lauantai 13. helmikuuta 2016

Kuinka hurmasin aviomieheni? - Valentine edition.

Heipä hei ja ihanaa ystävänpäivän aattoa! Sanotaan, että tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta, joten ajattelin paljastaa tässä tulevan ystävänpäivän ja karkauspäivän kunniaksi reseptin, jolla ihan viimeistään minuun rakastuttiin.

No ei kai, mutta tämä oli ensimmäinen ruoka, jonka kokkasin aikoinaan tulevalle aviomiehelleni ja aikaahan tästä on noin 12 vuotta. Yhdessä olemme olleet sen ajan, kun lisää esikoisemme ikään 9kk ;) eli noin 11 vuotta. Tästä reilu 10 vuotta kihloissa ja naimisiin pamautimme salaa vasta kolmisen vuotta sitten.


Tarinamme alkaa silloisesta paikallisesta, jossa olin viikonloppuöisin töissä baarimikkona. Arkisin hääräsin vastaanottovirkailijana eräässä hotellissa. Paikallinen oli superkiva työpaikka ja olin saanut sieltä paljon ystäviä, asiakkaiden kanssa kun tuli juteltua.

Minua oli lähestynyt muutaman kerran pipoppäinen, ehkä "hieman" humalassa oleva herrasmies juttuineen, mutten juurikaan lämmennyt. Seurustelin silloin tahollani. Kului kuukausia ja tilanteet vaihtuivat. Törmäsimme vapaa-ajalla toisessa ravintolassa ja hänen ystävänsä osti minulle ruusun. Siitä tarinamme alkoi ja aika pian sen jälkeen loppui. Niinkuin sanoin, tilanteet muuttuu.

Ehkä vuosi tämän kaiken jälkeen tapasimme uudelleen ja kävimme kahvilla kesäterassilla, lämpimässä auringonpaisteessa. Välillämme kipinöi edelleen, eikä se suinkaan ollut kuuman kesän aiheuttamaa ihon palamista.

Tapailimme taas ja kesä vaihtui syksyyn. Tuli alkutalvi ja kävi vanhanaikaisesti, eräänä aamuna tikussa oli kaksi viivaa. Oikeastaan meillä ei ollut puhettakaan muista vaihtoehdoista, sillä "aikuisiahan" siinä oltiin parikymppisinä ja päätimme perustaa perheen.

Tässä sitä nyt ollaan, yksitoista vuotta sen jälkeen. Perheemme on kasvanut kahdella lapsella ja itseasiassa niistä ajoista myös kahdella autolla ja pankin omalla talolla. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta tahdottu on kovasti ja tehty töitä. Minä ehkä rikkinäisenä vähän enemmän. Tässä sitä ollaan ja elämä on hyvää, toivotaan, että saamme nauttia tästä kaikesta vielä vuosikymmeniä. Kunnes kuolema meidän erottaa.


Mutta niin, se ruoka.. Se on täytettyä leipää, reseptin kehitteli aikoinaan 90-luvulla allekirjoittanut. Raaka-aineet kuuluu olla halvimpia mitä kaupasta löytää: jos ohjeessa lukee tomaattipyre, ei ole kyse muttista vaan ihan euroshopperista. Koska opiskelijabudjetti.

Tätä ruokaa on tarjottu myös vieraille ja aina saatu kiitosta. Yksinkertaista ja tosi hyvää! Nautitaan mahdollisimman halvan punaviinin kanssa.



Kuinka hurmasin aviomieheni -leipä.

1 kokonainen ranskanleipä
paketillinen jauhelihaa
sipuli
1 pieni purkki säilykeherkkusieniä viipaloituna
1 pieni purkki tomaattipyrettä
1 prk smetanaa
3 valkosipulin kynttä
mausteeksi jauhelihamaustetta, reilusti oreganoa, mustapippuria, tabascoa
juustoraastetta


Halkaise ranskis ja poista siitä suurin osa sisuksesta alapuolelta, myös yläpuolelta hieman. Valmista kastike. Pilko sipuli ja lisää se jauhelihan kanssa pannulle, purista sekaan myös valkosipulinkynnet. Mausta ja kypsennä. Lisää vielä herkkusienet, sekä tomaattipyre ja smetana, sekoita tasaiseksi.

Kauho kastike koverretun leivän sisälle, lisää juustoraaste ja laita kansi päälle. Uunita 200c noin 5-10 minuuttia uunista riippuen, niin että juusto sulaa ja leipä saa sekä rapeutta, että hieman väriä. Tarjoa heti.

Parhaimmillaan tämä on siis heti uunista, mutta maistuu dagen efter myös yhdessä sängyssä nautittuna.

Pakko vielä lisätä, että nykyisin tehtynä täytteestä jää yli, sillä silloin ostettiin vain niitä 280g jauhelihapaketteja ja säilykeherkkusienet viipaloituna, koska olivat halvempia kuin kokonaiset :D

Leppoisaa lauantaita ja rakastakaa toisianne! (muistakaa myös osallistua eilisen postauksen arvontaan TÄSTÄ!)


ps. pikku rakkausfakta: meidän kihlasormuksissa lukee "kun ikuisuus ei riitä" (ehkä vähän james bond :D )

11 kommenttia:

  1. Ihana! <3 ja tuo leipäkin maistuis kyllä, hyvä eväs ehdottomasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna <3

      Ei muutakuin leipähommiin :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, onhan se <3
      ..ehkä silti vähän höpsö!

      Poista
  3. Ihanat :') <3 Sormuksissa saakin olla vähän mahtipontinen! :D

    VastaaPoista
  4. Ihana tarina! Ja ihana resepti! Tiedän mitä meillä kokkaillaan hiihtiksellä kun opiskelija-iskä tulee käymään kotona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtavaa, toivottavasti tykkäätte!

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥