torstai 14. tammikuuta 2016

Yksi niistä päivistä.

Osa teistä varmaankin jo ehti hymähdellä eiliselle päivitykselleni facebookin puolella, että meillä taas sattuu ja tapahtuu. Tänään on jo syke tasaantunut ja kaikki järjestynyt, mutta ajattelin silti jakaa meidän hullunkurisen perheen kommelluksia myös tänne blogin puolelle.

Yritin eilen soitella Nopsterille koulun jälkeen, sillä olimme sopineet hänen osuudestaan lumitöihin jo edellisenä iltana. Ajattelin hieman muistutella, koska tietyt asiat tuppaavat näiden esiteinien mielestä unohtumaan tärkeimpien tieltä. En kuitenkaan saanut häntä kiinni, varmaan puhelin äänettömällä. Ajattelin.

Muutama tunti myöhemmin Muru soittaa minulle ja kertoo ipanan olevan naapurissa. Naapurin rouva oli huomannut itkuisen lapsen, joka huutaa apua ovella. Oli jäänyt lukkojen taakse, avaimet kotona ja siinä pari tuntia ehtinyt värjöttelemään pakkasessa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Muru soitti Tirpalle, jolla oli avaimet mukana ja pyysi tätä menemään kotiin avaamaan oven. Kohta soi puhelin uudelleen: "mutku se ovi ei aukea".

Neuvokas kymppivee oli yrittänyt tiirikoida lukkoa puutikulla ja sinnehän se oli jäänyt. Seuraavaksi apuun oli otettu suksisauva, jolla tikku oli saatu syvemmälle. Tässä vaiheessa naapurin mies oli auttanut, josko poralla irtoaisi. Ei irronnut.

Voin kertoa, että meillä on yhteensä neljä ulko-ovea, joista ainoastaan yhdestä pääsee avaimella sisään.. Kertokaa te minulle, mitä varten ne muut ovat?!

Soitto lukkosepälle päivystysaikaan ja kaikki tietysti keikoilla.. phuuh!


Loppuviimein lukkoseppä saatiin paikalle, yksi lapsi naapurista kotiin suihkuun, koska oli saanut allergiakohtauksen. Allergiakohtauksen syynä oli suloinen koiruus, jonka kanssa lämmiteltiin takan edessä.

Itse ehdin vasta myöhemmin perille, sillä omaan autoon syttyi käynnistysvaiheessa sellainen värisuora näyttöön, ettei paremmasta väliä. Oli abs-vikaa, luistonesto, startti-stoppi, rengaspaineet ja mitähän vielä.. System fault. Piti ajaa huollon kautta, onneksi sentään punaisia valoja ei palanut. Vain varoitusvalot.

Tänään on viety naapuriin kukkia ja kiitetty avusta. Tehty vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön ja oltu iloisia kotivakuutuksen kattavuudesta, vaikkakin omavastuu nieli aimo osan korvaussummasta. Ei ole ihan kauhean edullista kuitenkaan joutua vaihtamaan koko lukkopesää päivystysaikaan..

Tänään lapsi myös muisti ottaa avaimet mukaan. Muistannee vielä ainakin hetken ;)

Nauttikaahan kauniista pakkaspäivistä, mutta älkää jääkö lukkojen taakse! Kivaa torstaita!


10 kommenttia:

  1. Paljon tapahtumia pienessä hetkessä :) Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä!
      Kaikki mahtui muutamaan tuntiin :)

      Kiitos Ruut ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Voi hyvänen aika! On siinä hommaa ollut yhdelle päivälle, tuo puutikku hymyilytti, sillä itse myönnän joskus pienenä kokeilleeni samaista taktiikkaa johonkin lukkoon, onneksi sain sen irti kuitenkin eikä jäänyt syvemmälle, mutta hätä keinot keksii vai miten se menee :D Onneksi teillä kuitenkin loppuhyvinkaikkihyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan hätä tuntuu keinot keksineen :D Luulen, että olen myös itse ollut joskus yhtä neuvokas..

      Onneksi Muru hoiti tämän suurimmaksi osaksi putkeen, joten pointsit sille!

      Poista
  3. Välillä sattuu ja tapahtuu, itse kullekkin. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin heti lukijaksi. Tervetuloa kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, tervetuloa ja toivottavasti viihdyt!
      Täytyykin käydä vastavierailulla :)

      Poista
  4. Joo se on kyllä kumma, miten kaikki aina kasaantuu johonkin päivään! :O Loppu hyvin kaikki hyvin onneksi! :) Ja kohti viikonloppua onneksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun alkaa tapahtumaan niin todella tapahtuu.. :D
      Tänään on jo perjantai, joten mikään ei enää muserra <3

      Kivaa viikonloppua sinne!

      Poista
  5. No jopas on sattunut samalle päivälle kommelluksia! :D Onneks kaikki päättyi hyvin, mutta ei varmaan paljoo huvittanut siinä itse tilanteessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktio ei varsinaisesti ollut hihitys, mutta sen verran huomasin, ettei ollut oikea aika, eikä paikka saarnata avaimista, kun toinen hytisi traumoissaan :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥