keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sadepäivän tunnelmointia ja tulevaisuuspohdintoja.

Heräsin aamulla, kun Pienin hipsi meidän viereemme. Mennäänkö äiti katsomaan, että vaipassa ei ole yhtään pissaa! Toinen oli niin ylpeä saavutuksestaan.. Olimme sopineet jo etukäteen vähän palkintoa tällaisesta, toivottavasti uusi frozen reppu auttaa jaksamaan jatkossakin ;)

Heräsin myös siihen, että oli aivan pimeää. Niin pimeää, että tähänkin aikaan palaa vielä hämäräkytkimellä toimivat yövalot. Niitä muuten täytyy käydä ostamassa 1-2 lisää!

En tiedä, johtuuko se tästä syksystä vai mistä, mutta tulevaisuuspohdinnat ovat olleet kovasti pinnalla. Olen yrittänyt miettiä kaikkea ja kaiken kannalta. Vähän ympäripyöreästi selitetty, tiedän. 

Lähinnä niin, että mikä tuntuu oikealta ja hyvältä ja miten paljon se tunne ratkaisee kokonaiskuvassa. Pitääkö suuremman hyödyn puolesta hieman kärsiä ja stressata vai syökö se vain entistä enemmän voimavaroja? Missä minun paikkani on? 


Takkahuoneeseen sytytin kynttilän tuomaan lämpöä ja se on ainakin varma, että meidän paikka on tässä talossa. Tuntuu äärimmäisen oikealta! Olen jo päässyt siitä tunteesta, että mitä jos joku vie tämän kaiken meiltä. Liian hyvää ollakseen totta.

Me ansaitsemme tämän ja kaikki se työ, mitä olemme vuosien saatossa tehneet, on nyt palkittu. Unelmia pitää tavoitella ja unelmoida. Pitää myös olla varma siitä, mistä unelmoi. Useimmiten nekin nimittäin tapahtuvat.


Tänä syksynä olen myös pysähtynyt enemmän, tehnyt käsillä, kaatanut puita. Leikannut puskia ja haravoinut. Se on kuulkaa niin, että ulkoilmasta saa voimaa ja luonnosta myös. Jos oma piha kyllästyttää voi aina lähteä lähi sillalle syöttämään sorsia. Viereiseen metsään retkelle.

Lapset ovat vihdoin löytäneet meidän omankin metsän. Siellä rakennetaan nyt risumajoja ja kohta saa taas taskulamput ulos (pitääkin muistaa ostaa uudet!). Minä raivasin puskia ja paljastin kaivon, johon haaveilen sellaisesta käsipumpusta ensi kesänä. Ajatelkaa, kuinka siistiä että meillä on pihakaivo omassa metsässä!

Kovasti myös ajattelen ensi kevättä. Nyt on se aika kun pitäisi kaivaa perustukset kasvihuoneelle, sellainen meille tulee nimittäin. Kirkasta lasia/muovia täytyy olla ja mielellään pieni varastokin samassa. Kekkilän moduulia olen katsellut sillä silmällä, koska taidot ei ihan taida riittää diy-tyyppiseen..

Yhden diyn muuten tässä tein! Syksyisen taulun takkahuoneeseen, joka pääsee seinälle. Mutta siitä lisää ensi viikolla :)

Nyt palaan miettimään tulevaisuutta, vaikka senkin vatvominen vie energiaa. Siis kuinka vaikeaa voi olla tehdä päätöksiä? Kysyn vaan..


4 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että raskainta on epätietoisuus. Kun päätöksen tekee, olo helpottaa heti. Se pähkiminen, punnitseminen ja muutokseen liittyvien uhkakuvien maalailu erityisesti on energiaa kuluttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sinä olet kyllä äärimmäisen oikeassa :) Aina kun on joutunut suuria päätöksiä tekemään, niin sen päätöksen jälkeen on ollut kevyt olo. Oli suuntaan tai toiseen :)
      Kiitos Minna <3
      (vaikka en osaa vieläkään tehdä päätöstä :D )

      Poista
  2. Yhden nyt jo entisen yökastelijan äitinä, että palkitseminen ei auta yökasteluun. Se ei ole lapsen valinta tuleeko pissaa yöllä vai ei. Joten palkitsemisesta ei ole hyötyä... Meidän kehomme kehittyvät eri aikoihin ja virtsansäätely hormoni toiminta kehittyy joillakin tosi tosi hitaasti ja se ei ole ikinä "lapsen vika". Meillä yökastelijalla käytettiin vaippaa kuusi vuotiaaksi asti öisin (vaipan käyttökään ei vaikuta tähän asiaan mitenkään) ja vasta hälytyslakana auttoi vaivaan ja sekin nopeasti.

    Meillä on kaksi lasta ja myös kaksi ääripäätä. Esikoinen käytti yövaippaa kuusivuotiaaksi ja kuopus on ollut yökuiva yksi-vuotiaasta asti. Joten ei se kasvu-ympäristökään auta.

    Neuvolasta saa apua asiaan tarvittaessa. Meillä (järvenpää) piti hälytyslakana ostaa itse, mutta sen piippaavan koneen saa lainaksi neuvolasta. Tsemppiä! :)

    -neito-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä!

      Meillä tosiaan on kyse siitä, että Pienin ei suostu menemään wc:n herättyään, vaan haluaa jostain syystä tehdä asiansa aamulla vaippaan :D Vaippa onkin siis usein yön jäljiltä kuiva, mutta yritetään siis kannustaa sinne vessaan :)

      Neuvola on seuraavan kerran helmikuussa (4v) ja jos on vielä, niin otan puheeksi siellä :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥