torstai 31. joulukuuta 2015

Toppaa vihdoin.

Nyt seuraa oikea väripläjäys Pienimmän talvivaatteiden muodossa! Edellisessä postauksessa harmittelin, että meidän topat ovat vielä kaupassa ja mihinkäs niitä nyt pikkupakkasilla tarvitseekaan. Hyvin sitä pärjättiin näinkin pitkälle fleece-softshell yhdistelmällä. Kaikki iloisesti eri paria, mutta aina ei voi voittaa.. Loistavat päiväkotiolosuhteissa, vaikkei nyt ihan mätsännytkään.

Sitten tuli talvi. Tuli ne aamut, kun autoa käynnistäessä mittari näytti kahtatoista miinusta. Kaapista kaivettiin viime talvisen Tallinan reissun karvahanskatuliaiset. Pipossa piti olla vuori ja haalarissa mielellään kanssa.

Tuli ja meni pompin ale, koska en nyt millään jaksanut päivystää ja käyttää heti tilaisuutta hyväkseni. Sitäpaitsi se haalari olisi varmaan vieläkin matkalla. Missio oli helposti ja nopeasti. Ei tuhatta eri liikettä, jossa myyjiä saa metsästää.

Muistin Reiman outletin Tammistossa ja suhasin sinne. Alle puoli tuntia ja myyjä oli selittänyt minulle reiman, tecin ja tec+:n erot. Vienyt keräämäni kuusi haalaria takaisin paikoilleen, toimi makutuomarina kahden viimeisen kanssa. Mietittiin vielä yhdessä, että kumpaan tuo pipo sopii paremmin. Helppoa ja nopeaa ja ennenkaikkea sitä peräänkuulutettua palvelua, siitä maksan mielelläni, puhumattakaan nyt suomalaisesta tuotemerkistä ja mitä näitä nyt oli.

Paitsi, että haalari, hattu ja hanskat lähti yhteensä satasella. Ei tarvinnutkaan maksaa niistä enempää. Iso peukku ja lapsikin tykkää kovasti.

ps. reimalla on nyt ALE!.


*postaus sisältää mainoslinkin

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun jälkeen.

Vielä eilen haikailin lumen perään ja noin tunnin päästä pyrytti niin maan vietävästi! Kiitos hei sinulle, joka kuulit toiveeni. Sovitaanko, että jonkinverran saa tulla lisääkin.. Ei liikaa, sillä meillähän ei luonnollisestikaan ole vielä mitään lumikolia, eikä muitakaan lapiota. Jopa auton lumiharja on kadoksissa autonvaihdoksen jälkeen!

Pienin sai eilen vielä jonkin inhan jälkitaudin ja nosti kuumeen illaksi. Suunnitelmissa oli lapsivapaa, mutta Muru kävi noutamassa Pienimmän kotiin. Nukkui kyllä niin makeasti, että lapsivapaa se oikeastaan olikin. Katsottiin kahdestaan elokuvaa tuolla autotallissa, kunnes kävi minun perinteiset ja nukahdin.


Tänään kuumeesta ei ollut tietoakaan, joten kävimme pienellä happihyppelyllä ihan vaan oman tien päässä. Samalla testailin vähän uutta kameraa, minkä käytöstä olen aivan pihalla! Miten voikaan olla niin erilainen.. Paperisessa ohjekirjassa ei kerrottu, mistä ISOja säädetään, enkä sitä kyllä löytänyt itsekään. Arvot kaakossa ja kuvat kovin rakeisia, mutta opettelemalla ja googlauksella löytyy varmasti paljon.

Minähän olen sellainen, että kokeilen ensin itse ja sitten vasta katson ohjeet.. Muru onkin monesti todennut, että ei varmaan ohjekirjasta löytyisi..


Noh, niin tai näin, mutta ilma oli tänään aivan ihana! Pikkupakkanen, aurinkoa ja ohut lumikerros. Lapsilla ei toppavaatteista hajuakaan, eipä niitä ole kyllä tarvinnutkaan. Itse vetäisin kaapista laskukamat päälle ja voi että tulikin ikävä rinteeseen. Jos nämä pakkaset jatkuvat, päästään kyllä pian tuohon lähirinteeseen. Ihan mahtavaa!

Kuusi kannettiin tänään ulos ja olohuoneeseen kuihtuneiden hyasinttien tilalle pääsi Pienimmän kanssa löytämämme pajunkissat. Pikkuhiljaa siivoillaan joulua pois ja koti saa taas hieman yksinkertaisemman ilmeen. Toivottavasti teillä muillakin on ollut yhtä onnistunut päivä!


perjantai 25. joulukuuta 2015

Jouluaattoa.

Jouluaatto vilahti ohitse yhdessä hujauksessa herkutellen ja nauttien perheen seurasta. Loppujen lopuksi meillä oli yhteensä kuusi aikuista ja seitsemän lasta! Voitte vaan kuvitella sitä menoa.. Sanoinkin, että aatosta tuskin kovin rauhaisaa tulee, mutta sitäkin mukavampi ja iloisempi.

Joulupäivä menikin oman perheen kesken luontopolulla patikoiden ja laavulla eväitä syöden. Illansuussa oli pakko lähteä vielä puistoon ja taskulamppujen kera iltakävelylle, sillä jälkikasvu hyppii täällä seinille. Näitä on ihan mahdotonta saada väsymään edes useamman tunnin ulkoilulla.. 

Onneksi joulupukki toi muutamat lahjakortit hoploppiin ja huimalaan, vielä kun olisi tuonut puolapuut, juoksumaton, kengurupalloja ja seinäkiipeilyvälineet! 

Toivottavasti teilläkin oli ihana jouluaatto, tästä on hyvä jatkaa vatsat täynnä joululeffojen katselua.

ps. joulupukki toi minulle uuden kameran ja onnistuin hävittämään siitä jo kuvat :D oppia ikä kaikki..


torstai 24. joulukuuta 2015

Blogiringin joulukalenteri - luukku 24.

Tämän kauniin joululaulun myötä on aika toivottaa jokaiselle iloista, rauhallista, rakastavaa ja onnellista joulua, sekä toiveet toteeksi tuovaa uutta vuotta. 

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli. 
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas, Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kuin yhtä puhdas itse olla voisin. 
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, kuin harras sävel sisälläni soisi.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. 
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta. 
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. 
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. *(Halonen, Salmi, Loiri)

Blogiringin joulukalenterin löydät kaikkine upeine luukkuineen blogiringin sivuilta, kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitos supertonttu Veeralle, joka koordinoi ja ideoi koko homman :)

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Aatonaatto.

Aatonaattoa on saanut viettää ainakin täällä upeassa auringonpaisteessa. Ei sillä, että ilma kovin jouluinen olisi.. päinvastoin! Pajunkissat kukkii ja lämpömittari on kohonnut melkein kymmeneen. Tuuli on mukavan leuto, ihankuin huhtikuussa.

Lumi olisi toki kiva ylläri, mutta kyllä me joulu ilmankin saadaan. Eikä me kuitenkaan ulkona huomista istuta vaan sisällä perheen kesken. Meitä onkin tänä jouluna isompi joukkio, aikuisia kuusi ja lapsia ainakin kuusi, toivottavasti seitsemän.

Tänään on edessä vielä ainakin paketointitalkoot. Päivällä kävimme muistamassa isomummia joulukukalla ja hedelmäkakulla. Samalla reissulla ostin itsellenikin tämän upean yksilön juhlapöydän kruunuksi. Ihan törkyhintainen, mutta toisaalta joulu on kerran vuodessa. Sanoinkin Murulle, että nyt voit toivottaa tämän kukan myötä minulle hyvää joulua :D


Samalla kun keittelin illalliseksi kalakeittoa, niin sain aikaiseksi myös sillin ja kurkut huomiselle. Savulohirullat jää vielä myöhemmälle ja huomenna aamusta laitan kinkun uuniin. Kolme kiloa kun ei ihan kamalasti tunteja tarvitse ja sen saa sopivasti tuolla porukalla yhdessä illassa kulumaan. Kalapöytään keskitymme kuitenkin suurimmaksi osaksi.

Mitkäs teidän viime hetkien puuhat ovat vai oletteko jo rauhoittuneet joulun viettoon?


maanantai 21. joulukuuta 2015

Tonttutyttö.

Tonttutyttöä piinaa korkea kuume. Täällä me haahuillaan yhdessä villasukissa tai paljasvarpain. Pienimmällä sama lempparihattu kesät talvet, raahaa mukanaan joulupupua ja uutta pehmoista possua. Onneksi on vielä aattoon aikaa, että ehtisi toipua. Löysin kaksikon takkahuoneesta lukemasta, ehkä suloisinta ikinä!

Rauhaisaa maanantaita.


lauantai 19. joulukuuta 2015

Kakkua ja erilaisuutta.

Me hölmöt luulimme, että kaupat ovat tänään avoinna kymppiin. No eivät olleet.. Siellä jumbon prismassa, jouluruokaostoksilla hyvissä ajoin jäi puolet kauppaan :D Noh, onhan niitä muitakin päiviä vielä, mikäs kiire tässä. Ei muuten varmaan oltu ainoat hölmöt siellä..

Käytiin muutenkin muutama joulupaketti vielä ostamassa ja nyt alkaa kaikki olemaankin kunnossa. Tai no paketointia vaille. Joka joulu vannon, että ensi vuonna tilaan suoraan stockalta paketoituna kotiin ja joka vuosi istun selkä vääränä paketoimassa. Vanha ei opi uusia temppuja, vaikka kuinka yrittäisi.

Joulun hedelmäkakun sain kuitenkin leivottua, gluteenittomana tottakai. Voi jösses tämä vaan on hyvää. Unohtakaa tortut, gluteenittomana en ole vielä hyviä saanut, mutta tämä se vasta on jotain! (ohje)


Kirsikoita, hedelmän paloja, rusinoita, pähkinää.. Tuhtia on, se on varma. Kaveriksi keittelen vielä sekametelisopan (tunnistaako muut sanaa?) ja joulun jälkkärit juustoineen ovat nekin valmiit.

Itse joulupöydässä keskitymme, kuten ennenkin kaloihin ja kinkku nyt kuuluu jouluun, joten pieni sellainenkin paistetaan tottakai.

Jotenkin on kovin rauhallinen fiilis odottaa joulua, saattaa johtua myös siitä, että olen saanut isoja asioita päätökseen nyt loppuvuodesta. Uusi vuosi on mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä, se voi tuoda tullessaan lähes mitä tahansa.


Pysähdyimme muuten tänään kahville ja kun Muru jonotti, luin päivän lehtiä. Iltalehdessä oli äärettömän liikuttava uutinen joulupukista ja autistisesta pojasta. Poika oli toiveiden jälkeen palannut pukin luokse uudestaan ja kysynyt joutuuko hän tuhmien listalle, koska hän on autistinen ja vieraat aikuiset ovat sanoneet kauppareissulla tuhmaksi.

Joulupukki oli tuumannut, että on okei olla erilainen. Erilainen ei ole tuhma.

Tuo uutinen meni tämän autismikirjoisen pojan äidin ihon alle, eikä kyyneliltä vältytty siinä kahvilan pöydässä. Ajattelin, että on myös ihan okei tirauttaa kyynel, siinähän katsovat minua pillittäjää. 

Toisen asemaan on ihan hirvittävän vaikeaa asettua ja monesti sitä närkästyneenä saattaa omalle jälkikasvulleen päivitellä, että katsokaas, miten huonosti tuokin käyttäytyy. Meillä onneksi ei ole kauppareissut tai muut vastaavat olleet koskaan haasteellisia, mutta niitä haasteita löytyy sitten muilta elämän osa-alueilta.

Tulin siihen lopputulemeen, että pyöritelkää rauhassa silmiänne. Joulupukkikin on todennut, että erilaisuus on ihan okei. (koko uutisen voit lukea iltalehden sivuilta)

Rauhallista lauantai-iltaa!


perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu(siivous)evankeliumi.

Joulu(siivous)evankeliumi mukaellen Luukkaan 2: 1-20.

Siihen aikaa antoi toimitusjohtaja Tontsanen käskyn, että koko kiinteistö Oy Sorakuja 10:ssä oli toimitettava joulusiivous. Tämä joulusiivous oli ensimmäinen tässä kiinteistössä ja tapahtui Niinistön ollessa Suomen tasavallan istuvana presidenttinä. Kaikki osallistuivat joulusiivoukseen, kukin omassa huoneessaan.

Niin myös Elisa otti mopin ja ämpärin käteensä ja aloitti kiinteistön joulusiivouksen keittiössä, Tuusulan kunnassa, sillä he maksoivat sinne kiinteistöveronsa. Hän aloitti yhdessä lasten kanssa, vaikka juuri toipui leikkauksesta.


Heidän siinä siivotessaan, tuli Elisan buranan ja panadolin ottamisen aika. Hän otti molemmat, koska vahvempia lääkkeitä ei ollut tarjolla.

Sillä seudulla oli lapsia pelaamassa pelejänsä ja leikkimässä leikkejänsä. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi ehkä hieman epäsiisti äiti (tunnetaan myös Herran enkelinä), koska suihkussa ei saanut käydä ainakaan vuorokauteen ja koska oli nukahtanut illalla meikit naamassa ja äidin tuoksu ympäröi heidät. Pelko valtasi lapset, mutta äiti sanoi heille: ”Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Tuusulan lähistöllä Hyrylässä annettu mahdollisuus osallistua joulusiivoukseen. Tämä on merkkinä teille: te löydätte mopit ja ämpärit, jotka makaavat toimettomina lattioilla” Ja samana hetkenä oli äidin ympärillä suuri taivaallinen pesuaineiden tuoksu, joka kannusti ehkä pienellä porkkanalla oheistettuna tarttumaan harjan varteen vihjaten:

Tolun on kunnia lian poistajana, pian saatte syödä palkinnoksi pikaruokaa, mitä rakastatte.


Kun äiti oli poistunut makuuhuoneeseen katsomaan netflixistä valehtelevia viettelijättäriä, lapset sanoivat toisilleen: ”Nyt siivotaan! Kun sen teemme ja äiti näkee, mitä on tapahtunut, saamme sen, mikä meille luvattiin. He aloittivat kiireesti ja löysivät pölykoirat ja lattiaan liiskautuneet puurot ja välineet, jotka makasivat lattialla. Tämän nähdessään he muistuttivat toisiansa palkinnosta, mitä heille oli luvattu. Kaikki, jotka olisivat nähneet ja kuulleet tapahtuman, olisivat olleet ihmeissään. Mutta äiti makuuhuoneessaan, suljetun oven takana kätki sydämeensä lahjonnan lopputuleman ja tutkiskeli sitä tyytyväisenä.

Lapset siivosivat ja ottivat palkintonsa vastaan kiittäen ja ylistäen äitiä. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.



*Tarina on täysin fiktiivinen ja allekirjoittanut harras kristitty. Lapsia ei satutettu toimenpiteen aikana. Nimet ja osoitteet muutettu.