tiistai 30. elokuuta 2016

Munasolun luovutus - lapsi lapsettomalle.

Muistan sen tunteen, kun aikoinani odotin lapsia syntyväksi innolla. Päätimme, että niitä saa tulla ja aikalailla vaivattomasti niitä tulikin. Yhteensä kolme. Takana on kuusi raskautta, joista on syntynyt kolme elävää lasta. Ne kolme muuta eivät syystä tai toisesta kantaneet loppuun saakka, yksi kohdun ulkopuolella ja yksi meni kesken ihan alussa.

Tänään tuntuu, että oma aikani siltä saralta on täynnä. Toki voisin varmasti vielä neljättäkin rakastaa, mutta perheen koko ja kokoonpano tuntuu näin täydelliseltä. Lapset ovat jo isoja, pikkulapsiaika on muuttunut esiteineyteen ja uusiin haasteisiin.

Uskon, että vain äiti voi tietää miltä äitiys tuntuu. Se tunne, kun kaikki alkaa ja on uutta. Saa uuden elämän ponnistusten jälkeen syliinsä. Ensimmäiset itkut - koko perheen. Se rakkaus, mitä silloin tuntee on käsittämätöntä. Suurta ja pientä, sitä ei oikein voi edes kuvailla.

Miksi sitten kirjoitan aiheesta, jos se on omalta osaltani ohitse? Miksi kolmen lapsen kohta kylkytviisvee äiti käveli sisään lapsettomuusklinikan ovesta? Siksi, että haluan auttaa.


Olen seurannut lapsettomuutta ja sen kanssa kamppailevia pariskuntia todella läheltä. Niitä kuuluu ystäviin ja sukuun. Olen ollut hiljaa tilanteissa, joissa ei tiedä mitä sanoisi. Lohduttanut ja ollut lohduttamatta, tsempannut ja kuunnellut. Silti niitä tilanteita ei voi kuvailla, sitä pohjatonta surua ja tyhjyyttä.

Minut on nyt hyväksytty munasolujen luovuttajaksi, perusterveenä naisihmisenä. Ajatus syntyi joskus 2009 aikoihin, jolloin uutisoitiin 2007 voimaan tulleista lakimuutoksista. Mietin jo silloin, miksei. Nyt, kun aikaa luovutukseen on enää puoli tai puolitoista vuotta, riippuen hoitotahosta, tein päätöksen. Haluan tehdä sen, minun on pakko tehdä se.

Soitin lapsettomuusklinikalle ja kävin läpi puhelinhaastattelun. Varasimme ajan kätilölle ja täytin kaavakkeita, sekä kävin myös tapaamassa häntä. Keskustelimme laeista, säännöksistä, riskeistä ja odotuksista. Niistä lapsettomuushoidoistakin, niin nyt ne aloitetaan minulle.

Käyn siis läpi samat lapsettomuushoidot, kuin lapsettomatkin. Poikkeuksena vain, että minua ei hedelmöitetä. Minulta kerätään kypsät munasolut pois samaan aikaan, kun saajalle aloitetaan hedelmöitys. Otan nenäsuihkeita, piikitän ja luovutan. Saan mahdollisuuden ehkä antaa jollekin elämän.

Seuraava askel on kromosomitestit, joissa selviää kannanko normaaleja naisen kromosomeja ja onko piilevänä jotain perinnöllistä sairautta, joka saattaa myöhemmin aktivoitua. Minua jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Tulen kertomaan tästä matkasta blogissa, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä reaaliajassa. Kirjoitan ennen tai jälkeen, koska asumme hurjan pienessä maassa. Luovutus on anonyymia, mutta lapsella on oikeus 18 -vuotta täytettyään saada selville biologinen luovuttaja.

Aika hurjaa, aika jännää ja aika liikuttavaa..

31 kommenttia:

  1. Miten ihana ajatus auttaa muita. Tätä matkaa seuraan mielenkiinnolla. <3

    VastaaPoista
  2. Huh, kylmät väreet menivät minulla. Upea teko kerrassaan. Kunnioitan sinua valtavasti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara <3
      Toivottavasti saadaan tietoisuutta tätä kautta levitettyä :)

      Poista
  3. Olen lovuttanut munasoluja n.16 vuotta sitten ja onnistuin ainakin yhtä perhettä saamaan toivomansa lapsen. On todella hienoa, kun pystyy auttamaan joitain kokemaan tämän äitiyden/ vanhemmuuden onnen <3
    äiti kertaa 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa!
      Jaettu ilo on moninkertainen <3

      Poista
  4. Todella upea juttu!! Myös minä seuraan mielenkiinnolla tätä matkaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos sinulle <3
    nim. lahjamunasolusta alkunsa saaneen lapsen äiti

    VastaaPoista
  6. Mahtava ja epäitsekäs teko. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan tästä ajatuksen myös jollekin toiselle <3

      Poista
  7. Mulle tuo on hurja ajatus. Munasolusta olisi kehittynyt mun lapseni, joka kantaa meidän suvun geenejä ja saattaisi periä myös suvun/perheen ulkoiset piirteet. Ja sitten luovuttaisin tämän kaiken pois. Entä jos lapsesta ei pidettäisi hyvää huolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus oli aluksi hurja, mutta silti mielenkiintoinen. Se kypsyi kuitenkin vuosia ja taas vuosia..

      Koen niin, että munasolusta ei kehity minun, vaan saajan lapsi. Meillä on vain häviävän pieni biologinen side ja voi olla, ettei hän esimerkiksi koskaan saa tietää olevansa lahjasolusta syntynyt.

      Omat piirteeni eivät poikkea perinteisistä Suomalaisista, ehkä sitten jos kantaisin kovin voimakkaita erityispiirteitä ulkonäöllisesti.

      Näen tilanteen enemmän niin, että mahdollisesti syntyvä lapsi on todella haluttu ja toivottu siihen perheeseen mihin syntyy. Häntä on toivottu vuosia ja vihdoin joku auttaa ja mahdollistaa asioita.

      Valitsen mielummin näkökulmani näin toivon ja raukkauden kautta. Hulluksihan siinä tulisi jos kantaisi huolta maailman lasten tilanteesta <3

      Poista
  8. Wau! Tästä kirjoitetaan liian vähän, joten mielenkiinnolla seuraan minäkin tätä matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :)
      Luulen, että moni haluaa olla täysin anonyymi. Niin, ettei kuin vaikkapa aviomies tiedä luovutuksesta. Tällä hetkellä jonot lahjamunasolun saajilla on noin 3-6kk mikä on tosi hyvä tilanne :)

      Poista
  9. tuli ehkä vähän itku tätä lukiessa. oot ihana ❤️

    VastaaPoista
  10. Aivan mahtava juttu, kaikkinensa. Se että haluat auttaa kipeästi lasta toivovia pariskuntia, saa minut liikuttumaan ihan kyyneliin. Ja ajattele, miten jännittävää on se, että parinkymmenen vuoden päästä saatat saada kiitosviestin biologiselta jälkeläiseltäsi. Ihana Elisa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähän sellainen hassu, että jos jään miettimään asioita, kannan harteillani pian koko maailman tuskaa.. Ihan kaikkeen ei voi millään vaikuttaa, mutta jos pienen teon pystyy tekemään..

      Siksi myös yritän pitää oman elämän mahdollisimman huolettomana :D

      Poista
  11. Liikuttavan ihana juttu. Mahtavaa että sinunlaisia löytyy. Tsemppiä hoitoihin <3

    VastaaPoista
  12. Luin tätä juttua sellainen hölmö liikutuksen hymy huulilla, hieno teko Sinulta!

    VastaaPoista
  13. Olen itse myös kolmen lapsen äitinä käynyt läpi saman munasolun luovuttajan prosessin. Tästä on minun kohdallani jo sen verran aikaa, että silloin vielä oli mahdollista luovuttaa munasoluja täysin anonyymisti, eli lapsellakaan ei täysi-ikäiseksi tultuaan ole tarjolla tietoa luovuttajasta. Itselläni tuo anonyymiys oli edellytys luovutukselle, nykysäännöin olisi hyvinkin todennäköisesti saattanut jäädä tekemättä. Hyvä, että tuot asiaa tutuksi. Kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla (yhtään väheksymättä prosessia, sen itsekin läpikäyneenä) saadaan annettua huikean iso asia jollekulle.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥