäväni käytti minuun seksuaalista väkivaltaa ja fyysistä väkivaltaa sekä hän kiristi ja uhkaili minua, näen näistä koettelumuksista painajaisia. Vuonna 2004 sain keskenmenon ja menetin 2lasta.
    Tällä hetkellä perheeseni kuuluu 2 ihanaa lasta ja mies. Mutta ei meillä mene aina hyvin. Ensinnäkin jouduin vuonna 2012 appivanhempien painostuksesta kirjoittamaan avioehdon. Olin silloin raskaana ja olin masentunut. Kun keväällä 2013 lapsemme syntyi olin henkisesti väsynyt, lapsi kärsi koliikista (joka nyttemmin on diagnosoitu silent-refluksiksi). Minä en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä vuoden 2012 marraskuun jälkeen. Yritän päästä eroon raskauskiloistani eroon. Päiväni kulkee samaa rataa: Aamulla töihin klo 9.00 iltapäivällä klo 15.00 kotiin jossa anoppi on hoitamassa lapsia ja aloittaa minun mollaamisen lasten kuullen. Työkseni olen contactcenter yrityksessä myyjänä. En allergiani takia voi tehdä koulutusta vastaavaa työtä.

    VastaaPoista
  9. Hei, laitoin sähköpostia ja toivon niin että onni olisi kerrankin myötä :)

    VastaaPoista
  10. Voih! Kylläpä tulisi tarpeeseen tällainen, mutta viikolla joutuu olemaan töissä niin mihinkään ei pääse :/ Kyllä se raskasta on viiden lapsen kanssa, työ ja mies aamusta iltaan töissä. Juuri tuossa mietin, että edes kokonaista yötä en ole kohta 18 vuoteen nukkunut :) Itselle ei jää kyllä minkäänlaista aikaa saati energiaa :) Mutta näillä mennään, mitä on suotu :) Onnea paljon kaikille osallistujille kilpailuun :)

    VastaaPoista
  11. Osallistuin sähköpostilla. :)

    VastaaPoista
  12. Sähköpostilla osallistuttu tähän hetkeen :)

    VastaaPoista
  13. Voih, mukana tietenkin! Uudet vaatteet ja hemmottelupäivä olisivat bueno :) kolmen lapsen harrastusrumbassa ei omaan hyvinvointiin jää aikaa eikä kyllä varaakaan. Juuri mietin milloin olisin ostanut uutta itselleni, taitaa olla kohta reilu vuosi sitten. Kirpparilta sitten muutamia hankintoja. Terkuin Petra

    VastaaPoista
  14. Olen ihan tavallinen äiti, klisesti sanottuna iloineen ja suruineen, yritän elää tässä ja nyt, hötkyilemättä tulevaisuudesta ja märehtimättä menneisyydessä. Haluaisin osallistua stailauspäivään, sillä koen olevani tällä hetkellä "vain" äiti, olisi ihanaa löytää taas oma naisellisuus ja nauttia myös ns. pinnallisemmista asioista, kuten kauniista meikistä ja vaatteista. Se puoli minusta on viime aikoina kadonnut imetysvaatteiden poimuihin ja valvomisesta mustien silmänympärysten alle. Olisi kiva katsoa peiliin ja todeta "vau" :) t. Mari

    VastaaPoista
  15. Harmi, että kaikki kiva tapahtuu aina pääkaupunkiseudulla. Ei ole mahdollisuutta edes haaveilla. Toki meidän kurjuus ei ole maksimissa eikä säälipisteet riittäis muutenkaan. Teen raskasta työtä maatalouslomittajana, haisen aina pahalle ja kuljen epämääräisissä vaatteissa. Vapaapäivinä olen niin raato, että sosiaalinen elämä on aika nollassa. Jos ei ole pakko liikkua minnekään, niin yöpaita pysyy päällä koko päivän! Ennen joulua vuorohoidon henkilökunta alkoi jo kyselemään minulta, että kuinka minä oikein jaksan, eli tais näkyä naamasta... No, onneksi on sentään töitä. Myös 9.2.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥