Kevyt kuin höyhen.

Pikkujoulutähtien lisäksi olen askarrellut muutaman muunkin korun. Yksi kivoimmista taitaa olla kuvissa näkyvä höyhen, tai niinkuin Nopsteri totesi: lehti. Noh, höyhentä sen ainakin kuuluisi esittää.

En ole juurikaan sellaista tyyppiä, joka vaihtaisi koruja usein. Itseasiassa viimeiset neljä vuotta kaulassa on roikkunut sydäntä lähellä joulupukilta saamani kalevalan lapsikoru kivineen. Täytyy myöntää, että ehkä olisi aika viedä se jo puhdistettavaksi.

Viimeaikoina kuitenkin olen pikkuhiljaa päässyt korunvaihtokammostani ja muutama erilainen, pääasiassa itsetehty riipus on päässyt kokoelmiini. Nämä fimosta tehdyt ovat mielestäni mukavan rouheita ja tavallaan herkkiä, en ole kovinkaan raflaavien ja modernien korujen ystävä.

Tällä hetkellä meillä onkin oikea tehdas menossa, sillä Tirppa haluaa lahjoa kaikki luokkansa tytöt näillä. Mikäs siinä :) Saamme puuhata yhdessä ja ainakin ovat ajatuksella tehdyt. Todennäköisesti alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ripustamme ne nahkanaruihin, sillä tuo juuttinaru saattaa ärsyttää.

Tulossa on vielä ainakin adventtikynttilät ja muuta mukavaa! Teettekö te paljon lahjoja tai ylipäätänsä vaikka koruja itse?