tiistai 18. elokuuta 2015

Yhden liinavaatekaapin tarina ja muutos.

Uskokaa tai älkää, sain tämän liinavaatekaappi -projektin kunnialla loppuun! Olin aivan varma, että tulee suuria vastoinkäymisiä, ne olivatkin vain pieniä hidasteita. Voisin kertoa teille tarinan.

Olin jo pitkään etsinyt liinavaatekaappia Pienimmän huoneeseen kirja- ja lelukaapiksi. Värillä ei niin väliä, kunnollakaan jos sen saa vain suht edullisesti. Etsin kuumeisesti torista ja huutonetistä kaappeja, kaikkien hinnat olivat kuitenkin kahta- kolmeasataa. Teen itse ja säästän! ..ajattelin.


Löysinkin aivan ihanan, 90e maksavan, hyväkuntoisen Lopelta. No sinne nyt ei ole niin pitkä matka, ajattelin ja varasin äkkiä kaapin. Oma autonihan on audin A1.. Lainasin isältä autoa ja muistin heidän pihallaan, että en olekaan ajanut manuaalivaihteisella sitten toisen lapsen syntymän :D Ihan hyvinhän se meni kuitenkin.

Saavuin pihaan farkulla, jossa olikin valmiiksi takapenkit kaadettu ja näin upean kaapin terassilla. Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää, että noinkohan mahtuu autoon.. Minulta kysyttiin, että onhan minulla peräkärry. Juueiole, sellainen iso farkku, nou hätä! Kuka oikeasti ajaa 50km paikasta a paikkaan b, tarkistamatta vaikka paria oleellista faktaa..?

Hienoista väkivaltaa ja aikaa käyttäen kaappi kuitenkin ängettiin autoon, ongelmana olikin seuraavaksi, miten se saadaan sieltä ulos. No vähän ehkä joutui muutamia osia repimään irti vahingossa.. niinkuin esimerkiksi kannen.


Noin kuukauden päivät se sitten seisoikin Pienimmän huoneessa odottamassa seuraavaa inspistä, eli tarvikkeiden hakua. Marssin paikalliseen rautakauppaan, jotta maalia pitäisi saada. Otexia (se on muuten liuoteohenteinen, eikä lähde ihan helposti irti..) ja kalustemaalia. Pensseleitä pari, kuulemma sellaisia olisi hyvä ostaa, jotka eivät jätä siveltimenjälkiä. Voin kertoa, että vaikka niitä myydään sillä nimellä, kyllä ne jälkiä jättävät.

Hioin ja maalasin. Huikkasin yhdessä vaiheessa Murulle, että ei tässä mene kuin joku puoli tuntia. Miksi en millään opi, että se puoli tuntia pitää kertoa vähintään kolmella. Ihan nopeasti siis vaan, tulen kohta!


Kaksi ja puoli kerrosta pohjamaalia pimeässä elokuun illassa (!) ja vanhakin nuortuu. Seuraavana päivänä sitten korjattiin ne ihanan lämpimän kesäillan maalausjäljet.. Pintamaalia 1-2 kerrosta (alkoi kyllästyttämään).

Siinä se nyt on, ainakin on uniikki ja kaikkea. Vanhoja hyllymuoviTARROJA en ole vielä kaikkia repinyt irti, sillä uutta hyllypaperia en ole vielä ehtinyt etsimään. Pari katkennutta kynttä, naarmuja autossa, mutta meilläpä on mahtava kaappi!

Tällä hetkellä siellä on vasta kirjat sikinsokin seassa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Enää ne ei pölyynny, eikä näy epäjärjestys mihinkään. Kyllä kaapin ovet on sitten nasta juttu.


Ensi kerralla, kun näen ihanan kolmensadan euron kaapin, niin ostan sen vaan niin. Tuli about saman verran vahinkoineen maksamaan.

Alla alkuperäisessä kunnossa. Ja mullapa on uusi juttu jo mielessä!


4 kommenttia:

  1. Mutta kaiken sen vaivan arvoista! ;D Ihana kaappi! <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä se on ihan lähitarkastelussakin :). Ja ajattele niin, että kaikki siihen käytetyt tunnit ja sattuneet kommellukset lisäävät vaan sen arvoa jos ei muuta niin ainkin tunnearvoa. Vanhat liinavaatekaapit on vaan niin huippuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin!
      Tästähän ei luovuta enää ikinä :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥