maanantai 15. elokuuta 2016

SE vintagepöytä ja ajatuksia toisten ilahduttamisesta.

Oletteko koskaan jääneet miettimään, kuinka hyvältä jokin tai joku sai teidät tuntemaan? Ihan pienikin kaunis ele saattaa joskus pelastaa toisen harmaan päivän, joskus jopa kääntämään koko elämän suunnan hyväksi. Koskaan ei tiedä, kuinka syvällä joku toinen voi olla henkilökohtaisessa helvetissään.

Olen kokenut elämässä paljon. Paljon enemmän, kuin kenenkään 34 -vuotiaan tulisi kokea. Paljon enemmän, kuin kenenkään minkään ikäisen tulisi kokea. Silti olen selvinnyt tähän saakka jokaisesta huonostakin päivästä. So far so good, aika hyvin eikö?


En koskaan säästele kauniita sanoja. Jos jokin on minusta kaunista kerron sen. Kehun ja ylistän. Henkilö, joka tulee minua vastaan ansaitsee hymyn. Henkilö, joka näyttää hyvältä ansaitsee kuulla sen. Mikään hyvä teko tai ele ei ole minulta pois. Päinvastoin!

Olen sillä tavalla vähän hassu, että kehun myös tuntemattomia. Saatan joskus kaupassakin kehaista laukkua, kenkiä, takkia. Pitkiä katseita tulee välillä, mutta mitä sitten. Ehkä päällimäiseksi jäi kuitenkin se tunne, että joku huomasi.

En tee asioita siksi, että haluan vastapalveluksen. Ehkä salaa mielessäni toivon, että hyvä palaisi joskus luokseni. Elämä on oikeasti aika lyhyt, kaikenlaista voi tapahtua. Miksi ihmeessä pitäisi pidätellä ja olla nauttimatta siitä?


En myöskään tee asioita siksi, että kuvittelisin olevani jotenkin parempi kuin muut. Näin kun teette ja näin kun elätte, tulette yhtä hyväksi ihmiseksi kuin minä. Ei. Olen ihan samanlainen pikkusieluinen, joka joskus juoruaa. Itseasiassa olen välillä niin pahalla tuulella, että toivon ihmisille pahaa! Liikenteessä jonkun näyttäessä minulle kansainvälisiä käsimerkkejä, hymyilen vieläkin leveämmin, kiusallanikin.

Olen kuitenkin oppinut ja korjaan väärään suuntaan lähteneen ajatusmallin. Hyvää rakennetaa hyvällä, ei kukaan saa mitään ilkeilystä


Nämä ajatukset heräsivät erään keskustelun pohjalta, josta kieltämättä pahoitin mieleni. Se, että puuhailen kaikenlaista ilahduttaakseni muita, ei tarkoita että kukaan jäisi minulle kiitollisuudenvelkaan mistään. Se, että vien kukkia tuliaisiksi mennessäni kylään, ei tarkoita että minullekin niitä pitäisi tuoda. Tietenkään en pahastuisi :D

Minut on kasvatettu niin, että toisten nurkissa ei tarvitse luuhailla. Ruokaa voi syödä, jos erikseen pyydetään syömään. Kuitenkin, kun lasten kavereita täällä ravaa, pyydän heidät usein meidän kanssamme ruokapöytään. Se ilahduttaa minua kovasti. Itseasiassa lapsetkin huutelevat sujuvasti nykyisin, että tuutko säkin syömään?

Ei meillä mitään gourmeeta aina ole, ihan kuule puuroa ja sosekeittoakin vaan pöydässä. Mutta se ajatus, että minutkin pyydettiin mukaan. Huomioitiin.. Ja samalla kiellän omia lapsia aina syömästä muiden kotona :D

Mutta pointtini on se, ettei hyvät teot ja toisten huomioiminen välttämättä maksa mitään muuta kuin hieman vaivaa ja kauniin eleen. Harva niitä tekee siksi, että saisi kohteen kiitollisuuden velkaan, useimmiten myös tekijä saa itselleen hyvän mielen.


Harvemmin edes kirjoittelen näitä ajatuksia tänne blogiin, en koe olevani millään tavalla ihminen jonka mielipiteet ovat vahvoja tai aina oikeassa. Toivottavasti saitte jutun juuresta kiinni :) Muksaa maanantaita!

ps. kuvista löytyy tällä kertaa SE pöytä Porvoosta. aika ihana!


20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Maana <3
      Kun jalat lyhennettiin ja pöytä kannettiin olkkariin, seisoin vieressä huokailemassa etten ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista. Ehkä vähän yliampuvaa :D

      Poista
  2. Hieno postaus hyvästä aiheesta. Ihan samaa mieltä että, hyvät teot ja toisten huomioiminen ei välttämättä maksa mitään muuta kuin sen että näkee hieman vaivaa. Ja ne kauniit eleet! Psst. Aivan ihana pöytä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Sari!
      Tosiaan minusta on tärkeää huomioida muita ja pyrkiä ilahduttamaan. Päästän kassalla kiireisimmät ohi, mihinkäs minulla on kiire :) Ehkä joku kaunis päivä, kun kaikki menee poskelleen, saan hyvän takaisin <3

      Poista
  3. Itsekin kehun ihan tuntemattomiakin ihmisiä, jos sille tuntuu olevan aihetta. Ja aiheeksi tosiaan riittää vaikka kiva paita. Vilpitön kehu toiselle saa myös oman mielen kääntymään iloise(mma)ksi, ilman että odotan mitään vastineeksi. Osalta saa kieltämättä hämmentyneen katseen vastaukseksi, mutta aika usein sieltä tulee myös hymy :) ehkä hän laittaa hyvän kiertämään ja ilahduttaa jonkun toisen päivää!

    -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan!
      Mukavaa tiistaita sinulle :)

      Poista
  4. Olipas täyttä asiaa. Tunnistan siitä itseni, siskoni ja äitini -ja meillä kaikilla kovia kokemuksia takana.

    Ilo ja kiitollisuus elämästä, siitä että on selvinnyt. Rakkaus kaikkea kaunista, ihanaa ja kohottavaa kohtaan. Asenne, että nyt iloitaan, nautitaan tästä hyvästä hetkestä. Ja kun myrsky tulee päälle, toive paremmasta huomisesta.

    Oletpa sinä ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö muuten mikä on hankalaa?
      Kohteliaisuuksien vastaanottaminen. Näin vielä anonyymisti se on ihan ok, mutta jos kaupungilla joku tulee vaikkapa kiittämään blogin pidosta, niin siinä todenteolla hämmentyy ja saattaa jopa vaikuttaa töykeältä, kun sanat jäävät kurkkuun :D Sitä täytyy myös harjoitella <3

      Tsemppiä teille ja kiitos paljon ajatuksista!

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja ihana tuo pöytä! Hyvä postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vaikka kuinka luen tätä uudestaan niin onhan postaus vähän sekava :D
      Ihanaa silti, että ainakin osasta ajatuksista on saanut kiinni..
      Ja hei kiitos, että aina kommentoit <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja tärkeää asiaa! Niin ja pöytä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia!
      Pöytä on kyllä omaa luokkaansa. Ajatella, että siinä on vielä mankeli sisällä :)

      Poista
  7. Pöytä on ihana ja pohdintasi hyvää ja tarpeellista. Juuri näin!

    VastaaPoista
  8. Sain kiinni sun pointista ja tuntui melkein kuin itse olisin kirjoittanut tämän. Kiva lukea näitä ajatuksia, lisää tällaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on näitä yöllisiä ajatuksia, jotka on pakko kirjoittaa ulos, muuten valvoo koko yön. Kiitos paljon kommentista <3 Ajatukset ovat usein tosi henkilökohtaisia, siksi on ihana kuulla ettei mennyt ihan metsään :)

      Poista
  9. Pöytä sopii teidän olohuoneseen hienosti, tosi kaunis kokonaisuus!!
    Samaa mieltä ajatuksiesi kanssa.... Yritän elää samalla tavalla, aina se ei väsymyksen alla onnistu tai jos on paha mieli itsellä koko ajan. Mutta huomattu on,kun antaa hyvää toisille niin sen saa aina takaisin moninkertaisena!!
    Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytä toi kieltämättä eloa olkkariin ja jotenkin kokosi sen yhteen :)
      Väsymys on kyllä hemmetin ikävä kaveri, silloin on tosi vaikeaa nähdä mitään hyvää. Joskus kirjoitin, että kun väsyttää tosi paljon, pitää olla armollinen itselleen. Mennä siitä, mistä aita on matalin tai vaikka aidan ali. Ihanaa viikkoa sinne <3

      Poista
  10. Uskomatonta miten valo kulkee teidän kodin läpi <3 nimimerkki rakkaudesta valkoiseen <3

    http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa.. voi kiitos <3
      Ei sitä ehkä itse enää niin huomaakaan.. Kiitos!

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥