torstai 19. toukokuuta 2016

Ensimmäinen vuosi.

"Tämä on vuosi nolla. Tähän se päättyy ja alkaa. Tämä on lähtölaukaus, ja maaliintulo samaan aikaan" -Egotrippi, vuosi nolla.


Ajatella, että olemme asuneet tässä nyt vuoden. Yhden superpitkän vuoden, joka on mennyt kuitenkin nopeasti. Siihen on mahtunut arkea ja juhlaa, iloa ja surua. Se on myös opettanut paljon.

Alun hämmennys talon ja tontin omistamisesta on ohitse. Se tunne, kun kaikki vihdoin toteutui ja tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Tuntui siltä, että pian joku tulee ja ottaa tämän kaiken pois. Jotain pahaa tapahtuu ja jäämme kodittomiksi. Katto romahtaa, vesivahinko sattuu ja ties mitä.


Se alun hämmennys muuttui talveen mennessä pieneksi epäuskoksi, kun ymmärsi, mistä omakotiasumisessa on kyse. Kukaan ei haravoi, eikä vie puutarhajätettä pois. Lämpötilaa voit säätää sinä itse, mutta myös maksat siitä trooppisesta ilmastosta sisällä ihan itse. Hiiret katolla ja oudot hajut eteisessä. Ei enää huoltoyhtiötä jolle soittaa.

Tuli talvi ja kukaan ei aurannut pihaa, ellet sinä itse. Tai aurasi se kunnan lumiaura aikamoisen vallin tuohon kulkuaukolle, joka piti ihan itse lapioda päästäkseen pihasta pois. Nurkista veti ja piti kaivaa villasukat esiin. Tässä vaiheessa mietimme molemmat, miten ihanaa olisikaan asua kerrostalossa.

Se talvi kesti ikuisesti ja pani miettimään asioita. Tapahtui paljon ja lopulta kevään saapuessa laskeutui rauha. Se tuntui hassulta.. Ihankuin kaikki pitikin olla juuri näin ja oli taas helppo hengittää. Ymmärsimme vihdoin, että kiireellä ei tule kui niitä k*päisiä lapsia sanonnan mukaan. Sanontaan tekisin nyt pienen lisähuomion, että myös aikuisia..


Nyt tiedän, että pihallamme taas kukkiva puu on pilvikirsikka. Tiedän myös, että koko puutarha ei mene pilalle, jos en kitke jokaista rikkaruohoa ja että sillä vuohenputkellakin on ihan kiva kukinto. Muurahaiset jos häätää yhdestä paikasta, muuttavat ne toiseen paikkaan ja että meidään lähistöllä on tosi hyvä tuholaistorjuntayritys.

Sokeritoukista on mahdollista päästä eroon ainakin toistaiseksi, kunnes tapaamme jälleen. Niin se vaan on, että hämähäkit ja muut ystävät kuuluvat maavaraisen talon vakiokalustoon. 

Huonekalut ja huoneet ovat vaihtaneet paikkaa. Oliivipuu on kuollut ja kuopattu pihan perälle, rest in peace ja silleen.  Tiipii vaihtunut toisenlaiseen ja huoneita remontoitu, yksi katoskin rakennettu.


Pesukone on edelleen keittiössä ja samaisen huoneen välitila kuuluu vieläkin inhokkeihini. Hellan lapsilukko on edelleen rikki ja avaan uuninluukun milloin mitäkin tiirikkaa apuna käyttäen. 

Kaikesta tästä huolimatta olen aivan poskettoman onnellinen. Olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haluan, että aika pysähtyy ja samalla odotan niitä tulevia hetkiä, jolloin jo aikuiset lapseni tulevat kylään ja uuden aikakauden alkua.

Odotan tulevia remontteja, vaikka vihaankin niitä. Suunnittelen piharakennuksia ja paljuja, sekä muita muutoksia. Eihän nimeni turhaan olisikaan Rouva Projekti.


Tulen aina muistamaan kuluneen vuoden opettavaisena kaikin puolin. Se on kasvattanut henkisesti paljonkin. Kaiken ei pidä olla uutta, kiiltävää ja hienoa. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti (vaikka kyllä vähän..)

Pitää katsoa kokonaiskuvaa, eikä jäädä nyhertämään yhtä yksityiskohtaa. Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella.

Tästä tuli nyt tällainen nostalginen kilometripostaus, mutta olkoon niin.. Toivottavasti viihdytte meidän kodin ja minun huonojen juttujen parissa vastaisuudessakin. Kiitos ja kumarrus vanhoille lukijoille, uusille tervetuloa. Nämä kuvat olen poiminut sivupalkin 5H-K -kategoriasta, josta löytyy ensimmäinen vuosi kokonaisuudessaan. Enemmän tai vähemmän, silloin kun olen muistanut lisätä sopivan tunnisteen. 


"Aukeaa, tämäkin vuosi joka kuljetaan. Aukeaa, tämä se vuosi joka muistetaan. Olkoon niin, jotakin täytyy aina päättää. Olkoon niin, jotakin oikeaa ja väärää. ..Tämä on vuosi nolla, tähän se päättyy ja alkaa." -Egotrippi, vuosi nolla



11 kommenttia:

  1. Mä yllätyin ekana omakotivuonna juuri sitä uusien lemmikkien määrää. Julmettu määrä erilaisia hämäkkejä joiden olemassaolosta et ollut ollut edes tietoinen, kaikennäköistä muutakin vipeltäjää ja ne hiiret. Mutta myös tosi sympaattinen oravaperhe saarnipuun kolossa. Tämän vuoden uutuus on kyyhkyslakka talousrakennuksen välikatossa. Tosi kaunis talo teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten jännä, kuinka niitä hämähäkkejä ja muurahaisiakin on miljoonaa erilaista lajia :D Tätä ennen ne olivat vain ötököitä..
      Kyyhkyset pitävät aivan ihanaa ääntä, meillä on täällä pari sepelkyyhkyä kurnuttamassa <3
      Kiitos Kati, me kyllä viihdytään tässä!

      Poista
  2. Voihan rouva projekti, täällä toinen samanlainen. :D Oon antanu miehelle tälle keväälle hommaksi jo terassin laajennoksen ja autotallikin vielä kesken. Seuraavaksi ois piha-aidan vuoro ja ensi vuonna hirsisauna ja palju. :D Ja kyllä noita vielä keksitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Vain toinen voi ymmärtää!
      Kyllä noita vielä keksitään :D

      Poista
  3. Ihana teksti ❤️ Täällä Irlannissa elo on saanut kyllä pinnan projektien etenemisestä venymään ihan uusiin ulottuvuuksiin ja me sentään asutaan vuokralla :D ei ole Suomalaiselle jämptille mielelle aina niin helppoa :) ihana teidän koti ja ihana Rouva ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara <3
      Siellä on vissiin vähän eri kulttuuri.. Italian reissulla meinasin tulla hulluksi jo noiden kanssa :D Tsemppiä!

      Poista
  4. Voi kuinka ihana postaus, tuli niin omat ihmeet ensimmäisen vuoden jälkeen omakoti asumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tupu :)
      Ihmeitähän tämä on ollut täynnä ja varmasti tulee olemaankin vielä pitkään!

      Poista
  5. Olipa kiva postaus. Itsekkin uutena omakotiasujana huomaan että hommaa tuntuu riittävän. Mutta jotenkin nautin joka hetkestä.Ainoastaan on pitänyt oppia malttaa mielensä, että kaikki projektit vaatii oman aikansa. Tunnit loppuu vuorokaudesta ja miehen pitää antaa välillä levätäkkin :). Ensimmäinen puu jonka istutin tontillemme ( kaksi viikkoa sitten) oli juurikin pilvikirsikka :)
    Nautinnollisia hetkiä kauniissa kodissanne. Tuntuu, että sinä osaat elämässäsi juuri sitä tehdäkkin, NAUTTIA! ja napata sen oleellisen blogiisi!
    -Milli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipa kauniisti sanottu <3
      Onnea teidän kotiinne!

      Poista
  6. Meillä oli samaan aikaan talon etsintä käynnissä ja kun kerroit blogissa, että teille on talo löytynyt niin ihastelin ja jatkoin omastani haaveilua. Mietin, että voiko meillekin löytyä noin ihana talo ja piha. Löytyihän se ja elokuussa pääsimme muuttamaan. Ensimmäinen kevät ja kesä siis meneillään ja olen innolla odottanut mitä kukkapenkeistä nousee. Projektilista on pitkä ja sitä katsellessa tulee huokailtua, mutta pikku hiljaa pihalle rakentuu leikkimökki, saunaan on jo uudet lauteet odottamassa ja mies haaveilee muuttavansa autotallin leffateatteriksi. Niin ja pieneksi suunniteltu muutostyö tuppaa kasvamaan kun inspiraatio iskee. Niinkuin tuo lauteiden vaihto, samallahan ne seinäpaneelit voisi käsitellä. :D

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥