torstai 31. elokuuta 2017

Tee itse syksyinen kaulahuivi helposti ja nopeasti.

Elokuun viimeinen valkeni juuri sopivasti porttina syksyyn. Teki mieli pukeutua takkiin, kaivaa pipo kaapista ja kääräistä kaulaliina kaveriksi. Pipo on selkeästi liian talvinen vielä näille keleille, mutten millään haluaisi irroittaa tuota tupsua. Täytyykin käydä katsomassa, mikäli näitä löytyy kaupasta ja hankkia tupsuton tai ehkä musta..

Kaulaan kietaisin tämän syksyn ensimmäisen puikolta pudonneen neuleen 


Pitkään inhosin ainaoikein neuletta, minusta sileä oli se ainoa oikea vaihtoehto. Jostain syystä olen nyt kuitenkin hurahtanut tuohon kuosiin ja onhan se kieltämättä myös tosi vaivaton neuloa. 

Tähän huiviin kului viisi kerää dropsin nepalia, mutta kuudes ei olisi ollut missään tapauksessa liikaa. Loin 40 silmukkaa vitosen puikoille ja annoin mennä. Huivin saa tarvittaessa valmiiksi päivässä, mutta itse neuloin fiilispohjalta ja aikaa meni hieman alle viikko. Halutessaan päät voi vielä ommella yhteen tuubiksi.

Ehdottomasti yksi tämän syksyn lemppareista! Mitäs sanotte, eikö olekin ihana?

tiistai 29. elokuuta 2017

Auringonkukkapellolla.

Onko teistäkin loppukesä todella tunnelmallista aikaa? Mitä pidemmälle vuosi ehtii, sitä lämpimämpi tunne valtaa mielen. Älkää nyt käsittäkö väärin, rakastan kesää ja sen hikisiä hetkiä. Valoisia öitä ja huolettomuutta. Mutta aikansa kutakin, nyt tarvitaan pehmeää pimeyttä.

Kesällä ei voi sytyttää pieniä valaisimia pöydillä, paitsi niinä myrskyisinä öinä, kun öljylampun lepattava liekki valaisee juuri ja juuri ympärystänsä. Mutta sekin valo on erilaista, kovempaa.


Nyt on lupa kaivaa esiin padat, villasukat, kynttilät ja murretut värit. Polttaa takkaa, haravoida ja samoilla metsissä ilman hyttysiä. Kuunnella putoavia lehtiä ja niiden rutinaa saappaiden pohjissa. Arvuutella, mikä on se aamu, kun hengitys huuruaa ensimmäisen kerran?

Rakastan liikkua syksyisessä luonnossa ja kerätä sen antimia. Suunnitelmissa on niin sienimetsää kuin eväsretkeäkin. Punaisia poskia, valuvia neniä ja kylmiä varpaita. Mutta toisaalta myös niiden jälkeisiä lämmittelyhetkiä yhdessä elokuvaa katsellen.

Tänään yhteiset hetket olivat auringonkukkapellolla, kulkien polkuja varsien välissä, jotka kurottivat taivaaseen asti. Niin ainakin Pienimmästä tuntui. Suuri seikkailu auringonkukkaviidakossa, joka taisi jatkua loputtomiin. Saaliina kimppu syksyisiä auringonsäteitä.


maanantai 28. elokuuta 2017

My moodboard - keep me warm

Kirpsakkaa huomenta! Heräsin tuossa viikonloppuna, kun Pienin kömpi väliimme kuuden jälkeen. "Saako jo herätä?" mumisi ja nukahti viereen. Ei ehkä ollut vielä hänen aikansa, mutta omat silmäni eivät enää ummistuneet.

Hetken availin omia silmiäni ja katselin aamuauringon siivilöitymistä sälekaihtimien välistä. Kuuntelin unituhinaa ja nousin päästämään koiran pihalle. Tajusin, että viimeistään nyt on aika kaivaa villasukat kaapista ja olin onnellinen, että syksyn ensimmäinen neuleprojekti on päättelyä vaille valmis.

Yölämpötilat käyvät jo alle viidessä ja ainakin meillä on napsautettu taas lämmityksiä päälle. Parina iltana olemme myös pitäneet takassa tulta, mutta oikeastaan vaan fiiliksen vuoksi. Ne hetket, kun takka hohkaa vielä aamusta, ovat vasta edessä.

aw17

Keräilin tähän muutamia fiiliskuvia syyspukeutumiseen. Muhkeutta, kylmiä sävyjä, pipoja ja kerroksellisuutta. Ehkä tylsiä, mutta mukavia lempivärejäni, jotka ovat omiaan tuomaan kaivattua pehmeyttä syksyyn.

Ihan täysillä en kuitenkaan syksyä vielä odota, mutta onhan rehellinen syksy nyt parempi kuin kesän lämmön odottaminen. Sitä ei ollut, eikä tule. Taidan kaivaa syksyn parhaat puolet, kuten viljapellot, raikkaat aamut ja ruskan ajatuksiini, aloittaa uuden neuleprojektin ja nauttia niistä.

Energistä uutta viikkoa!

(nämä ja muut inspiskuvat syyspukeutumiseen löytyvät pinterestin keep me warm! -kansiostani)

torstai 24. elokuuta 2017

Terassin muutostyöt ja itsetehty kesäkeittiö.

Torstaimoikat! Nyt tulee sisustusta sisustuksen perään, mutta vihdoin ehdin ja pääsen toteuttamaan näitä kesältä kertyneitä postaustoiveita. Jokunen postaus sitten totesin, että meidän viimeaikaiset remontoinnit ovat keskittyneet tänä kesänä ulos ja niinhän se onkin.

Viime keväänä saimme tuohon terassille valokatteen ja tänä kesänä sitä jatkettiin ruokailuryhmän päälle. Jos haluatte nähdä laajempia kuvakulmia, sekä alkutilanteen kurkkaa TÄMÄ postaus. Valokate on siis Icopalin Fastlock -katetta ja vuosi sitten asennettu ei eroa uudesta millään tavalla. On pitänyt värinsä, kirkkautensa ja kestänyt vaihdelleet vuodenajat.


Itse terassi on edellisten omistajien rakentama ja olemme käsitelleet sen kerran harmaalla öljyllä. Toinen käsittely oli suunnitelmissa tälle kesälle, mutta katsotaan saadaanko sitä tehtyä. Ilmat ovat jo aika kosteat..

Terassin perustukset ovat aika mielenkiintoiset, sillä tukena on käytetty mm. talon julkisivussa olevia kahitiiliä, jotka murenevat helposti. Joskus kun "tekee itse ja säästää", tulos ei ole vuosia kestävä. Tosin tämän talon "remontoitia" kun on korjailtu, se ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan..


Noh, se siitä! Valokatteen lisäksi tänä kesänä on rakennettu aviomiehen kauan haaveilema ja itse suunnittelema, sekä rakentama kesäkeittiö. Hän halusi siitä tarpeeksi suuren, tukevan ja muutenkin ulkosisustukseen sopivan.

Taso on betonia ja valettu sopivaan kokoon. Valuvaiheessa siihen tehtiin Weberin grillille sopiva aukko, johon grilli upotettiin. Puurunko on verhoiltu ja maalattu. Sisäpuolelta puuttuu vielä metallinen levy grillin alta, joka suojaa puutasoa. Tähän on muistaakseni tarkoitus tulla vielä ovet.

Betonin pinta käsiteltiin Tikkurilan Patiolla, jota Kodin Terra suositteli käsittelyyn tarkistettuaan asian vielä maalilinjalta. Voin kertoa, ettei toimi käytännössä.


Miehellä on kesken vielä tyttöjen leikkeihin tarkoitettu "kesäkiska", joka on mallia lippakioski. Tällä hetkellä rakennelmasta puuttuu vielä katto, sillä vaneri on edelleen kaupassa ja bitumikatteen lämmitykseen tarkoitettu toho puuttuu.


Seuraavia pihasuunnitelmia ovat tosiaan se lippakioski, huvimajan uudelleenverhoilu ja perennapenkin muokkaus. Tontin takaosaan on suunnitteilla avarrusta maatöiden avulla ja trampoliinin takaosaan on tarkoitus ajaa hiekkaa ja rakentaa sinne jonkinlainen tulipaikka. Tähän tarvitsisimme hieman konsultointia, joten jos tiedät hyvän pihasuunnittelijan, vinkkaa ihmeessä!

Nuo työt on tarkoitus aloittaa ensi keväänä ja katselmus olisi hyvä tehdä nyt vielä syksyllä, kun ongelma on näkyvissä.

Mutta tällaisia muutoksia tänä kesänä terassilla, palataan niihin kodinhoitohuoneeseen ja pukeutumishuoneeseen vielä jossain välissä :) 


tiistai 22. elokuuta 2017

Blogihaaste: suosikkiyksityiskohtani ja lempinurkkaukseni.

Oma koti kullan kallis, no niinhän se on. Se on paikka, jonne on hyvä tulla pitkän päivän jälkeen, tai vaan olla möllöttää. Nurkat ovat ennemminkin rakkaita kuin ärsyttäviä, siis jos niitä villakoiria ei lasketa. Ne nimittäin kertyvät aina ärsyttävästi juuri nurkkiin..

Koti on turvasatama ja pesä ja ainakin me olemme panostaneet siihen kaikkemme, sillä vietämme aikaa kotona mahdollisimman paljon. Olen joskus tehnyt postauksen punaisen maton paikasta, jossa kerroin miksi pidän keittiöstämme, mutta edellisessä lauseessa pohdin, miten olisin halunnut kuvata ennemminkin niitä yksityiskohtia. Noh, nyt kuvasin!


Vaikka sanotaan, että kokonaisuus ratkaisee, minusta yksityiskohdat tekevät kokonaisuuden. Esineillä ja asioilla on jokin syy, miksi ne ovat meillä ja kuvailinkin tähän lemppariyksityiskohtiani meidän kodista.

Takkahuone on edelleen jotenkin kesken ja läpikulkutila, silti sen vitriini, taulut ja etenkin takka ja laatoitus ovat juurikin ne syyt, miksi haluaisin rakentaa siitä vielä jonkinlaisen pesän. Jos takkahuoneessa olisi televisio, siellä vietettäisiin ehdottomasti enemmän aikaa. Silti en halua sinne televisiota, eikä kyllä olisi tilaakaan..

Lempiesineisiini kuuluu myös yksinäinen kynttilänjalka, tällä hetkellä pianon päällä. Oikeastaan tuolla ei ole väliä, missä se on. Itse esine on vaan kertakaikkisen kaunis! Pidän myös ruokailutilan sivupöydästä ja sen takana olevasta nurkasta peileineen. Voi, miten odotan että joskus tuohon tilaan tulee vielä pariovet!


Olohuoneen vitriini on kaluste, joka on seurannut meitä jo vuodesta 2007. Virittelin siihen valot viime talvena ja ne ovatkin nököttäneet paikoillaan siitä saakka. Ehdottomasti lemppareitani valoineen ja tekee ruokailutilasta juuri sen, mitä sen kuuluukin olla.

Tv-tason hankimme kaksi vuotta sitten. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja nuo rottinkikorit tuovat olohuoneeseen mukavasti lämpöä. Tällä hetkellä ne ovat täynnä lasten dvd-elokuvia, mutta ipanoiden kasvaessa jatkuvasti täytyy niihin pian keksiä muuta sisältöä.

Vanha arabian lautanen löytyi viime syksyiseltä reissulta Porvoon osto- ja myyntiliikkeeseen ja kynttilän olin ostanut värinsä vuoksi jo aiemmin. En ole oikein raaskinut polttaa sitä, ettei se vaan loppuisi ♥

Vaaka taas on ihan ensimmäisiä löytöjäni tähän taloon ja edelleen ykköslistalla. Rakastun usein esineisiin niin palavasti, etten lainkaan ihmettelisi jos minusta neljänkymmenen vuoden kuluttua tehdään himohamstraaja -ohjelma :D Lainasin muuten juuri kirjastosta Konmarin kirjan, voi olla ettei aivopesu tartu tähän keräilijään..


Lankaköynnös on oliivipuu kakkonen. Oliivipuuta en saa pidettyä hengissä millään, mutta tämä vaan porskuttaa ja kasvaa. Siirtelen sen paikkaa milloin mihinkin, vaikka oikeastaan tuo kasvi tulisi juurruttaa ja kloonata jokaisen hyllyn päälle.

Keittiön takaseinältä poistettiin kaappi vesivahingon jälkeen ja Muru ruuvasi sinne pyytämäni avohyllyt. Tällä hetkellä niissä on muutama väärä esine, mutta asiaa korjataan parhaillaan. Kun täydellinen kävelee vastaan ja tuottaa iloa, saavat iloa tuottamattomat kyytiä Konmarin opeilla :D

Keittiön opetustaulut ja lohikäärmepuu koreineen ovat myös suosikkejani. Tuo tila itsessään on niin mieletön! Muutama remonttisuunnitelma löytyy takataskusta sinnekin, mutta kaikki aikanaan. Tänä kesänä kaikki remontointi on pysynyt ulkosalla, mutta kunhan talvi ja pimeys iskee, tarvitaan vain vasara ja nauloja.. :D

Aulan lipasto, siis silloin kun se on tyhjä, löytyy listaltani vahvasti kärjestä. Tai no.. ei näitä voi millään mihinkään järjestykseen laittaa, sillä jokaisella on oma tarkoituksensa ja tunteensa ja juuri johonkin hetkeen sopiva huokauksensa.


Uusimpina listalla on wc:n kukkatuoli ja makuuhuoneen valokuvakehys muistoineen Italiasta. Aulan lyhtyyn syttyy pian taas valot pimenevien päivien myötä ja vinkasallaan oleva opetustaulu on täydellinen paikoillaan.

Yhteistä näille kaikille on se, että ne todella ovat nurkkia tai nurkkauksia. Kodikkaita ohikulkupaikkoja, jotka tekevät meidän kodista juuri meidän näköisemme. Vaikka sisustan ehkä persoonattomasti valkoisella, nämä pienet yksityiskohdat herättävät kokonaisuuden eloon ♥

Löytyykö teiltä lempinurkkia tai yksityiskohtia? Ja hei! Tehdäänkin tästä blogihaaste! Kuvaa lemppariyksityiskohtasi tai nurkkauksesi ja linkkaa se kommenttikenttään :) Palan halusta nähdä teidän omanne :)

lauantai 19. elokuuta 2017

Kirpeänmakea gluteeniton karviaispiiras.

Satokausi on nyt parhaimmillaan ja instassa ehdittiinkin jo kysellä tätä torstaina me&i kutsuilla tarjoamani karviaispiiraan ohjetta. Nämä on näitä superhelppoja ja luottoreseptejä, oikeastaan vaihtelen vain täytteen marjaa tai hedelmää.

Mikäli karviainen ei maistu, voit tosiaan tehdä tämän piiraan lempimarjoistasi. Voisin hyvinkin kuvitella täytteeksi vaikka kirsikoita ja tietenkin metsän antimia, mustikkaa ja puolukkaa. Tai mikä ettei, sekoita kaikki marjat yhteen!

Pohjan ohjeen olen saanut vuosia sitten ystävältäni ja tämä on loistava kaiketon pohja, olematta kuitenkaan mauton. Täyte lienee peräisin yläasteen kotitaloustuntien keittokirjasta :)



gluteeniton karviaispiiras

pohja:


100g rasvaa (voi, maidoton margis, tmv)
1 dl sokeria
3 dl semper fin mixiä
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/4 dl vettä

Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne taikinaan ja sekoita murumaiseksi. Lisää vielä vesi ja sekoita hyvin. Suosittelen vuoraamaan vuoan leivinpaperilla, sillä nämä gluteenittomat taikinat tuppaavat tarttumaan usein kiinni. Näin saat piirakan helposti irti vuoasta :)

täyte:


n. 1l karviaisia (tai muita marjoja)
1 prk kermaviiliä
1 muna
½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

Kaadat marjat taikinan päälle ja sekoita täytteen muut ainekset keskenään. Lisää täyte marjojen päälle ja ripottele halutessasi vielä sokeria pinnalle. Kirpeämmät marjat vaativat vähän enemmän sokeria ja tästä versiosta sitä ei puutu. Halutessasi voit jättää sokerin vähemmälle, sillä mansikat, mustikat tai vadelmat eivät kaipaa sitä niin paljon kaverikseen. Paista 175 C noin 25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.