lauantai 19. marraskuuta 2016

Paloja lauantailta ja yhden naisen taistelu tavoitettavuutta vastaan.

Tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai. Se tekee viisi päivää tosi vähän puhelin kädessä hengailua, se on tehnyt tosi hyvää. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa jokainen viestimuoto äänettömällä ilman mitään ilmoituksia. 

Ei tekstareita (kuka niitä kuulemma enää edes lähettelee?), ei montaa sähköpostia, ei messengeriä, eikä sitä what´s appia, jota vastaan taistelin viimeiseen saakka.

Katson viestit kun huvittaa ja olen tavoitettavissa 24/7 sijaan silloin kuin itse haluan. Se on tehnyt vielä enemmän hyvää. Yhden naisen taistelu tavoitettavuutta vastaan, piipittäviä laitteita vastaan.


Pitää olla multitaskaaja ja tehdä sata asiaa samaan aikaan. Silloin kaikki jää vähän puolivillaiseksi, eihän sellainen tee ihmiselle hyvää. Tuntea olonsa vaillinaiseksi. Vaikka kuinka suorittaisit, puolet jää tekemättä.

Tällaisia ajatuksia olen viime päivinä, itseasiassa jo pidemmänkin aikaa jo hautonut. 

Taidan jatkaa samaan tapaan ja olla tavoitettavissa enemmän irl. Se vasta hyvää tekeekin! Keskittyä juttelemaan ja istumaan vastapäätä. Katsomaan ikkunasta ulos ja huomioimaan ympäristöä. Soittamaan ja kysymään kuulumiset, tapaamaan. Sillä tavalla oikeasti, eikä kuvittelemaan mitä toiselle kuuluu somen perusteella.

Leppoisaa lauantai-iltaa ihanat!


6 kommenttia:

  1. Näin on. Kaipaan vanhoja hyviä aikoja, kun älypuhelimia eikä oikein tavallisiakaan vielä ollut. Kaikki oli jotenkin enemmän läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan joo, mutta toisaalta ihan vähän otti päähän kun polki kaverille viitisen kilometriä kysymään et voiksä olla mun kaa ja kaveri ei ollutkaan kotona :D
      Mutta siis ymmärrän pointin ja osittain komppaan <3

      Poista
  2. Juurikin näin. Itse olen myös ko "harrastanut", puhelin äänettömällä ja vielä laukussa, ei tule ohimennen vilkaistua. Ja, aikaa on paljon enemmän ja läsnä perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta!
      Ei tule sellaisia "häääh?" hetkiä, kun joku kysyy jotain :D
      Paitsi jos lukee kirjaa..

      Poista
  3. Itse olen ollut aina huono tuon kännykän kanssa kulkemaan..töissä en oikein voi käyttää ja kotona se on milloin missäkin, mihin nyt sattuu jäämään kädestä tai siellä duunilaukun taskussa :)
    Taas kävin asioilla ja kännykkä jäi keittiön pöydälle latautumaan. Minua asia ei haitannut, mutta mies oli hädissään kun tulin...'entä jos jotain ois sattunut...' No ehkä apu ois löytynyt tällaisesta reilun 100 T asukkaan kaupungissa ;)
    Ihanaa sunnuntaita ja läsnäoloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ymmärrän kyllä miehesi pointin ja itsekin panikoin automatkoilla että mitäs jos nyt jotain sattuu?! :D Yleensä kyllä tässäkin kylässä autoja tulee vastaan vähintään minuutin välein, että eiköhän apua järjesty <3
      Lempeää viikkoa sinulle <3

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥