sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Breikki.

Takana on ihan mahtava tyttöjen ilta ja vuorokausi rentoutumisen parissa. Todennäköisesti ensimmäistä kertaa ikinä lähden tyttöjen illasta oikeasti virkistyneenä, enkä dagen efterin kourissa..

Olen saanut nauttia ystäväni kauniista kodista ja varsinkin sen tunnelmasta. Hänen vieraanvaraisuudestaan, sekä super herkullisesta ruoasta. Maapähkinävoi-lehtikaalikeittoa, blinejä ja pavlovaa. Laskettelua, saunaa ja maailmanparannusta. Hyvät yöunet, naistenlehtiä ja valmis aamupala. Voiko sitä muuta toivoakaan?


Vaikka olenkin aikamoinen kotikissa ja koti-ikävä iski jo suht aikaisin, mieleen nousi monta ajatusta kyläilystä. Pidän kovasti kyläilystä, varsinkin tällaisesta yön yli tapahtuvasta ja nimenomaan jonkun kotona. Siitä, että pääsee ikäänkuin kurkistamaan siihen toisen elämään ja arkeen. Miten heillä hoidetaan asioita, mitä listoja seiniltä löytyy. Missä tavarat ovat ja kuinka paljon niitä on. Miten siivotaan ja millaiset rutiinit tai rutiinittomuudet ovat.

En tietenkään mene koskaan kenenkään kotiin arvostelemaan, vaan ennemminkin inspiroitumaan. Täällä onkin tavarat paikoillaan, laitanpa itsekin kotona ne paremmin. Tuolla luetaan työviikon jälkeen naistenlehti sohvalla ja aloitetaan viikonlopun rauhoittuminen sillä. Siivouspäivä torstaisin, nämä on viikattu noin ja niin edelleen.

Ja kun vierailun jälkeen menee kotiin, voi katsoa omaansa tavallaan uusin silmin ja nähdä kohdat, missä voi tsempata tai vaihtoehtoisesti missä itse on keksinyt todella hyvän ratkaisun. Ylipäätänsä pieni breikki omasta kodista tai arjesta saa näkemän kaiken eri tavalla. Mutta toisaalta hotellilomilla ei ole tällaista vastaavaa vaikutusta, paitsi ehkä ruokailuun..


Tavallaan sama koskee myös elämää. Kun on jutellut kaikesta tunteja ja taas tunteja, saa asioihin perspektiiviä. Vaikka eipä ihmisten elämiä ja kohtaloita voi millään tavalla verrata keskenään, meillä jokaisella on omat henkilökohtaiset helvettimme, toisilla ne on väärin viikatut kankaiset servietit ja toisilla taas elämän ja kuoleman kysymykset. Se, miten niihin suhtautuu on ehkä tärkeämpi kysymys. 

Ja koska näin esteetikkona rakastan kaikkea kaunista, saan suuren suuria onnellisuuden puuskia siitä, että olen kivassa ympäristössä. Vielä onnellisemmaksi minut tekee kauniit asiat, mitä meidän kaikkien elämässä tapahtuu.

Kaikenkaikkiaan on ihana päästä kotiin ja inspiroitua toisten tavoista ja kodeista. Siksi me ehkä muuten katsellaan sitä tositeeveetäkin, inspiroituaksemme milloin mistäkin.

Tunnistatteko itseänne yhtään kuvauksesta, vai ollaanko tässä outolintuna yksin ajatusten kanssa? Rauhallista sunnuntai-iltaa!


ps. pahoittelen puhelinkuvia, kamera jäi kerrankin kotiin.. inspiraatio ei vain katso sitä hetkeä, kun on pakko päästä kuvaamaan :)

2 kommenttia:

  1. Oi kyllä tunnistan itseni hyvinkin tuosta :) Mun ystävillä ja läheisillä on upeita koteja ja kadehdin niitä usein "hyvällä tavalla" eli inspiroidun kotonakin ehkä muuttamaan jotakin.

    Olipa mukavan kuuloinen reissu sulla! Tsemppiä uuteen viikkoon taas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä upeita koteja on kokoajan enemmän ja enemmän ja niitä on ihan mahtavaa ihailla ja inspiroitua :)

      Kiitos sitä samaa <3

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥