keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Hyggeä ja syksyn lämpöä sisustukseen.

Lempeää syysiltaa 


Täällä on iskenyt päälle tunne, että sisustukseen pitää ehdottomasti saada pehmeyttä ja syksyä. Valkoisessa kodissa kun on aina semmoinen ehkä jopa hieman raikas tunnelma, mutta nyt kaivataan harmautta ja maanläheisiä värejä!

Onnea onkin, että valkoiseen on helppo yhdistää mitä milloinkin ja saada koko kodin ilme muuttumaan vaikka värikylläiseksi sirkukseksi tarvittaessa. Sitä valkoinen nimenomaan raikastaa ja korostaa.

Nyt kuitenkin aloitin hankkimalla yhden turkistyyppisen tyynyn, joka taitaa kuitenkin tarvita toisen kaverikseen. Rahille nostan harmaan taljan ja tuon lämmintä puuta pienissä määrin mukaan. Näen jo silmissäni sellaisen vuoristomajan tyyppisen lämmön ja pehmeyden..

Olen jo saanut lapset puolelleni näissä kynttilähommissa ja siinä missä äiti sytyttää kynttilät, ipanat sammuttavat valot ja nauttivat mielellään iltapalan hämyisessä tunnelmassa. Muutama lyhty on ehdottomasti hankittava vielä sisälle, mutta myös ulos ja toinen must have on fonduepata.

Siinä me sitten dipataan fondueta, kynttilän valossa, turkisten ympäröimänä. Ihanan hyggeä! Mutta oikeastaan vaan halusin jakaa tämän tunnelman ja haaveet sinne teillekin, sillä mies kutsuu jo tuolla kaverikseen katsomaan Outlanderin päätösjaksoa kanssaan. Ihan just alkaa uusi kausi ylellä!

Hyggeä iltaa sinnekin 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Tunnen, siis olen.

En tiedä olenko niin sanottu erityisherkkä, tai mitenkään muutenkaan kovin erityinen, mutta olen aina tuntenut tunteeni voimakkaasti. Aviomies on muutaman kerran sanonut olevansa naimisissa Latinalaistyyppisen naisen kanssa, se kertokoon jonkin verran.

Kiihdyn nollasta sataan nopeammin kuin gepardi, mutta toisaalta taas tunnen muutkin tunteeni kovin syvästi. Olen empaattinen, itkuherkkä, rakastava, syyllistyvä, ilosta hyppijä, fiilistelijä.. Tunnen, siis olen.


Palaan monesti tilanteisiin tai hetkiin, joissa olen tuntenut vahvasti. Olen tuntenut onnea, surua, häpeää, iloa. Myös musiikki ja tuoksut palauttavat minut vahvasti muistoihin, tiedä sitten onko sillekin jotain erityistermiä näiden erityisherkkien, erityistarpeiden ja erityisruokavalioiden maailmassa. Minulle se on vain elämää.

Palaan myös paikkoihin, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Kävimme miehen kanssa kahdestaan viikonloppuna kävelyllä vanhan varuskunnan alueella ja jotenkin se hetki vei mukanaan. Kaikki se pysähtyneisyys, autiot rakennukset, joissa joskus on ollut elämää.

Tyhjyyttään huutavat huoneet ikkunoiden takana, muutama tavara siellä täällä. Peili seinällä, josta joku on joskus tarkastanut parransängen pituuden. Ehkä nojannut käsiinsä ja tuijottanut itseään silmiin laskien jäljellä olevia aamuja. Mene ja tiedä.

Nurmettuneet hiekkakentät ja umpeenkasvaneet heinikot, joista on joskus pidetty sotilaallista huolta. Istutukset ja puut siistissä rivissä, rakennusten rapistuneet seinät. Nyt enää syksyn lehtien turmeltunut mädäntyneisyys.


Kuulostaa varmasti oudolta, mutta tunsin jotain todella voimakasta. Niin voimakasta, että mieli palasi noihin maisemiin koko loppuillan. Itseasiassa eiliseen saakka, sillä eilen lähdin matkaan uudestaan, tällä kertaa kameran ja koiran kanssa.

Otin kuvia paikasta, jossa tunsin olevani toisessa maailmassa. Televisiota liikaa katsoneena olin Silent Hillissä tai Tsernobylissä! Ja koska olen hieman hassu ja uskon vähän kaikenlaiseen kaiken ohella, minulle kertoi paljon se, ettei koira suostunut tulemaan lähellekään tuota aluetta. Kuvasin siis kaukoputkella ja laajiksella :D Harmi, että makrot jäi saamatta..

Tuo vanha varuskunnan alue tullaan purkamaan uuden, suuren asuinalueen tieltä, johon on kaavailtu jos jonkinlaista taloa ja toimintaa. Toisaalta hyvä saada tuo käyttöön, mutta miksi kaiken täytyy aina muuttuaaaaa... nimimerkillä palauttakaa varuskunta.

Kaiken kaikkiaan tuo paikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, toivottavasti saitte kiinni tunnelmasta :)


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tortillatyyppiset pitaleivät.

Heipat sinne sunnuntaipuuhiin! Toivottavasti teillä on ollut kiva päivä ja viikonloppu :) Itse olen tänään viettänyt aikani tehokkaasti pihahommissa ja eilinen meni myös aika tiiviisti täällä kotona, mikäli harrastusrumbaa ja kävelyretkeä miehen kanssa ei oteta huomioon.

Perjantaina palauduin viikosta ystävän kanssa kävelylenkillä, mutta myös viinilasillisen äärellä. Kylläpäs tekikin hyvää! Ja palautumisesta puheen ollen, ihan loistavia vinkkejä olette jättäneet edellisen postauksen kommenttiboksiin, kiitos niistä. On ihanaa huomata, että ne pienet hyvät asiat elämässä palauttavat kaikkein parhaiten. Te kyllä osaatte nauttia elämästä!

Vielä tänään ehtii tuohon arvontaan osallistua, eli klikkaa itsesi mukaan me&i treenipöksyjen arvontaan TÄSTÄ.


Mutta oli tässä muutakin asiaa.. Täällä on nimittäin viime viikko kuljettu aikamoista haipakkaa paikasta toiseen ja olen huomannut, että arkiruoka täytyy olla superhelppoa ja supernopeaa. Lasten kanssa kun ruoan olisi pitänyt olla valmiina jo viisi minuuttia sitten.

Toinen vaihtoehto on tietenkin kokkailla pitkään ja hartaasti isot määrät, mutta siinä tapauksessa saan kuunnella "taasko keittoa, voitaisko tänään syödä jotain muuta.." No eihän meillä aina keittoa ole, mutta kieltämättä se on aika helppo arkiruoka. Mutta ihan sama on vaikkapa suuren makaronilaatikon kanssa, kolmas päivä on jo vähän liikaa :D

Tänään alle vartissa valmista oli tortillatyyppiset pitaleivät. Täytteet olivat samat kuin tortilloissa, mutta tällä kertaa rukiisen täysjyväpitan sisällä. Toki onnistuu gluteenittomanakin, vaihtaa vaan pitan toiseen. Muistaakseni leipähyllyssä on vielä jokin gluteeniton uutuuskin!

Broiskun fileiden sijasta jääkaapissa oli kananpojan jauhelihaa, joka oli käytettävä asap. Aikalailla kaikki ainekset olivat sitä tänään.. :D Siitä se ajatus sitten lähti. Tortillatäytteiset pitaleivät. Hävisi ääntä kohden aika nopeasti, eikä kukaan valittanut valmistukseen käytetystä ajasta tai varsinkaan itse ruoasta. Win-win.

Pitaleivät taitavat vaan olla vähän unohdetumpien raaka-aineiden joukossa nykyisin.. Vai syödäänkö teillä pitaa? Millä täytteillä?

torstai 14. syyskuuta 2017

Palautumisesta ja itsensä rakastamisesta sis. me&i arvonnan.

Jos tekisit listan rakastamistasi ihmisistä, kuinka mones olisit itse?


Viime viikon perjantaina osallistuin Anna-Maria Kasasen järjestämään hyvinvointitilaisuuteen, jota kutsuttiin myös palautumisperjantaiksi. Kyseessä oli Yoga Nordicin tiloissa Mippi Vuorikosken pitämä inspiroiva ja ajatuksia herättävä puheenvuoro palautumisen tärkeydestä, ja joka päättyi ihanan rentouttavaan Yin-joogaan ja foodinin ja heydayn herkkuihin.

Perjantait ovat minulle henkilökohtaisesti päiviä, jolle en ota tapaamisia tai ylimääräisiä projekteja. Käyn juoksemassa, josta suuntaan hot yin-joogan kautta saunaan. Täydellinen, ihan oma hetki, joka todella palauttaa ja antaa aikaa rakastaa ja kuunnella itseäni.

Anna-Marian tilaisuus oli siis täysin oikeanlainen ja niinpä suuntasin sinne innostuneena, joskin stressaantuneena Helsingin perjantaipöhinästä näin semi-maalaisena :D Käyn itse tällä hetkellä ryhmäliikuntakeskuksessa joogaamassa ja Yoga Nordicin tiloihin saavuttuani muistin, miksi rakastan joogasaleja. Ne ovat juuri oikeanlaisia paikkoja tuohon harrastukseen.


Terminä palautuminen on liittynyt minulla aina vahvasti johonkin fitnesspöhinään. Palautuminen on jotain, mitä keho tekee lihastreenin jälkeen, eikö? Mippi kuitenkin puhui koko kehon ja mielen palautumisesta arjen tiimellyksessä.

Moni meistä elää tällä hetkellä hektistä aikaa. On työ, lapset, harrastukset, lasten harrastukset ja muut kissanristiäiset. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa jonkin laitteen kautta ja aivomme ovat virittyneessä tilassa. 

Arjen palautuminen onkin niitä asioita, joiden tekemisestä tulee hyvä fiilis. Sellainen flow. Minulla ajatukset virtaavat parhaiten juoksupolulla, mutta tavoitteena on opetella rauhallisempaakin palautumista. Palautuminen voi olla myös tyttöjen ilta, treffit, oma hetki saunassa tai superkostea reissu parhaan kaverin kanssa baariin. Sellainen "tulipahan oltua" -reissu.

Parhaillaan palautuminen on stressitason ja virittyneisyyden laskua. Hyvää oloa ja rentoutumista. Aviomies joskus tuumasi, että kotimatka tänne rauhalliselle seudulle laskee jo hänen sykettään ja auttaa palautumaan työpäivästä.


Ja hei! Joogasta, treenistä ja palautumisesta puheenollen, muistatteko kun kerroin me&i:n julkaisseen sporty september -malliston? Heti nähtyäni nämä tiesin, että nuo housut on aivan pakko saada joogahousuiksi, niissähän on aivan täydellisen meditatiivinen kuviokin!

Vaatteet ovat ihanan tuntuista teknistä materiaalia ja varsinkin trikoot ovat olleet minulla edustettuina jo tuolla Yoga Nordicilla, cheerleading -treeneissä ja salilla ja saaneet aikamoista ihastusta osakseen. Ja koska tykkään niistä itsekin ihan hirmuisesti, sain teille yhden parin arvottavaksi!

Eli mikäli haikailet näiden medallion sport 7/8 tightsien perään, osallistu ihmeessä arvontaan. Jätä kommentti varustettuna sähköpostiosoitteellasi ja halutessasi voit kommentoida mitä palautuminen merkitsee sinulle tai vaihtoehtoisesti mitä ajatuksia postauksen aihe sinussa herätti?

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 17.9.2017.

ps. osana sporty september mallistoa on nyt ihana, reilun kokoinen kassi, johon voit pakata treenikamat reippaasti olalle mukaan! Kassin saa veloituksetta kaikkiin yli 160e tilauksiin mukaan, lue lisätiedot täältä.


*vaatteet saatu

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tuhtia kosteutta kasvoille luonnonmukaisesti.

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Kesän jäljiltä varsinkin kasvojen iho kaipaa usein ensiapua. Kuivuus ja sen tuoma punoitus, sekä toisaalta taas epäpuhtaudet vaivaavat ainakin omia kasvojani. Kuivuuteen olen löytänyt tehokeinon, joka on kulkenut aikalailla keväästä saakka pussukassani, menin sitten jumppaan tai matkustin. Varsinkin Turkin ja Italian reissuilla superkevyt kosteusseerumi toi pelastuksen kiristelevälle iholle.

Laveran Hydro Effect -seerumi on todella nimensä arvoinen, sillä se saa aikaa efektin, jossa todella tuntuu, kuin kasvoille levittäisi vettä. Seerumi imeytyy nopeasti ja jättää jälkeensä todella kosteutetun olon. Sen sisältämät hyaluronihappo, luomulaatuinen aloe vera, sekä luomulevä tekevät ihosta pehmeän ja vähentävät kosteuden haihtumista iholta, mutta myös suojaavat ihosoluja ympäristön negatiivisilta vaikutuksilta ja ehkäisevät ennenaikaista ikääntymistä.

Lavera on varmaankin ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja, joihin törmäsin. Tällä hetkellä tuotteita löytyy esimerkiksi prismoista ja se kertoo jo paljon saamastaan suosiosta.  Pienimmän vauva-aikaan meillä oli käytössä myös vaippavoide ja suihkushampoo.


Ystäväni mainosti minulle myös tuotetta, joka saa ihon oikein hehkumaan. Kyseessä on Bactosan Clear Complexion kapselit, jotka  ovat ensisijaisesti tarkoitettu epäpuhtauksien ja aknen hoitoon. Itse kärsin edelleen välillä hormonaalisista muutoksista ihossa, jotka saavat aikaan älykipeitä piilottelevia kraatereita esimerkiksi leukaan.

Aloitin tämän kuurin nyt hieman reilu viikko sitten, joten en osaa vielä kertoa muutoksista, mutta sen verran rautainen usko on ystäväni kokemuksiin, ettei tässä ainakaan syteen ja saveen mennä. Täytyy toivoa, että yhdistettynä puhdistettuun ruokavalioon saan hyviä tuloksia :)

Suunnitelmissa on seuraavaksi etsiä hyvä kosmetologi, joka käyttäisi luonnonkosmetiikkaa ja antaa hänen tehdä ihmeitään kasvojen iholle. Mikäli sellaisen löydän, kiinnostaisiko teitä lukea kokemuksia luonnonkosmetiikasta ja kasvohoidoista? 

Entä noin muuten, vieläkö jaan näitä kauneus- ja kosmetiikkavinkkejä täällä blogissa, vai etsittekö niitä enneminkin kauneusblogeista? Iloa päiväänne!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaikenlaisia pilkkuja.

Syksyn tullen ainakin meillä on mennyt useammankin lapsen vaatekaappi uusiksi. Kesällä vielä liian pienet leggarit menivät vajaamittaisina. Trendikkäinä nilkkojen paljastajana. Nyt kun halla hiipii aamuöisin pelloille ja jättää jälkeensä aavistuksen usvaa aamuihin, sitä pukee mielellään pidempää päälle. Siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Muistatteko, kun esittelin teille elokuun alussa "uuden" lastevaatemerkin Mellin? Jos postaus on mennyt ohitse, näet sen täältä. Samassa Mellin paketissa olivat myös nämä herkulliset, luomupuuvillaiset palloleggarit*, jotka pääsivät tällä kertaa Pienimmän päälle kuvattavaksi.

Kuvan leggareiden koko on 110/116 ja minusta mitoitus on reiluudellaan enemmän tuolla 116 puolella. Toki nämä odottelevat vielä pesua ja puuvilla kuitenkin nappaa sen pienen kutistumisvaran. Sanoisin siis, että vastaavat hyvin kokoaan!


Muutoinkin Pienimmän suosiossa on tällä hetkellä kaikenmoiset leggarit. Maku on hyvin tarkka ja tuntuu siltä, ettei mitään voi ostaa ilman häntä. Sen verran osaan kuitenkin lukea, että kaikki vaaleanpunainen on tervetullutta.

Vaatteiden pitää olla mukavia, eikä niissä saa olla saumoja. Sukkahousuissa pitää olla kantapään paikka, eivätkä ne saa roikkua tippaakkaan. Kärjen tulee olla sotilaallisen suorassa varpaiden kanssa.

Jos paidoissa on glitteriä ja kirjailuja, niiden ihokosketuksen pitää olla huomaamaton. Välillä edes suojakangas ei auta. Olenkin miettinyt alustoppien hankkimista tälle versiolle.

Kaikkine vaatimuksineen ja pukeutumishaasteineen neitokainen tuntuu tutulta. Niitä samoja herkkyyksiä, joita aikoinaan esikoisen kanssa käytiin läpi. Nykysin olen onneksi vanhempi ja ehkä hitusen viisaampikin ja valitsen taisteluni. Jos vaate on ensin hyväksytetty Minityypillä, sen voi pukea päällensä.

Paitsi jos kyse on juhlamekoista, niissä käy lähes kaikki :D


Tavallaan onneksi Pienimmän ja minun vaatemaku kohtaa, molemmat ovat hyvin Espoolaisia. Tällä tarkoitan vähemmän Punavuoren graafikoita ja enemmän pikkusieviä Ellen lakkatakkeja, muistatteko muuten sen muodin?

Tykkään, että vaatteessa saa olla jokin juju, mutta loppuviimein yksinkertaisuus, siisteys, yhdisteltävyys ja yksivärisyys ratkaisevat. Yksivärisyys jo senkin vuoksi, että ne on superheppo pestä, puhumattakaan tahranpoistosta!

Lähtökohtaisesti kaikkein tärkeintä on kuitenkin käytännöllisyys ja kestävyys. Meidän vaatteet ovat kaikki käyttövaatteita, eikä niitä hankita hillottavaksi kaappiin. Niitä saa pitää päiväkodissa ja kuviksessa, jonka jälkeen ne pestään.

Mellin vaatteet ovat juuri nämä kriteerit täyttäviä, ihania ja turvallisia ♥


* leggarit saatu

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tiipii takkahuoneessa.

Sunnuntaimoikat! Toivottavasti siellä on viikonloppu sujunut mukavasti ja olette saaneet ainakin osan to do -listan hommista tehtyä. Siis vaikka listalla olisi ollut vain do nothing tai karkinsyönti :) Joskus nuokin ovat tosi tärkeitä juttuja.

Minä sen sijaan olen tänä viikonloppuna ollut super aktiivinen roikkuneiden asioiden kanssa ja saanut ainakin osan tehtyä. Sen lisäksi sain aivan loistavan idean Pienimmän tiipiin siirtämisestä takkahuoneeseen.

Pienimmän huoneessa on ollut tunkua, sillä sekä tiipiille että leikkikeittiölle ei ole tilaa. Molemmat ovat kyllä käytössä, tiipii ehkä vähemmän, mutta häneltä tuli kuitenkin ehdoton kielto, kun tiedustelin voisiko sen viedä hetkeksi varastoon.


Olen kaavaillut takkahuoneeseen tuohon tiipiin tämänhetkiselle paikalle toista samanlaista nojatuolia. Ikäväkseni kuitenkin ikea vastasi tiedusteluihini, ettei tuossa värissä sitä ole enää saatavilla. Mikä harmi! Ja nojatuolin ostosta on vain muutama kuukausi!

Olisipa ollut tiedossa silloin, että väri lopetetaan, olisin ostanut heti ne kaksi :( Tosi tylsää, kun yhtä tuotetta valmistetaan vain hetki..


Noh, ei niin pahaa jos ei hyvääkin, sillä tila on nyt ainakin hetkellisesti tiipiin käytössä ja tiipiikin käytössä. Siellä syötiin eilen viikonloppunamit, katseltiin padilta sarjoja, piirrettiin ja pelattiin takkatulen lämmittäessä. Vihdoin siis takkahuonettakin käytetään muuhunkin kuin kalsaripyykin säilömiseen suihkun ja pyykkikorin välillä :D

Kyllä nämä sisustukset pikkuhiljaa valmistuvat väliaikaisuuksien kautta valmiiksi. Siis kunnes taas naisen mieli muuttuu.. :D Mitäs sanotte, eikö tullutkin kiva?

lauantai 9. syyskuuta 2017

Etupihan kuningatar ja syysistutuksia.

Leppoisaa lauantaita 


Olen jo useamman syksyn, tarkalleen ottaen nyt kolme, halunnut ikuistaa etupihamme kuningattaren niin sanotusti filmille. Aina, kun avaan etuoven tuo syyshortensia levittäytyy eteeni kaikessa upeudessaan. Se on päivän ensimmäinen ja viimeinen näkymä, mutta myös tervetullut sateensuoja koiralle.

Niin hankalaa kuin kameran ottaminen käteen onkin, sain sen vihdoin tehtyä. Samalla tallensin sadepäivän tunnelmia, kun takassa on tuli ja ulkona leijailee lämpenevän kodin tuoksu.


Kävin torstaina pikapyörähdyksellä Kodin Terrassa, sillä 3M Command taulunkiinnikkeet olivat päässeet loppumaan. Tarkoitukseni oli kävellä suoraan kiinnitys-hyllylle ja kassalle, mutta niin vain nappasin korin käteeni ja suunnistin pihapuolelle.

Havut olivat -50% tarjouksessa, joten nappasin niitä mukaani syysistutuksia varten. Kanervia myös muutaman ja etupihan sisäänkäynnin syksyisempi ilme olikin nopeasti valmis. Eipä sillä, että sitä kukaan huomaisi syyshortensian takaa.. :D

Sipulit jätin vielä kauppaan, sillä kukkatalolla on yleensä aivan valtava valikoima ihanuuksia. Tarkoituksena on saada upea väriloisto ensi kevääksi tai vaihtoehtoisesti myyrille pulleat vatsat talveksi..


Tänään hortensia oli painava sateesta ja punertaa vasta ihan hennosti. Uskoisin viikon päästä ilmeen olevan aivan erilainen, kun yöt viilentyvät entisestään..

Oletteko jo laittaneet syysistutuksia? Entä mitä sipulihommille kuuluu?