keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Talven hurmaavin tuoksu - the Scent for Her.

Olen ehdottomasti hajuvesi-ihminen. Pidän erilaisista tuoksuista, joskin lempparituoksuni noudattavat aina suht samaa linjaa. Ne ovat kevyitä, makeita, tyttömäisiä ja aika kesäisiä. Toisaalta kesätuoksuni ovat aina vain hajustettuja kosteusvoiteita..

Tämän Hugo Bossin the Scent for Her:n sain mukaani bloggers inspirations daysta. Tuoksua kuvataan elegantin naiselliseksi, jossa on lämpöä ja viettelyä. Siinä on vivahteita hunajaisesta persikasta, freesian kukista, paahdetuista kaakaopavuista ja osmanthuksesta.

Mikään voimakas tuoksu tämä ei minusta ole, vaan lempeän pehmeä ja raikas.


En ole millään tasolla merkkiuskollinen, sillä samaan aikaan käytössä on useampia eri tuoksuja. 

Kaikkien aikojen lemppareina löytyy mm. ralph laurenin edt, britney spearsin midnight (kyllä..) calvin kleinin be ja mitähän vielä.. Ainiin, usein escadan makean mansikkaiset kesätuoksut ovat mieleeni ja tällä hetkellä ainoa "vakavasti otettava iltatuoksuni" on lancomen la vie est belle.

Tuoksuni on ehdottomasti fiilis- ja päiväkohtainen, riippuu siis täysin aamun tunnelmasta ja vaatteista. The Scentiä olen nyt käyttänyt aikalailla jokainen päivä! 

Onko teillä muilla vakkari- tai lempparituoksuja? Mikä tällä hetkellä on käytössä?


(postaus sisältää mainoslinkkejä, tuote saatu)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Lastenhuoneen muutos - pienen tytön huoneesta ison tytön huoneeksi osa 2.

Elokuussa kirjoittelin siitä, miten pienen tytön huoneesta on tulossa "teinileenan" huone maltillisilla muutoksilla. Hänen omat toiveensa olivat mm. katos ja oma nimi seinälle. Nyt viikonloppuna sain vihdoin siirrettyä tuon katoksen paikoilleen, samoin pari viikkoa sitten hankin kirjaimet.

Nuo kirjaimet ovat puuta ja maalattu (neitokaisen toimesta) valkoiseksi ihan tavallisella seinämaalilla. Maksoivat muistaakseni 2,50e / kpl ja maalia löytyi ihan omista nurkista. Samoin katos oli pikkusiskon hylkäämä ja siirtyi vain kaapista käyttöön.

Tähän mennessä huoneen muutokseen on mennyt rahaa yhteensä reilusti alle 100e, kalleimpana turkoosi kaappi.


Nimikirjainten alle on tulossa todennäköisesti hopean värinen, koristeellinen peili kunhan löydän sopivan sopivaan hintaan. Olikin jo yksi kiikarissa, mutta en ollut huudellut siihen perinteisiä "av" huutoja, vaan sopinut kaupoista myyjän kanssa suoraan. Ohi meni kuulkaas :D


Kaappitilaa on varmasti tarpeeksi, sillä tuo oikeanpuoleinen seinä on täynnä niitä. Siinä on yhteensä kolme täyskorkeaa hyllykaappia, sekä yksi tuplakokoinen henkarikaappi. Muistakaahan nämä sanat, kun marisen muutaman vuoden päästä hänen kaappitilastaan :D

Sänkyä vastapäisellä seinällä on kirjoituspöytä, tv ja naulakkoja. Ikkunaseinällä tällä hetkellä myös ilmoitustaulu. Tarkoitus on yhdessä tehdä (maalata ja etsiä) julisteita ja printtejä seinille, samoin isoveljen huoneesta siirtynnee yksi hyllykkö tänne. Valaisin on tarkoitus myös vaihtaa toisenlaiseen.

Pienillä ja maltillisilla muutoksilla siis eteenpäin, mitäs pidätte?


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäisen adventin puuhat.

Vilinää vilskettä, helinää helskettä.. on kuulunut viikonloppuun. Vaikkakin tämä on ollut "ohjelmaton" viikonloppu naismuistiin. Ei yhtään sovittuja menoja, treffejä, kauppareissuja tai muutakaan. Pelkkää kotiuniformussa haahuilua omaan tahtiin.

On putsattu rännejä, koska herätin miehen keskellä yötä kuuntelemaan sateen ääniä. Minusta kun se kuulosti joltain eläimeltä :D Samalla tuli piha ainakin puoliksi haravoitua, nyt kun tammikin on pudottanut kaikki lehtensä.

Katsoin melkein kaikki uudet Gilmoret. Nukahtamisen vuoksi jäin paitsi viimeisen jakson viimeisistä hetkistä, joten se lienee tämän illan to do -listalla. Kävin juoksulenkillä, vaikkakin perjantaina poistettiin taas kahdeksan luomea ja tikkejä löytyy. Toivotaan, että tällä kertaa tulokset olisivat hyviä, eikä lisäpoistoja enää tarvitsisi.


On leivottu pipareita, niinkuin varmaan puolessa Suomen talouksista ensimmäisenä adventtina. Ja tietysti adventtikynttelikkö on nyt korkattu. Pieninkin sai leipoa oikeaa piparitaikinaa, vaikka siinä onkin sekä kananmunaa, että kanelia. Reilut puoli tuntia pysty leipomaan!

Nämä ovat tällaisia allergiaperheen isoja pieniä askelia. Aiemmin olisi kuorinut käsistä nahat tuon vuoksi. Malttoi onneksi olla syömättä taikinaa, kun isona tyttönä tietää jo seuraukset.

Söimme pitkästä aikaa yhdessä sunnuntaidinnerin. Emme ole pitkään aikaan ehtineet oikein saman pöydän ääreen koko perhe. Ennen treenejä kun pitää olla syötynä ja juotuna, ja yksi tulee ties milloin ja toinen on jo lähtenyt. Paahtopaistia ja valkosipuliperunoita, nam!

Uuni on siis ollut aikalailla koko päivän päällä ja meillä on kerrankin kuuma täällä! Ensi yönä saa varmasti nukkua ilman peittoa ja ikkuna auki :D En olekaan tainnut kertoa, että meidän kaikki seinäpatterit on rikki :D Niinkuin se ilmalämpöpumppukin..


Muru laittoi esikoisen huonetta kuntoon ja vihdoin sekin alkaa näyttää kivalta. Minä kiinnitin keskimmäisen huoneeseen katoksen ja vielä olisi kirjainten maalaus seinälle. Ehkä saankin sen huoneen ensi viikolla tänne blogiin!

Vaihdoin myös lakanat, sillä nuo edelliset ehtivät olla melkein kaksi viikkoa pedattuna. Ja minä kun rakastan puhtaiden lakanoiden väliin sukeltamista.. Tulikin mieleen, että pitää hankkia uusi lakanasetti!

Varasin kirppispöydän parin viikon päähän ja aloitamme Tirpan kanssa tavaroiden hinnoittelun ensi viikolla. Tämä on tällaista kaappien siivousta ennen joulua :) En kyllä ole yhtään varma, millainen myynti kirppiksellä on joulun aikaan..


Loppuillan ohjelmassa on vain mukavaa chillausta glögimukin kera. Sauna on vielä lämpiämässä tuolle touhuporukalle ja sen jälkeen talo hiljeneekin mukavasti. Johan tässä ehtikin vaikka mitä :)

Lämpöistä adventin aikaa sinne ruudun toiselle puolelle!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Maailman paras gluteeniton suolainen piirakka.

Ihan hei kahvilatasoa, sanoi avioimies eikä sanallakaan maininnut "gluteenitonta makua". Olihan tämä nyt ainakin hemmetin hyvää, jos ei ihan maailman parasta. Nämä kun ovat niitä kuuluisia makukysymyksiä..

Makua ja mehevyyttä tästä ei kuitenkaan puuttunut, joten ilman sen kummempia lisäylistyksiä laitetaan ohje jakoon :)


kinkku-juusto-sipuli piirakka

1 pkt vuohelan herkun valmiita piirakka- ja pizzapohja-aineksia

täyte:

1 pss valmiita kinkkukuutioita
4 sipulia suikaloituna
1 prk creme fraisea
1 pss sinileimajuustoraastetta
reilusti pippuria myllystä
kuivattua timjamia 

Voit toki tehdä minkä tahansa piirakkapohjan tähän, mutta itse olen nyt muutaman kerran käyttänyt tuota Vuohelan herkun (farina) valmista. Aion käyttää myös tulvaisuudessa. Tällä kertaa korvasin vielä hiivan leivinjauheella, joten pohja oli enemmän piirakka-, kuin pizzamainen.

Suikaloi sipulit ja kuullota ne pehmeiksi öljyssä. Sekoita kaikki (ei timjami) täytteen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Tästä tulee noin pellillinen. Ripottele vielä timjami päälle, ennen uunia. Paista 175c noin 20 min.

Tämä piirakka on todella ruokaisa ja sopii hyvin esimerkiksi lounaaksi salaatti kaverinaan. Creme fraise tuo makuun kivaa pientä happamuutta! Jos teillä ei ole muna-allergikkoa (meillä on), voit lisätä vielä pari kananmunaa halutessasi täytteeseen tuomaan proteiinia. Koostumuksen kannalta se ei ole tarpeellista.

Ihanaa viikonloppua, me suunnataan tänään paikalliseen joulun avaukseen :) Mitä suunnitelmia teillä on?


torstai 24. marraskuuta 2016

10 vinkkiä stressin selättämiseen - do more what makes u happy.

Tuntuu, että viime aikoina olen kärsinyt suhteettoman paljon stressistä. Sellaisesta pienestä, jäytävästä tunteesta kun asiat vain kasaantuvat. Valon vähyys vaikuttaa varmasti väsyttäen mielen ja samalla on todella hankalaa napata itseään niskasta kiinni ja saada asioita tehdyksi.

En koe olevani millään tavalla masentuneisuuteen taipuvainen, mutta stressaamisessa minulla on musta vyö. Taito sekin, mutta on hyvä tunnistaa ajoissa omat toimintatapansa ja pyrkiä niistä eroon.

Stressin tunne ei ole millään tasolla mukava, toki jotkut ihmiset ovat tehokkaimmillaan pienen stressin alla, mutta kun oikein jäytää kokeile näitä vinkkejä:


1. Ota kuuma suihku tai mene kylpyyn. - Vesi vanhin voitehista ja se todella pitää paikkansa. Sekä vedellä, että lämmöllä on todettu olevan mieltä rauhoittavia vaikutuksia.

2. Sulje puhelimesi. - Jatkuva piipitys ja tarve kurkkia somen puolelle stressaa lisää. Ole rauhassa tavoittamattomissa. Usko, kun sanon ettei maailmanloppu ehdi iskeä sillä välin.

3. Katso tv:stä lempisarjaasi tai elokuvaa. - Toki kannattaa valita mahdollisimman hömppää, sellaista jota katsoessa hymyilet tyhmän näköisenä sohvalla.

4. Sytytä kynttilöitä ja sammuta valot. - Hämärä, lämpö, hygge.


5. Lue hyvää kirjaa tai piirrä ja väritä. - Kirjat ovat oma maailmansa, jonne voi uppoutua tuntikausiksi. Voisin verrata niitä rinnakkaistodellisuuteen. Piirtäminen ja värittäminen tyhjentävät mielen, monesti ihminen myös piirtää huolensa ulos.

6. Kirjoita päiväkirjaa. - Kirjoita paperille, koneelle, blogia, mitä tahansa. Kunhan kirjoitat. Kirjoita lista asioista, mitkä jäytää ja pohdi niihin mahdolliset ratkaisut. Asiat voi olla helpompi ottaa vastaan kun ne on kirjoittanut paperille.

7. Syö lempiruokaasi tai lempijälkiruokaasi. - One word: lohturuoka. Ei sitä turhaan leffoissakaan istuta jädepurkin ja lusikan kanssa sohvalla kun maailma potkii päähän.


8. Kuuntele musiikkia. - Sellaista, josta tulee hyvä flow. Spotify on täynnä hyviä mindfullness -soittolistoja. Musiikin laatu on oikeasti tärkeää, itse en esimerkiksi voi kuunnella aggressiivista heavyrockia auton ratissa, liikennekäyttäytymiseni muuttuu täysin!

9. Keitä kuppi teetä, hengitä syvään ja laita asiat perspektiiviin. - Ok, shit happens. Sitten siitä selvitään. Möyri hetki itsesäälissä, sekin tekee hyvää.

10. Lähde ulos. - Lenkille, kävelylle, luontoon. Käyskentele rauhoittavassa metsässä tai vedä itsesi räkä poskella hikeen. Ihan kumpi toimii juuri sinulle.


do more what makes you happy!
kuvat löytyivät instagramistani (klik)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Gluteeniton eväsretki Schärin kanssa.

Schärin gluteenittomat tuotteet ovat minulle ennestään hyvinkin tuttuja ja siksipä lähdinkin ilolla mukaan tähän blogiyhteistyöhön. Olen ollut terveyssyistä nyt kolmisen vuotta gluteenittomalla ruokavaliolla, eikä takaisin ole paluuta. 

Ensimmäiset epäilyni aikoinaan liittyivät juurikin leipiin, sillä olinhan täysin leivän orja. Aluksi ostin paljon pakasteita ja myöhemmin myös vakuumiin ja suojakaasuun pakattuja tuotteita. Usein näitä yhdisti tiiviys ja sahajauhomaisuus, joka ei todellakaan tuonut leipien parhaita puolia esiin.

Näitä Schärin tuoreita, taikinajuureen leivottuja leipiä olen nyt käyttänyt ehkä hieman alle puoli vuotta. Kesästä luulisin.. Onpa muuten hankalaa yrittää muistella! Tykästyin heti makuun ja siihen, että leivät olivat oikeasti pehmeitä. Niitä ei tarvinnut mikrottaa, eikä paahtaa. Se paahtaminen onkin sitten oma operaationsa, kun perheellä on yhteinen paahdin käytössä..

Tuntui pitkästä aikaa siltä, että söisi ihan oikeaa leipää!


Tässä samalla pikkuhiljaa olen ujuttanut koko perheen ruokavaliota gluteenittomampaan suuntaan. Itseasiassa erityislasten, autismin ja aspergerin hoidossa on todettu gluteenittomuudesta olevan ihan tutkimuksellisia hyötyjä!

Puurot ovat nykyisin lähes poikkeuksetta gluteenittomia, samoin pastat. Mitä sitä nyt useita kattilallisia keittäisi.. Leivän kanssa olen ollut vähän niin ja näin, sillä eivät nuo ole oikein pakasteleivistä tai varsinkaan niistä pakastetuista pussileivistä välittäneet.


Halusinkin tehdä kokeilun näiden leipien suhteen ja lähdimme eväsretkelle omalle pihalle. Pieniä extrahauskoja hetkiä, jolloin eväsleipäkin muuttuu juhla-ateriaksi huvimajassa. Valmistimme kunnon kerrosleivät niin, että alaosa oli Vital tummaa ja yläosa leivästä taasen Flerkorn Viljaisaa.

Huvimajassa leivät upposivat mukisematta, itseasiassa täysin vastoin ennakko-odotuksia! Ne maistuivat superhyvälle ja niitä pyydettiin lisää!

Vaan minulla olikin ässä takataskussa..


Niinkuin jokaisella eväsretkellä kuuluukin, me paahdoimme vaahtokarkkia! Sula vaahtokarkki pääsi pähkinäsuklaalevitteen kanssa Classic Vaalean väliin ja vitsit, että maistuikin herkulle. 

Kaikki leivät pysyivät hyvinä, eivätkä olleet kosteista täytteistä moksiskaan. Voin kertoa, että nuo jälkkärileivät kruunasivat meidän ipanoiden lauantain :)

vaahtokarkki - suklaalevite classic paahtikset

grillattuja vaahtokarkkeja
pähkinäsuklaalevitettä
schär classic vaalea leipää

Laita kaksi leipää päällekkäin ja leikkaa niistä reunat pois. Leikkaa nämä vielä kahtia, jolloin saat yhteensä neljä pientä palaa. Juuri sopivasti kahteen paahtikseen. Grillaa halutessasi leivät rapeiksi ja paahda vaahtokarkit nuotiolla. Voitele paahtikset pähkinäsuklaalevitteellä ja laita väliin vielä kaksi vaahtokarkkia. Nauti hihitysten kera leirinuotiolla.

Schär on muuten mukana ensi viikonlopun Gluteeniton Elämä -messuilla, jotka järjestetään Tampere-talolla. Poikkea ihmeessä heidän ständillään tutustumassa tuotteisiin :)


YHTEISTYÖSSÄ:


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kimallusta jouluun - valmiina ensimmäiseen adventtiin.

Lapset juhlivat tänään aamulla, kun vanhin kertoi joulukalenterin ensimmäisen luukun avautuvan jo ensi viikolla! Ihan yhtä innoissani minäkin olen joulusta ja idea perheen yhteiseen joulukalenteriin on toteutusta vaille valmis.

Eilen virittelin adventtikynttilät valmiiksi odottamaan sunnuntaita, niin se joulu vain tulee tänne pohjolaan vaikkei lumesta ole enää tietokaan. Pimeyden ja märkyyden keskellä tarvitaan vähän iloa, valoa ja kimallusta joten kaivelin esiin vähän ensimmäisiä joulukoristeitakin.

Hankin tämän peuran/kauriin/minkälie viime jouluksi oman kylän Sisustus Bellasta ja tykkään siitä edelleen todella paljon.


Nyt tuo uljas sarvipää saa koristaa meidän ruokailutilan sivupöytää kynttelikön kanssa. Itse kynttilöistä puuttuu vielä numerot, mutta enpä olekaan näiden kuvien myötä enää varma laitanko edes niitä.

Laatikosta löytyy sellaiset vanhahkot, metalliset numerot, jotka ajattelin juuttinarulla kiinnittää kynttilään. Toisaalta nuo kuorelliset pähkinät ovat yksinään jo niin hurmaavia, ettei numeroita taida tarvita lainkaan..


Tänään löysin autoradiosta joulukanavan ja kyllähän ne ensi sävelet lämmittivät mieltä. Takapenkin tytöt eivät vielä joululauluihin kiinnittäneet huomiota, mutta veikkaan sen johtuneen suhteellisen hartaasta aamutarjonnasta.

Omasta mielestäni erityisesti tämä joulunalusaika on parasta. Kaikki se jännitys, puuhailu, odottaminen. Aatonaatto ja itse aatto kaikkein jännittävimpiä! Voikun saisi joulukuun alkuun vielä muutaman päivän lisää odotusta :)


LINKING:


maanantai 21. marraskuuta 2016

Hetket, jolloin elämämme pysähtyivät.

Muistatteko, kun postasin kivan idean miten saada lasten taidetta seinälle esteettisemmin? Jos ette, siihen pääsee TÄSTÄ. Nyt tällä kertaa ripustetaan seinälle itse lapset! No ei sentään, mutta kuvainnollisesti.

Näin joskus facebookissa idean, jossa seinällä oli teksti "hetki, jolloin maailmamme pysähtyi". Minusta se oli todella kauniisti ajateltu. Tekstin alta löyty kello, joka oli pysäytetty lapsen syntymäaikaan.

Olen todella huono ripustamaan seinille tyhjänpäinväisiä juttuja, mutta tässä oli heti ideaa. Takkahuone on edelleen muutoksen alla, kunhan pääsemme yhteisymmärrykseen kalusteista. Miehen mielestä siellä voi hyvin olla jonkinlainen räkkikaappi datavehkeille ja minulle se taas on ihan punainen vaate.

Takkahuoneen seinät tosin tulevat pysymään ennallaan ja esimerkiksi takaseinälle ripustetut vanhat lehdet kehystettyinä saavat jäädä paikoilleen hamaan loppuun saakka. Samoin nämä uudet kellot.


Näistä kuvista on ehkä hieman hankalaa nähdä mittasuhteita, mutta kellot eivät ole ihan noin pienet kuin näyttää. Kovin suuretkaan ne eivät ole, sillä pieni kevyt seinänpätkä ei olisi "kestänyt" suurempia.

Nuo kolme kelloa ovat nyt pysäytetty aikoihin, jolloin meidän elämämme pysähtyi. Muistan jokaisen syntymän, vaikken muistanut syntymäaikoja. Muistan kotimatkat, jolloin ymmärsin ettei muiden maailma pysähtynyt. Kaikki jatkoi kulkuaan, vaikka meillä oli jotain todella ihmeellistä sylissämme.


En muuten tosiaan muistanut kellonaikoja enää. Laitoin viestiä meidän äitiryhmään ja kyselin, että jos haluaisi voittaa vuoden äiti -palkinnon, niin mistähän voisi kysellä omien lastensa syntymäaikoja :D

Sain vastauksia aina neuvolakortista syntymätodistukseen, muttakun vain yhden lapsen syntymäaika oli merkitty korttiin. Mitään sen kummempia todistuksia en muista saaneeni, pari tikkiä kyllä muistutti tapahtumasta.

Olin jo soittamassa neuvolaa, hei sieltähän voisi saada! Kunnes muistin lastemme "lapsikirjat", siis sellaiset muistokirjat ja sieltähän ne ajat löytyivät. Huh, onneksi. Olisihan se tietysti piristänyt jonkun päivää tuollainenkin puhelinsoitto: "anteeksi, mutta voisitko kertoa milloin lapseni on syntynyt?"...

Siinä ne nyt ovat, ne kolme hetkeä.