lauantai 16. huhtikuuta 2016

Iholla.

Tiesittekö, että iho on meidän suurin elimemme? Se on tärkeä kaikella tavalla ja suojaa koko kehoa. Meidän tulisi suojella myös sitä.

Olen aina ollut suhteellisen huoleton auringonottaja ja oikea nautiskelija. Makaan mielelläni lämmössä ja usein suojakertoimet unohtuu. Minä en nimittäin pala. Lapset suojaan kyllä rasvoilla ja vaatteilla, mutta jotenkin se oma suojaus unohtuu. Sitäpaitsi inhoan rasvan tuntua käsissä!

Lapsuuden kesät saaristossa ja auringon polttama iho. Ne suojakertoimet siihen aikaan eivät oikein tainneet riittää merellä, toisaalta eipä silloin näistä asioista juuri tiedettykään.


Minulla on aina ollut paljon luomia ja viime vuosina olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti niitä tarkastuttamassa. Luomet ovat olleet hyvänlaatuisia kuitenkin, eikä perästä ole kuulunut. Ei ennen joulukuuta.

Joulukuussa 2015 sairastuin melanoomaan. Se on syöpä, tiesittekö? Kamala sana: syöpä. Se sana, jota vältellään, eikä kukaan usko sen koskaan osuvan omalle kohdalle. Se on sairaus, joka fyysisyyden lisäksi syö myös henkisesti. Se pistää ajattelemaan kuolemaa. Mitäs sitten jos kuolen? Minulla on kolme lasta!

Pari leikkausta, uusia arpia. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Nyt keväällä pitäisi taas mennä. Huomaan kuitenkin vältteleväni koko aihetta ja tapahtumaa, poissa silmistä poissa mielestä. Kuitenkin juuri ne arvet muistuttavat olemassaolollaan joka päivä peiliin katsoessa ja huutavat sitä rumaa sanaa. Edellisestä leikkauksesta on nyt kolmisen kuukautta..


Tiedättekö, olen päättänyt että tästäkin päästään yli. En ole ennenkään antanut asioiden tai tapahtumien masentaa minua kuin hetkeksi. Sitten kerään itseni ja pääsen yli. Aina. Olen huomannut, että ne keinot ovat tähän mennessä olleet matkustelu, hiustyylin muuttaminen (miksi muuten aina naiset muutavat hiustyyliä kriisien tai uusien elämänvaiheiden myötä :D ) ja tatuoinnin ottaminen. Minä, joka kerran olin ehdoton niiden suhteen, olen tänään muuttanut mielipiteeni harmaaksi.

Asiat tapahtuvat aina syystä.


ps. muistakaa ihmiset suojata oma ja lastenne iho auringolta jo näin keväällä! uskokaa kun sanon, että se on tärkeää..

21 kommenttia:

  1. Voi, oikein kovasti voimia. Syöpä on sananakin tosiaan niin kauhea, että sen sairastamisen raskautta en voi edes kuvutella. Itselläkin aika samanlainen aurinkohistoria takana, pitänee aloittaa oma luomienpoistorumba, kunhan urtikariasta pääsen eroon. Voimakaasti periytyvän paksunsuolensyövän, johon äiti on kuollut ja useita hänen puolen sukulaisia sairastunut, pitää syöpä-sanaa läsnä meidänkin perheessä.
    Halaus.

    VastaaPoista
  2. Voi harmi, mutta kyllä sinä selviät! Minunkin pitäisi mennä luomia tarkistuttamaan. Pojille olen jo suojakertoimia kasvoille laittanut, kun ne kerkesivät jo punehtua. Hyviä vointeja sinulle ja teille kaikille! Voimia. <3

    VastaaPoista
  3. Voi ei :( ihan kyyneliin järkytyin, kun tämän luin, vaikka emme tunnekaan! Paljon voimia <3

    T. Niina

    VastaaPoista
  4. Itse kävin lapaluun seudulta otattamassa varmuuden vuoksi tumman luomen josta tosin ei koepalasta löytynyt mitään. Arpi kuitenkin jäi ja kun ei malttanut olla jumpalta pois kun viikon niin vielä venyneenä versiona, hmm.. Elämää kaikki tsemppiä sulle. 👏👊💚

    VastaaPoista
  5. Huh apua, muistin taas nii pari luomea. Mulla on kans paljon luomia, viime kesänä poistettiin muutama. Yks oli tunnuspiirteiltään melanoomaan viittaava mutta onneksi puhdas.

    Oliko sulla jotenkin erikoisen näköinen iho/luomi vai miksi poistettiin?

    VastaaPoista
  6. Niin pysäyttävä teksti. Tuota sanaa kun ei koskaan haluaisi itselleen tai lähimmäisilleen diagnosoitavan...
    Siunausta kaikkeen sulle tästä eteenpäin ♥ onneksi taistelua on jo takanapäin!

    VastaaPoista
  7. Voi, että miten ikävä kuulla :( muistan kyllä lapsuudesta sen ettei juurikaan ole aurinkorasvaa iholle laitettu, mutta nyt omien kanssa olen aika tarkka ja ulkomailla käytän heillä aurinkosuojavaatteita ja itselle kovia kertoimia. Ihana aurinko, mutta toisealta tosi vaarallinen :( Paljon myötätuulta elämääsi <3 kyllä te selviätte tästäkin <3 ihanan perheesi tuella.. ja ystävien

    VastaaPoista
  8. <3 Sanaton. Siunausta ja voimia.

    VastaaPoista
  9. Kunnioitettava asenne. Tsemppiä! PS. Sun blogi on ykkönen!

    VastaaPoista
  10. Minulla todettiin melanooma 2010 reidessä olleesta näpystä, joka ei varsinaisesti ollut luomi. Olin silloin 26-vuotias. Onneksi pelkkä leikkaus riitti poistamaan syöpäkudoksen ja sen ihmeempiä hoitoja ei tarvittu. Keväällä 2015 oli viimeinen kontrolli Töölössä. Oma asenteeni auringossa makoiluun muuttui kyllä näiden kontrollivuodien aikana ja pidän huolta että myös oma iho on voideltu isoilla suojakertoimilla, kuten lapsetkin. Kyllä sitä ruskettuu ihan tarpeeksi vaikka on aurinkorasvaa. Tällä hetkellä ihastelen meidän vuorokauden ikäistä vauvaamme ja ikävöin kotona odottavia lapsia - elämä jatkuu! ❤️ Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Tämä postaus veti hiljaiseksi. Tsemppiä. <3 <3

    VastaaPoista
  12. Voimia ja halauksia täältäkin <3

    VastaaPoista
  13. Huomasin tämän postauksen vasta nyt ja olen kovin pahoillani, että sinun luomiesi kohdalla toteutui se ikävin vaihtoehto:( Toivotan sinulle voimia, rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen sairaudesta huolimatta <3 Kiitos rohkeasta ja tärkeästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥