torstai 15. syyskuuta 2016

Yhtenä päivänä yhdenlaista - toisena toisenlaista.

Onkohan bakteereilla sellainen muistilista.. Tiedättekö sellainen, jossa kerrotaan milloin kenenkin puoliso on työmatkalla tai ihan missä tahansa muussa reissussa? Ehkä ne tekevät unimasan kanssa yhteistyötä ja suunnittelevat käyntinsä vuoropäivin. Unimasa jättää välistä ja bakteerit päättävät jyrätä päälle.

Samaan aikaan pitäisi olla viemässä treeneihin, tuomassa treeneistä ja istumassa vanhempainillassa. Tässä on nyt viime aikoina istuttu lääkärissä, istuttu pöntöllä, istuttu ammeessa ja istuttu autossa. Satavarmaa on ainakin se, että yksikään lapsi ei enää istu liian vähillä vaatteilla kylmenevässä maassa. 

Muistaakseni vasta muutama päivä sitten aviomiehelle höpisin siitä, että onpa outoa kun lapset kasvaa. En muista enää ulkoa lääkkeiden annosmääriä, missä mikäkin ruisku on tai onko meillä ylipäätänsä enää lääkkeitä kaapissa. Ennen kuulkaa oli, oikea tukku!


Toisaalta kuulostaa kyllä tosi väärältä jos sanon, että osittain nautin tästä. En missään tapauksessa potemisesta, mutta siitä että kotoa ei todella tarvitse lähteä mihinkään. Aamulla (päivällä) virittelimme kylvyn ja pesin kypyhuoneen, tai siis osan siitä. Söimme lounaan just silloin kuin huvitti, räjäytimme kodin, koska täällä nyt vaan sattuu olemaan taas muutama projekti levällään :D

Haahuilen legginsseissä ja neuleessa, villasukissa ja kumisaappaissa pihalla. Pesen ennätysmäärän pyykkiä ja vaihdan lakanat. Pesen jopa sohvien päälliset vain koska huvittaa. Syödään tikkaria ja pelataan padilla, katsotaan dvd:ltä titi-nallea (voisikohan joku vahingossa tehdä niille levyille jotain..) ja kokkaillaan vispipuuroa, jossa on sokeria. Ei kukaan suostu syömään vispipuuroa ilman sokeria. Sanonpahan vaan..


Lakataan kynsiä, soitellaan isille pilapuheluita tai no lauletaan sinne pilalauluja ainakin. Ylipäätänsä eletään vähän kuin pellossa ja otetaan siitä kaikki irti. Niinkuin olisi lauantai keskellä torstaita. 

Tällästä meille tänään, mitäs teille?

2 kommenttia:

  1. Mukava on kun voi kiireettömästi elää tässä hetkessä, on aikaa lapsille.
    Pian lapset kasvavat ja yhdessä oleminen vähenee.

    Kaunis elämän makuinen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan alkaa olemaan sitä, että miettii nostaisiko jalat sohvapöydälle vai rahille kun nämä ovat niin isoja ja menevät jo omia menojaan <3

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥