perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kotona.

Tuulista perjantaita täältä koto-Suomesta, olikohan kenelläkään ikävä näitä juttujani..? :) Kiva huomata, että täällä on kuitenkin ollut liikennettä lomankin aikana, eikä bloggaajaa ole tyystin unohdettu.

Tuntui kieltämättä vähän hassulta napata kone ja kamera niin sanotusti kauniiseen käteen ja alkaa jäsentelemään ajatuksiaan tähän teidän luettavaksenne viikon loman jälkeen, joten suonette anteeksi mikäli olen normaalia höpsömpi :)

Kotiinpaluu ihanasta Turkin lämmöstä ei onneksi ollut ihan niin paha, sillä Helsinki-Vantaalla meitä helli suhteellisen lämmin aamuaurinko eilen. Viimeinen vuorokausi onkin sitten mennyt yölennosta palautuessa, pyykkiä pestessä, jääkaappia täydentäessä ja noh, niissä perusjutuissa.

Muru lähti uuteen reissuun melkein suoraan lentokentältä, joten olemme täällä lasten kanssa totutelleet arkeen keskenämme. Koira on noudettu kotiin ja aikamoisen monta märkää pusua vaihdettu :)


Imuriin en ole vielä(kään) koskenut, mutta kauppareissulle lähdin ihan tarkoituksella isommalle kirkolle, sillä muistelin nähneeni pionikimppuja prismassa. Niitähän ei tietenkään enää ollut, mutta onneksi omat puskat eivät ehtineet kukkia matkan aikana.

Kaupasta tuli miljoonan muun arkiartikkelin muassa sen sijaan siis kimppu neilikoita, nämä kestävätkin sitten seuraavat pari viikkoa :) Omasta maasta en taida raaskia pioneita leikellä maljakkoon kuin pakon edestä, vaikkakin uusia pensaita olen istuttanut monia. Kuinkahan paljon niitä pitäisi olla, että saisi maljakkoon saakka :D


Yhtenäkään matkana en ole varmastikaan ottanut niin vähän kuvia kuin tällä kertaa, mutta lupaan tehdä niistä jonkin koosteen vielä teille. Jotenkin sitä lösähti ihan täysillä sellaiseen lomamoodiin ja aikalailla hanskat tippuivat kädestä lentokentälle.

Unohdin myös pakata itselleni suurimman osan vaatteista mukaan ja alkumatka menikin mukavasti käsisaippualla alusvaatteita pestessä :D 

Mutta siis ihanaa olla takaisin täällä ja bloginkin parissa. Itseasiassa nämä muutama hassu kuva ja tekstinpätkät saivat minut niin hyvälle tuulelle, että taidan haudata kokonaan blogimasennuksen ja keskittyä uudella palolla tähän hommaan :)

Ihanaa olla kotona ja ihanaa, että tekin olette täällä 


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jokainen voi tehdä hyvää - lahjoita sinäkin hiuksesi vakavasti sairaille lapsille.

Uskon hyvään ja karmaan, ja siihen että meillä jokaisella on keinoja auttaa apua tarvitsevia. Tarve voi olla joskus naapurin ruohon leikkaaminen, oven avaus, kauppakassin kantaminen, bussin oven auki pitäminen. Harvalla kun meistä on miljoonia jakaa hyväntekeväisyyteen.

Olen itse verenluovuttaja, luuydinrekisterissä ja luovutin myös munasoluja lapsettomalle ja tyhjälle sylille. Asioita, joita minulla on ja joita minulla on mahdollista antaa pois. Ne kun uusiutuvat. Myös Hopen toiminta on lähellä sydäntäni.

Nyt sain tyttäreni mukaan tähän, kun törmäsin Little Princess Trustiin. Little Princess Trust on hyväntekeväisyysjärjestö, joka lahjoittaa peruukkeja sairautensa vuoksi hiuksensa menettäneille lapsille. Näitä sairauksia voivat olla esimerkiksi syöpä tai alopecia.


Saimme leikkausajan Hyrylässä sijaitsevasta Hiushuone Va-Lo:sta juuri sopivasti ennen matkaa, sillä kokemuksesta tiesin mihin kuntoon viikon kloorivesi-merivesi-aurinko-tuuli-combo saa hiukset.. 

Va-Lo:n Anne on pitkän linjan ammattilainen, joka juuri sai mestaritutkinnon paperit käteensä. Onnea vielä Anne, upea suoritus! Anne on ennenkin leikannut näitä hiuslahjoituksia ja kantaa oman kortensa kekoon sillä, että leikkasi veloituksetta rakkaudella kasvatetut hiukset. 

Juttelin Annen kanssa ylipäätänsä näistä kampaamoista ja kampaajista ja kysyin, mikä on hänen bravuurinsa ja millä hän erottuu? Va-Lo on hajusteeton kampaamo ja Anne itse älyttömän hyvä leikkaamaan hiuksia.

Omakehu ei todellakaan tässä tapauksessa haissut, sillä lopputulos oli ihan mielettömän hieno leikkaus!


Hiusten lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen Little Princess Trustille on oikeastaan todella helppoa ja uskoisin, että useimmat kampaajat osaavat leikata nuo letit oikein. Lahjoitettavien hiusten tulee olla vähintään 17 cm pitkät ja hyväkuntoiset.

Niiden tulisi olla luonnontilassa ilman turhia hiusvärejä. Hiukset saavat olla värjätyt, kunhan ovat luonnollisen väriset, sinisiä yms he eivät ota vastaan. Usein nimenomaan lasten hiukset ovat parhaita tähän, sillä ne ovat vielä vahvoja ja hyväkuntoisia. Tarkat ohjeet löydät heidän nettisivuiltaan (KLIK).

Hiukset lähetetään eteenpäin Iso-Britanniaan varustettuina omilla tiedoilla ja kun ne ovat saapuneet perille ja lähetys on käsitelty, saat kotiisi diplomin/kunniakirjan lahjoituksestasi.


Olimme puhuneet operaatiosta jo pitkään ja kisakauden viimeisten kisojen jälkeen toteutimme lahjoituksen yhteistuumin. Tirppaa jännitti jostain syystä ihan valtavasti juuri tämä hiustenleikkuu, vaikkakaan kyseessä ei ollut missään tapauksessa ensimmäinen kerta.

Lopputulemaan neiti oli itse todella tyytyväinen ja ihasteli kovin uutta kesäilmettään. Hiuksista lähti noin 30 cm pituutta ja samalla pää keveni kovasti. Nyt tässä ollaan koko perheen voimin ihasteltu tyylikästä leikkausta, mutta tärkeintä on ehdottomasti, että lapsi itse on tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun ja lahjoitukseen.


Nyt haastankin kaikki kynnelle kykenevät mukaan leikkaamaan itselleen kesätukan ja lahjoittamaan hiukset niiden tarpeessa oleville. Meille kyllä kasvaa takaisin 

Näiden isompien perheenjäsenten kanssa voi myös keskustella asiasta, miten tärkeää jollekin pienelle tytölle tai pojalle olisi saada hiuksensa takaisin. Tärkeää kuitenkin on, että idea on lapsen oma, eikä siihen painosteta kotoa.

Äh, nyt täällä päässä meni jo itkun puolelle, kun ajattelen meidän hiusten saajaa. Mutta minä nyt olenkin sellainen vollottaja, joka itkee mainoskatkoilla ja vauvaohjelmia katsoessa :) Saitte varmaan pointista kiinni, minulla loppuu sanat.. 


Iso kiitos Anne ja Hiushuone Va-Lo

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sisustusystävällinen ratkaisu koiranruoan säilytykseen keittiössä.

Kun omistaa ihan pienen koiran, kaiken muunkin täytyy olla pientä. Pieni ruokasäkki vaatii pienen säilytysämpärin, jossa on pieni kauha sisällä. Pieneen ruokakippoon laitetaan kolme pientä mitallista pieniä nappuloita.

Aiemmin kaivoin ne nappulat sieltä pikkupussista, mutta olihan se aika ällöä tunkea käsi sinne ja röynätä pussin rasvaisissa reunoissa. Puhumattakaan siitä koiranruoan odourista, jonka sai mukaansa seuraavaan käsipesuun saakka.


Ratkaisin ongelman ikean kannellisella peltiämpärillä, joka oli kuin tehty tuohon keittiön koloon. Meidän koiranruokasäkki painaa 2kg, niinkuin muuten koirakin ja mahtuu oivasti ämpäriin. Niinkuin varmaan koirakin :D

Mietin, että tilaisin vielä kivan tekstitarran kanteen, mutta toisaalta se on kivan eleetön ja huomaamaton syvennyksessään noin. Valkoisessa kodissa valkoinen koira, jonka ruoka on valkoisessa ämpärissä. Täydellistä.


LINKING:

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Mutsifarkut on niin out - nyt tulee mutsipaita!

La Madre - kaikkien paitojen äiti!


Viime viikolla Vilassa pyörähtäessäni näin ihan mahtavan paidan. Ajattelin sen kuitenkin olevan äitiysmallistoa tai muuta vastaavaa ja jätin henkarille roikkumaan. Harmitti, mutta se nyt ei ole uutta. Jätän nimittäin useimmat vaatekappaleet henkareihin roikkumaan.

Samalla viikolla ihana Katri täräytti kuvan eetteriin kyseisessä paidassa ja tiesin välittömästi, että kyseessä on merkki korkeammalta taholta. Puhumattakaan siitä, että kun saavuin kauppaan ja näin paidan olevan -50% tarjouksessa! Tässä vaiheessa kohtaloni oli sinetöity.



Tyylilleni uskollisena ostoskoriin päätyi värivaihtoehdoista harmaa, tyylin lisäksi myös materiaali vaikutti, sillä valkoisesta näkyi läpi.. Myös vaaleanpunaista ja collegea oli tarjolla. Nyt olen kulkenut pesueeni kanssa siitä lähtien äitipaita päällä ja miettinyt syntyjä syviä.

Niinkuin esimerkiksi, että tietääköhän kaikki varmasti että olen äiti. Ja luuleekohan kaikki varmasti, että minusta on tulossa äiti? Taitaa olla paras varmuudeksi kulkea kylillä vatsa vedettynä sisään ja hengittämättä. Siis ihan vaan siksi, ettei tule noloja tilanteita ja onnitteluja.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pihalta ja puutarhasta.

Suloista kesäsunnuntaita 


Edellisviikon pihakatsaus jäi välistä kisareissun vuoksi ja kahdessa viikossa ehtii tapahtua paljon! Laukat kukkivat nyt kuin viimeistä päivää, täytyykin muistaa istuttaa niitä syksyllä vähintään samanmoinen kattaus lisää. Ovat ehdottomasti yksiä puutarhan lempikukkijoistani.

Yrttipenkki rehottaa myös villinä ja ruohosipulin kukinnot alkavat olla kohta valmiita leikattavaksi. Ne täytyykin leikata pian, sillä muutoin ruohosipuli alkaa valmistautua talveen kukittuaan.

Tänä vuonna juhannusruusu taitaa olla kauneimmillaan juuri juhannukseksi! En ole varmasti ikinä nähnyt sitä näin täynnä nuppuja.. 


Kesäkukkia ei tänä vuonna ole terassilla juurikaan, mutta ehtiihän tässä vielä. Olen ollut niin keskittynyt kylvämään kaiken suoraan siemenistä, että nämä valmiit ovat jääneet ihan paitsioon. En malta odottaa, että kaikki ne tsiljardituhatta siementä puhkeavat kukkaan!

Nuo laatikkomansikat ovat oman maan taimia, jotka nostin keväällä ylös kasvulavojen tieltä. Osan mansikoista siirsin lavoille, mutta nämä saivat ottaa vauhtia kasvarissa ja ovatkin nyt aivan täynnä raakileita. Oman maan mansikat ovat kyllä niin hyviä.. 


Perennapenkki on tavallaan murhekryynini, sillä se on NIIN rikkojen valtaama. Tässä vaiheessa ainoa oikea vaihtoehto taitaisi olla kaiken ylöskaivaminen ja uudelleen perustaminen, mutta jotenkin jaksan uskoa siihen, että pikkuhiljaa hyvä tulee :D

Mies oli sitä mieltä, että kun kaivinkone tulee kuitenkin käymään etupihalla, niin miksi ei samalla täräytettäisi tuota penkkiä atomeiksi. Voitte vaan kuvitella ilmeeni.. Siis kaivinkoneella kukkapenkkiini?! Vain jos se kaivinkone ajaa ensin ylitseni.

Villiintynyt pilvikirsikka lopettelee myös kukintaansa. Perennapenkissä kasvaa myös kirsikkapuu ja nämä ovat yleensä kukkineet samaan aikaan. Tänä vuonna puu kukki jo aikoja sitten ja pensas vasta pitkän aikaa perässä.

Leikkelin keväällä tuota aika rankalla kädellä ja vähintään saman kohtelun se saa ensi vuonna. 


Alunperin pionipenkissä oli vain kolme kasvia, mutta viime syksyn ja tämän kevään taimimyynnistä hankin lisää eri lajikkeita. Onnekseni tästä vuodesta taitaa tulla pionin kukinnan kannalta superhyvä! Täytyykin muistaa tukea nuo ennen matkaa..

En ikinä muista tuon ohdakkeen ja ruiskukan näköisen kasvin nimeä, mutta niitä on täällä paljon pihoilla. Tykkään siitä ihan valtavasti 


Jos pionin kukinta näyttää tänä vuonna lupaavalta, niin rhodot ne vasta kukoistaakin! En ole ikinä nähnyt tuota pensasta niin kukassa ja lisää tulee sitä mukaa, kun edelliset kuihtuu..

Syreenit kukkivat kirsikan lailla täysin eri aikaan. Toiset jo lopettelevat kukintaansa ja toiset vasta aloittavat. En valita, sillä näin saan nauttia kukkaloistosta vaikka kuinka.

Avolavan parsakaalit, salaatit ja muut ovat lähteneet myös hienosti kasvuun. Olen niin tyytyväinen, että kaivoin mansikkamaan tuosta ylös ja laitoin lavat tilalle. Visio oli jo viime vuonna, mutta odotus palkittiin ja siitä tuli hienoin ikinä kaikkine laatoituksineen.

Lavojen taakse istutin tosiaan päärynäpuun, sillä jouduin luopumaan luumusta. Olen myös laittanut erilaisia pensaita paikallisen fb -ilmoitustaulun ja roskalavan kautta eteenpäin ja saanut puutarhaan toivomaani ryhtiä.

Vielä olisi muutamat hansaruusut, karviaista ja punaherukkaa vailla uutta omistajaa :)