keskiviikko 2. elokuuta 2017

Vihdoin valmista - olohuoneen sisustus.

Uskotteko te siihen, että toiveiden on mahdollista toteutua jos vaan pitää ovea sopivasti raollaan? Vuosia tyydyin kompromisseihin, mutta ehkä noin viitisen vuotta olen pitänyt pääni. Ei väliaikaista, ei keskinkertaista, vaan ehdottomasti sitä mitä on lähdetty hakemaan.

Toki tavoitteet saattavat muuttua matkalla, niinkuin esimerkiksi tässä tapauksessa valkoisesta on tullut musta, mutta pääpiirteittäin.

Tirppa on nyt kaksi vuotta opiskellut pianonsoittoa koulumusikanteissa, kerran viikossa koulun jälkeen. Yhtä kauan olen miettinyt pianon hankkimista, sillä täytyyhän taitojaan päästä harjoittelemaan.

Opettaja kertoi, miten näitä soittimia on mahdollista vuokrata, siis jos ei halua omaansa ostaa ja on olemassa myös hienoja sähköpianoja, joihin saa liitettyä kuulokkeet. Sähköpianoista voidaan olla montaa mieltä, mutta kamalan hienoja ne eivät kyllä minusta ole, paitsi ominaisuuksiltaan :D

Veikkaan myös, että jossain vaiheessa niitä liitettäviä kuulokkeitakin tullaan vielä kaipaamaan..


Kun muutimme tähän taloon, olohuone ja itseasiassa koko talo tuntui valtavalta. Isosta osasta huonekaluja hankkiuduttiin silti eroon, sillä ne eivät kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta sopineet tänne, vaikkakin vanhassa kodissa oli puolet vähemmän neliöitä ja kalusteet passasivat sinne vallan mainiosti.

Ensimmäisenä syksynä löysin täydellisen tv-tason, joka löysi välittömästi paikkansa, enkä vieläkään ole lopettanut sen ihailemista. Myöhemmin on remontoitu vähän sieltä ja täältä, maksettu oppirahoja, mutta olohuone on aina ollut vähän vaisu.

Sivupöytä täydensi aikoinaan ruokailutilan jotenkin kokoamalla kaiken yhteen ja nyt tyhjä paikka, johon mietin kaksi vuotta pianoa, on löytänyt sekin tarkoituksensa.


Tämä upea yksilö, kiiltävän musta käveli minua eilen vastaan paikallisessa roskalava -ryhmässä. Olihan sille ottajia, mutta kokemuksen vahva rintaääni kertoi, ettei av ole aina yv ja useimmiten jonossa seisovat vapauttavat kysyttyään siskon hamsterin mielipidettä.

Näin kävi tälläkin kertaa ja illalla sain viestin, että piano olisi nyt meidän. Ihan ilmaiseksi ja vielä kuljetettuna kotiovelle!

Yritin ensin kysellä kantoapuja, mutta onneksi Murun ystävät riensivät hätiin (todennäköisesti vahvasti lahjottuna) ja aamupäivästä soitin kannettiin sisään.


Mukanaan tullut tarina kertoo, että piano on kuulunut Wilma Schlisewskille. Ei ehkä alunperin, mutta jossain vaiheessa.

Seuraavaksi puhdistan vielä soittimen uudelleen, putsaan koskettimet, suihkutan raidia ja kiillotusainetta. Laitan googlen töihin ja etsin paikallisen pianonvirittäjän käymään.

Istahdan sohvalle ja ihailen näkymiä, sillä onhan tuo nyt ihan mielettömän hieno! Ja ilmainen!

ps. pakko tunnustaa, että olen aikoinaan itseoppinut pianonsoittaja :D joten aikamoista pimputusta saattaa kuulua myös lasten ollessa poissa kotoa, kun äiti vähän vaan verestää "taitojaan". siis onhan se soittamista, jos osaa kissanpolkan, vaaleanpunaisen pantterin ja kauniiden ja rohkeiden tunnarit?


12 kommenttia:

  1. Hieno löytö! Meillä on kosketinsoittimet, sillä varsinkaan isoveli ei jaksa kuunnella soittoharjoitteluja, tai itse asiassa niitä on kahdet, sillä saaressakin pitää saada harjoitella...

    Aurinkoa viikkoosi!

    Vekarus, vekarus3.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä varmasti hyvä pointti jossain vaiheessa :D
      Voivat sitten kilpaa huutaa toisilleen, kun toinen soittaa kitaraa ja toinen pianoa :D

      Poista
  2. Kylläpä on kaunis Piano! Ja tosiaan sopii olohuoneeseen ihan älyttömän hyvin ja tuo juurikin tarpeellisen kontrastin. Ja ilmaiseksi! Uskomatonta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sara ♥
      Joskus sitä törmää kertakaikkisesti löytöihin!

      Poista
  3. Kylläpä se sopii tosi upeasti teille ja teillä on vaan kaunista etten lakkaa sitä ihastelemasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Minna, kiitos kommentistasi ♥
      Tulipa hyvä mieli, vaikkakin tätä itse ajatteleen "vaan" kotina, mutta kyllä me viihdytään ja sehän kai se tärkein on :)

      Poista
  4. Onnittelut, hyvän löydön olet tehnyt. Ja, itse liputan aidon pianon perään. Eli, ihanaa kun tyttäresi pääsee soittamaan myös kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä ollaankin odotettu ja pari vuotta!
      Nuo vuokrattavat ja myytävät ovat aika kalliita ja sitten odottaa vielä sitä täydellistä, joka kävelisi vastaan.. Noh, nyt kävi näin :)

      Poista
  5. Kylläpä sointuu kivasti huoneeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli ♥
      Se kyllä sopii, kuin nenä päähän :)

      Poista
  6. Onhan tuo paljon hienompi kuin sähköpiano!
    Minäkin soittelin lapsena uruilla kissanpolkkaa, pitäisi kokeilla, vieläkö osaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytärkin tunnisti kissanpolkan, kun laittelin menemään :D
      Mukavaa viikonloppua sinne :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥