sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Sunnuntaiaamun tunnelmat.

Ihanan rauhallinen sunnuntaiaamu. Oma hesari aamutakkisillaan postilaatikosta, moikkasin naapuria jonka koiravanhus heittäytyi tielle lepäämään ja kieltäytyi jatkamasta matkaa. Hymyiltiin siinä toisillemme, aamulenkkiläiset. Vaikkakin omani oli etuovelta postilaatikolle,

Yö meni nopeasti ja uni maistui makealle. Olemme vielä Unkarin ajassa, miinus yksi. Tuntui etuoikeutetulta keittää omat kahvit oman aikataulun mukaisesti, syödä aamupala melkein hiljaisuudessa. Hiljaisuudessa verrattuna siihen ison ravintolasalin kakofoniaan.


Illalla petasin puhtaat lakanat. Miten ihanalta tuntuikaan sukeltaa omaan valkoiseen ja pehmoiseen unelmaan. Nappasin padilta vähän Wallanderia ja pari palaa fazerin sinistä, sekä salmiakkia. Lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna se oli taivas. Samanlainen, minkä näin muutamaa tuntia aiemmin lentokoneen ikkunasta pumpulipilvineen.

Tämän päivän aikatauluihin ei kuulu juuri mitään, tai siis kuuluu paljonkin mutta mukavia juttuja. Varpaankynnet tarvitsevat ensiapua, minä ystävän kanssa höpinää. Käyn ruokakaupassa ihan ajan kanssa ja siivoan jääkaapin. Hyörin tapani mukaan keittiössä, jota koristaa eilen kasvimaalta poimitut oreganon kukinnot. Jos ihan villiksi ryhdyn, käyn kirppiksellä! Katsotaan vähän, mitä päivä tuo eteen..


Lapsia tuskin näkee kuin vilaukselta, juoksevat kavereittensa kanssa ympäri kyliä jahtaamassa pokemoneja. Viettäkäähän tekin mukava sunnutai, mitäs teidän suunnitelmiin kuuluu?


2 kommenttia:

  1. Mä niin nautin siitä hälinästä ja vilinästä suurkaupungissa, että kotiinpaluu on aina karmivan hiljaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mitä kauemmaksi sitä itse on aina kaupungista muuttanut, niin sitä enemmän hijaisuutta on alkanut kaipaamaan. Ehkä lasten kanssa samoin :D
      Toisaalta tykkään kovasti istua kahvilassa ja katsella ohikulkevia ihmisiä <3
      Te kyllä asutte vielä enemmän maalla kuin me ;)

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥