tiistai 15. marraskuuta 2016

Munasolun luovutus osa 4 - pistoshoito.

Palataanko vaihteeksi matkaani munasolun luovuttajaksi? Tämä postaus käsittelee pistoksia, jotka ovat seuraava vaihe edellisessä postauksessa käsitellylle nenäsumutteelle. Edellisen ja muut aihetta käsittelevät postaukset löydät blogin sivupalkista "raskaus" -tägin alta.


Noin kaksi viikkoa nenäsumutteen aloittamisesta mukaan hoitoihin astuivat siis pistokset. Omalla kohdallani kyseessä oli bemfola -niminen injektiokynä, jonka pistin kaksi kertaa vuorokaudessa (12h välein) vatsan seutuville, vaihdellen puolta.

Kynä on vastaava, jota esimerkiksi diabeetikot käyttävät. Ohut neula uppoaa vatsanahkaan aikalailla kivuttomasti ja lääke annostellaan painamalla. Itse huomasin, että toiselle puolelle vatsaa tuntui selkeästi enemmän inhottavalta pistää ja aina lähimpänä navanseutua pistos oli lähes tunnoton.


Pistokset on tärkeää ajoittaa 12h välein ja tässä minua auttoi puhelimen muistutus. Klo 8 aamulla ja klo 20 illalla oli sopiva aika minulle ja puhelin auttoi muistamaan. Ajan saa valita sopimaan omiin aikatauluihinsa, tärkeää on pysyä aikataulussa.

Tämän lisäksi nenäsumutehoito jatkui edelleen, sen annostus vain vähennettiin vain puoleen. Yksi aamulla ja yksi illalla, sierainta vaihdellen.

Hoidon aikana kävin vastaanotolla 1-2 kertaa viikossa ultrassa, jossa seurattiin munasolujen kasvua. Ensimmäisessä ultrassa ne olivat noin 6-7mm, toisessa 14mm paikkeilla ja muistaakseni valmiit hieman yli 20mm halkaisijaltaan. Ei siis ihme, että loppuvaiheessa vähän turvotti. Samalla lääkäri seurasi lääkeannoksia.


36h ennen keräysoperaatiota pistin vielä yhden "irroituspiikin", nimeltään pregnyl. Tämän piikin kanssa on oltava aikalailla minuutin tarkka. Pregnyl kypsyttää munasolut ja irroittaa ne keräystä varten.

Pistoshoidon aikana viimeistään munasarjat turpoavat ja munasolut kasvavat. Tämä aiheuttaa turvotusta ja epämukavaa paineen tunnetta alavatsalle. Voisin kuvailla tätä samoin, kuin alkuraskauden tuntemukset, ilman pahoinvointia. Väsymys iski omalle kohdilleni hoidon loppuvaiheessa ja unta olisi riittänyt pienelle kylälle.

Kokonaisuutena voisin kuitenkin sanoa, että epämukavat olotilat olivat aika vähäisiä. Eikä normaali arki oikeastaan häiriintynyt näistä lainkaan. Pistoshoidon aikana ei suositella kävelyn lisäksi juurikaan muuta liikuntaa. Tämä siksi, etteivät munasarjat pääse kiertymään. Lisäksi loppuvaiheessa paineen tuntu ei myöskään enää edes houkuttele juurikaan liikkumaan.

Koko operaatio sumutteineen ja pistoksineen on tässä vaiheessa kestänyt noin yhden kuukauden. Alun paperityöt, verikokeet ja sopimukset tuovat tähän muutaman viikon lisää ja loppua kohden käyntikerrat tihentyvät.

Heräsikö kysymyksiä? Kysy! Pyrin vastaamaan oman kokemukseni, sekä tietämykseni pohjilta. Muistattehan, että postaussarja ei ole reaaliaikainen, enkä voi kertoa anonyymiteetin vuoksi tarkemmasta aikataulusta. Sen sijaan sarja kulkee samassa järjestyksessä, kuin hoidotkin.


4 kommenttia:

  1. Mukava lukea kokemuksiasi. Ja, hienoa että kaltaisiasi ihmisiä löytyy, halu auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :)
      Toivottavasti muutama saisi tästä pienen porkkanan ja luovuttaisi myös <3

      Poista
  2. Sinä <3

    Mitä enemmän olen näitä lukenut ja alkanut ymmärtää, että itse ei lapsia tule omaan elämäntilanteeseen hankittua koskaan,olen miettinyt, että josko tämä olisi minulle toimiva tapa auttaa sen tarpeessa olevia. Luovutanhan jo vertakin ja olen myös luuydin- ja elinluovuttaja. Silti jotenkin tämä mietityttää, epäilemättä juuri sen vuoksi, että itsellä ei "se lapsiluku ole täynnä" ja jotenkin pelkään, millaista luopumisen tuskaa koko prosessi saattaisi aiheuttaa (miten sitä muka toisaalta luopuu jostain, mitä ei ole koskaan ollutkaan?) Sitä suuremmalla syyllä ihailen ja kunnioitan sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden ansiosta toisten elinikäiset unelmat tulevat toteen x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Erja <3

      Tämä oli minulle se seuraava luonnollinen jatkumo niistä veren- ja luuytimen luovutuksista. Elinluovutusta en ole vielä lähtenyt allekirjoittamaan, se tuntuu jotenkin tosi pelottavalta. Mä ymmärrän ajatuksen tuossa sulla taustalla, itse en jotenkin koe että luopuisin mistään.

      Tai siis munasoluja kypsyy uusia taas ensi kuussa ja jos ei olisi kierukkaa, se valuisi verenä pois. Näin saan sen ainakin eteenpäin. Mutta siis lapsettomalla saattaa olla haikeus ja luopumisen tuska, koska lapseton. Oli sitten lapseton omasta halustaan tai ei <3

      Äh, olenpa huono selittämään ajatuksen virtaani sanoiksi..

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥