perjantai 16. lokakuuta 2015

Vuoden äiti -palkintoa odotellessa..

Olen useasti saanut kyselyä, että miten saan tehtyä kaikki? Miten langat pysyy käsissä, miten ehtii ja muistaa? Miten pystyn siihen? No, seuraava tarina opettaa sen, etten minäkään ihan kaikkeen pysty. En millään, vaikka kuinka tahtoisin.


Eilen vein Pienimmän päiväkotiin normaalisti. Vasta päiväkodilla huomasin, että ulkohaalari on kotona. Vuoden äiti olisi ajanut takaisin kotiin hakemaan sen, vaan minäpä ynnäilin yhteen ja tulin siihen tulokseen, että collegejumppis, fleecehaalari ja kurikset takkeineen ovat täysin pätevä yhdistelmä.

Tänään vein Tirpan akro -leirille. Tarkastin aikataulun ja sanoin hänelle tulevani hakemaan puoli kaksitoista, odota ulkona. Kahdentoista aikaan tarkistin aikatauluja ja huomasin, että oikea aika oli tosiaan puoli kaksitoista, ei 12.30 kuten olin jostain saanut päähäni.


Vauhdilla hakemaan huolestunut tyttö ja oikea anteeksipyytelyn vuodatus päälle. Lähdettiin kahvilaan lupaamalleni välilounaalle, josta suunta olisi takaisin leirille. Noh.. Kahvilan vieressä huomaan, että lompakko on kotona.

Tässä vaiheessa meinasi jo tulla itku. Siis ihan totta, voiko kaikki mennä pieleen. U-käännös, kotiin, porkkanakeiton jämät mikroon ja ääntä kohden. Kaikki takaisin autoon ja leirille. Lupasin, että saa toivomansa sämpylän sitten iltapäivästä.

Suuntasimme Pienimmän kanssa lounaalle, jossa odotimme lounasta parikymmentä minuuttia. Ei siinä mitään, en ole narisija ja olihan lounasaikakin. Sain salaattini ja Pienin nälissään jo odotteli erikoistilausta mm. maitoallergiselle.


Hänkin sai sämpylänsä, jota kehotin haukkaamaan. Kolmevuotias katsoi minua, että enhän minä voi syödä juustoa. Noh, oli menneet tilaukset sekaisin ja onneksi edes lapsi oli kartalla omista allergioistaan.

Loppuviimein kaikki meni ihan hyvin, olemme vatsat täynnä kotona ottamassa perjantaita vastaan. Mutta aina kaikki ei vain mene putkeen.. Iloa viikonloppuunne ja minä taidan tänäänkin tarvita lasin viiniä :D

 ps. postauksen kuvat ovat lapsista, jotka saa kärsiä äitinsä säätämisestä, lapsia ei ole vahingoitettu.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, sulla ollut huono tuurinen päivä :D Yleensö jos aamulla menee joku pieleen niin menee koko päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut ihan saman :D
      Toisaalta kun pysähtyy ja hetken hengittelee, pystyy edes jotenkin aloittamaan alusta. Vaikka sitten vaan paremmalla asenteella :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥