lauantai 25. heinäkuuta 2015

Millaista on olla seitsenvuotiaan tytön äiti?

Oletteko koskaan miettinyt, millaista on olla seitsenvuotiaan tytön äiti? Osalla teistä nyt on omaakin kokemusta ja kuten mitään tässä maailmassa, ei tätäkään voi verrata toisiin tapauksiin. Olette tai ette, päätin juuri kertoa teille, millaista on olla meidän seitsenvuotiaan Tirpan äiti.

Tirppa on aikalailla ennakkoluulottomin ihminen ikinä, hänellä on niin suuri sydän, että siellä on tilaa ihan kaikille. Tirppa on kaikkien kaveri, sopeutuu aina joka paikkaan. Tilannetaju on hallinnassa, vaikka oikeammin voisikin ajatella, että hän on vähän arka.

Tirpan mielestä on ensteks siisteintä olla ystäviensä kanssa ja jos joku ei ole saatavilla, hänelle kyllä kelpaa vaikka naapurin nelivuotias. Jos Tirpalle ehdottaa jotain, hän on aina valmis toimintaan. Ei samalla tavalla kuin äitinsä, joka löytää itsensä mitä ihmeellisimmistä tilanteista, vaan hyvällä tavalla.


Tirppa ottaa ilon irti todella pienistä asioista. Kukkien poimimisesta, pihalla tanssahtelusta, sateekaarien piirtämisestä. Hän unohtuu haaveilemaan ruokapöytään ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa. Taivaanrannanmaalari, sanoin joskus.

Tirpalla on aikataulut hallinnassa, eikä hän koskaan valita turhasta. Silloin, jos on jotain sanottavaa, se kannattaa ottaa tosissaan. Hän menee illalla itse nukkumaan, koska väsyttää. Aamulla nukkuu pitkään, koska se on mahtavaa.


Tirppa tykkää kuunnella Sannia ja Haloo Helsinkiä täysillä kuulokkeista, hänen mielestään on ihanaa ottaa äidin kanssa noloja selfieitä. Hän nauttii keksistä, eikä pyydä koskaan sittenkin pullaa.

Tirppaa jännittää usein, mutta hän rauhoittuu helposti. On todella itsenäinen, mutta nauttii seurasta. Jos häneltä kysyy, mennäänkö museoon, hän on aina valmis. Tai Kaivariin jädelle tai vaikka Lammassaareen kävelemään.

Siitä huolimatta, että koko saarta ei meinaa löytyä edes navigaattorilla. Kun navigaattori ei löydä, hän sanoo, että ei se mitään, kokeillaan vielä kerran.


Ja kun se saari vihdoin löytyy, hän on haltioissaan ihan vaan siitä, että saa kävellä siellä. Pääsee kiipeämään lintutorniin ja päiväkin on lämmin.

Tirpan onnenhetket ovat niin käsinkosketeltavissa, että ne tarttuu. Silloin voi itsekin huokaista aikuiset huolet niskasta ja miettiä, että onni on tässä ja nyt.

Kolmen lapsen äitinä sitä saa liian harvoin viettää aikaa yksilön kanssa. Erityinen vie aikaa ja Pieninkin. Tirppa on tyypillinen keskimmäinen lapsi, kauris horoskoopiltaan. Vaatimaton ja hänellä on aina kaikki hyvin.

Itseasiassa en sittenkään oikein tiedä, miltä tuntuu olla hänen äitinsä.. Aikalailla vaivattomalta, siltä, ettei jokainen hetki tarvitse olla vahtimassa. Siltä, että minulla olisi todella paljon opittavaa häneltä.

Leppoisaa lauantaita!


14 kommenttia:

  1. Taas niin kauniisti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
  2. Niin kauniisti kirjoitettu! Ihania hetkiä sinne omiesi kanssa, yhdessä ja erikseen <3

    VastaaPoista
  3. Niin kaunis lapsi, niin kauniita sanoja <3
    Hän vaikuttaa kuvissa aina niin rauhalliselta ja tyytyväiseltä, katse on ikäistään vanhemman mutta ilman huolia.
    Hyvät geenit on teiltä saanut!

    VastaaPoista
  4. Kaunis postaus. Teksti kosketti ja kuvat toimi kuin piste i:n päällä :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥