lauantai 30. syyskuuta 2017

Voita alice&fox talohylly.


Monen pienen prinsessan ja äidinkin toiveleluihin kuulunee nukkekoti. Sain mahdollisuuden järjestää yhteistyössä Jollyroomin kanssa arvonnan, jossa palkintona on tämä kuvien suloinen talohylly. ja kätevät säilytysrasiat. Monikäyttöisyytensä vuoksi leikit eivät tietenkään rajoitu vain nukkeihin, vaan hyllyssä asuu sulassa sovussa myös autot ja kirjat.

Mikäli tuo talohylly sopisi teille, klikkaa itsesi instagramin puolelle ja osallistu arvontaan su 1.10.2017 saakka!

torstai 28. syyskuuta 2017

Toivepostaus: kodinhoitohuone ja walk-in-closet.

Touhukasta torstaita! Joka on kyllä ollut nimensä veroinen, sillä en muista milloin olisin viimeksi saanut to do -listaltani näin paljon asioita pois. Vaikka kyllä sinne jäikin, lupaan ettei käy aika tylsäksi :)

Te olette toivoneet postausta meidän uudistetusta kodinhoito- ja vaatehuoneesta jo useamman kerran ja nyt sain tuonkin kuvattua. En mielelläni postaile kesken olevista projekteista, mutta tämä taitaa olla kesken vielä jonkin aikaa..

Tunnustan myös siivonneeni tuon kodinhoitohuoneen tason ihan tätä varten, sillä muutoin tuolla on viikattuja pyykkikasoja ja muita tilaan kuuluvia projekteja kesken. Ihanaa, että on ihan tätä varten oma huone, johon nuo pyykkihommat saa levitettyä!


Lähtökohtana oli tehdä nimenomaan kodinhoitohuone, sillä aiemmin pesukone sijaitsi, käytännöllisesti kyllä, keittiössä. Siinä oli kätevä hoitaa kaikki niin sanotusti saman katon alla, mutta toisaalta iltaisin äänestä koitui hieman häiriötä.

Lisäksi tila keittiössä on alunperin rakennusvaiheessa ollut erillinen kodinhoitohuone, mutta meitä edeltävät omistajat puhkaisivat yhden seinän, laajensivat keittiön, mutta myös asensivat tilaan laminaatin ja peittivät lattiakaivon. Pesukonehan ei määräysten mukaan voi olla tuollaisessa tilassa, joten myös siksi se aiheutti huolta.

Kodariin itselleni tärkeintä siis oli saada pesukone, mutta myös tarpeeksi tasoa pyykinpesutouhuihin, sekä allas ja vesipiste kurahommiin. Taas mentiin seinien kaatamisella, tilaan asennettiin lattialämmitys, kaadot ja laatoitus. Ihanan turvallista.

Samalla taloomme tehtiin ilmanvaihtoremontti ja aiempi painovoimainen ilmanvaihto muuttui koneelliseksi ilmanvaihdoksi. Ehdottomasti yksi parhaista remonteista ikinä. Tosiaan seinä tuon makuuhuoneen ja lämpimän varaston välillä kaadettiin ja tilassa ollut alkuperäinen lämminvesivaraaja vaihdettiin uuteen. Oli kyllä aikakin.. Sillä vanhalla kävi nimittäin lämpimässä suihkussa 1,5 hlöä.

Tällä hetkellä tuolta puuttuu vielä kuivaustilaa seinältä, altaan päältä. Ovet omasta vaatekaapistani ja uusi ulko-ovi. Olemme suunnitelleet osittain lasista ovea, sillä muutahan luonnonvaloa tuonne ei tule, kuten kuvista näkyykin. Sähkötkin on vielä rumasti esillä, täytyy ottaa ammattilainen siihen, joka osaa edes hieman piilottaa niitä määrysten mukaisesti ja sitten kaikki alkaakin olla kunnossa.

Mitäs sanotte, eikö tullutkin toimiva :)

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Äitiys ja vaatetus silloin ja nyt.

On leggarii, on glitterii, tekoripsii, irtohiuksii.. Suomi, tuo trikoovaatteiden ja ripsienpidennysten luvattu maa. Siinä, missä aiemmin äitiuniformu koostui goreista, tänään leikkipuistoon puetaan legginssit, neule tai huppari, parka ja rusettipipo.

Näissäkin on ehdottomasti oltava tarkka. Kuvassa esiintyvät prisman leggarit eivät käy, oikeaoppisesti puetaan lettiä, solmua tai umpisolmua. Prisman leggarit maksavat 9e ja umpisolmuihin saa lisätä nollan perään.

Hupparin ostin noshilta, se todennäköisesti käy. Kyseessä on kuitenkin eettinen, luomu, vegaani ja gluteeniton kangas. 

Eväsrasiassa on sormiruokaa ja itsekeitettyä tyrnihilloa ilman sokeria, koska sokeri on saatanasta. Sen sijaan ilman sokeria (ja muutenkin) tyrnihillo (kuten korianterikin) on kylläkin ihan sieltä samasta paikasta. Sanonpahan vaan, että onneksi lapset on jo tehtynä. Silloin kun sai syödä purkkiruokaa ja käyttää kertsejä.


Meidän lasten ollessa pieniä piti olla reimaa, tai no tecciä. Muuten et ollut mitään. Köyhemmät osti tähtijonathania jesperin puolihintapäiviltä. Ja vaunut, ne oli emmaljungaa, koska kaikki briot ja sen sellaiset olivat old schoolia.

Meilläkin oli ne hienot emmaljungat, tosin niissä oli nukkunut jo pari pientä melkein sukulaista päiväuniaan. Haalarit milloin mitäkin, pääasia, että niillä sai mennä viipottaa puistossa ja ulkoilun jälkeen olivat vielä yhtenä kappaleena. Ei ollut #fashionkids #kidsfashion #fashionkidsandmoms. Oli irc -galleria, tuo oman aikansa naamakirja erilaisine ryhmineen.

No joo, mistä lie tämäkin teksti kumpusi, sillä lähdin kirjoittamaan vain tästä kivasta asusta. Olen aina ihaillut niitä seesteisiä kauluspaitarouvia farkuissa kotisohvalla, mutta totuus on se, että onhan nämä trikoot nyt älyttömän paljon mukavammat.

Ja kauluspaidatkaan harvoin roikkuvat rennosti päällä, vaan kiristävät slimfitteineen ja napinlävistä näkyvine rintaliiveineen. Trikoinen makkarankuori on vaan niin paljon kivempi ja joustavampi. Sitäpaitsi ne miehen ylisuuret kauluspaidat roikkuvat kaapissa tärkättyine kauluksineen, kylmähän niissä tulisi takapuoli paljaana, vaikkakin villasukat eroottisesti jalassa.

Että ollaan vaan omia itsejämme riippumatta siitä, mikä on trendikästä tai muotia ja pukeudutaan juuri siihen mihin halutaan. Oli ne sitten prisman leggarit tai umpisolmupannat. Kivaa keskiviikkoa!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Vanhasta uutta kivipastalla.

Kirpsakoita syyspäiviä sinne! Viikonlopun kevyen lämpöaallon jäljiltä alkaa taas viilentymään, eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt niin ahkerasti parina päivänä. Sen sijaan ainakin täällä ollaan saatu nauttia sumusta ja sumuisista aamuista, jota ovat olleet kauneudellaan henkeäsalpaavia.

Vielä jokin aamu nappaan sen otoksen, missä auringonsäteet siivilöityvät sumun ja kasteen läpi, mutta siihen saakka puhelimen kamera taltioi ehkä hieman melankolisiakin näkymiä järveltä. Noita kuvia näkee muuten instassa, joten jos et ole löytänyt tietäsi vielä sinne, klikkaa ihmeessä mukaan TÄSTÄ.


Eilisessä postauksessa kerroin, miten luonnonmateriaalit inspiroivat tällä hetkellä sisustuksessa. Ne saavat olla aitoja materiaaleja, mutta myös keinotekoisesti tehty muistuttamaan alkuperäisiä. Rouhea kivi ja harmaa betoni etenkin!

Viime syksynä löysin aivan ihanan betoniruukun oliivipuulle, sittemmin oliivipuu sanoi sopimuksensa irti ja ruukku siirtyi lankaköynnöksen käyttöön, jossa on itseasiassa edelleen. Pidin ruukusta kovasti ja olenkin etsinyt vastaavaa, mutta toisen mallista heikoin tuloksin.


Tänään nappasin ruokakaupasta mukaani edullisen kilpipiilean ja sain kuningasidean! Jos valmiina ei löydy, tehdään itse. Viime kesänä ostin kivipastaa, jolla päällystin puisen tarjottimen. Jos tuo postaus on mennyt ohitse, löydät sen TÄSTÄ

Kivipasta on ihan älyttömän riittoisaa, joten hain kasvihuoneesta käyttämättä jääneen, juuri oikean mallisen kukkaruukun ja ryhdyin hommiin. Hieman tuo ruukun kiiltävä ja liukas pinta epäilytti, että pysyykö massa pinnalla, mutta hyvin pysyi!

Vanhasta käyttämättä jääneestä, ikean nyttemmin (kai) jo epämuodikkaasta ruukusta tuli jotain uutta ja kiinnostavaa. Ehdottomasti win-win!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kolme valkoisen kodin myyttiä.

Usein sisustuksesta puhuttaessa törmään ennakkoluuloihin ja olettamuksiin koskien valkoista kotia ja päätinkin nyt napata tästä kiinni ja tavallaan murtaa ainakin muutaman myytin. Kyseessä ovat omat mielipiteeni näin valkoisen kodin rakastajana, makujahan on tietysti yhtä monia kuin kotejakin :)



1. VALKOINEN KOTI ON KYLMÄN OLOINEN


Väärin. Valkoinen koti voi olla kliininen ja sairaalamainen, mutta kun yhdistelet erilaisia valkoisen sävyjä ja valitset niistä lämpimiä, saat aikaiseksi kaikkea muuta kuin kylmää ja kovaa. Myös eri materiaalit vaikuttavat ja esimerkiksi luonnonvalkoinen villa on huomattavasti lempeämpi materiaali kuin vaikkapa vitivalkoinen silkki.

Valkoinen lämpiää myös erilaisilla luonnonmateriaaleilla, kuten heinät, turkikset, korkki ja korit. Valkoinen yhdistettynä vanhaan puuhun vasta ihana onkin! Myös huonekalujen muodoilla saa aikaan eri tunnelmia. Siinä missä linjakas ja valkoinen nahkasohva on supermoderni, meidän vähän rönsyilevä, pyöreäreunainen sohvamme on pehmeämpi.


2. VALKOISTA KOTIA TÄYTYY OLLA JATKUVASTI SIIVOAMASSA


Kyllä ja ei. On totta, että valkoisessa materiaalissa näkyy tahrat helpommin, mutta meillä esimerkiksi syödään ruoka pöydässä ja pyyhitään suu ja kädet sen jälkeen. Aikalailla normaalia hygieniaa, riippumatta kodin väristä.

Valkoisessa näkyy ehkä tahrat, mutta oletteko huomanneet kuinka pöly näkyy mustassa? Sitäpaitsi mieluummin siivoan ne tahrat pois kuin jätän ne "piiloon" tummaan materiaaliin. Väristä riippumatta materiaalin tulee olla pestävä ja kestävä.

Siivous on myös valintakysymys. Talo tavallaan ja vieraat ajallaan. Kyllä meilläkin täällä pölypalloja leijailee valkoisella lattialla, mutta aina niistä ei jaksa välittää. Ei se pölytöntä ole muuallakaan :)


3. VALKOINEN KOTI ON TYLSÄ


Väärin, yhtälailla voisi sanoa minkä tahansa yksivärisen sisustuksen olevan tylsän. Valkoinen sisustus on varmasti kaikkein helpoiten muunneltavissa. Yhtä väriä lisäämällä sisustus on taas erilainen ja valkoinen raikastaa ja korostaa ympärillä olevia kavereitaan. Valkoiseen yhdistettynä muun väriset huonekalut ja/tai tavarat tulevat upeasti esille, eikä valkoinen koti tarkoita minusta kokovalkoista kotia.

***

Onko teillä mielipiteitä valkoisista tai vaaleista tai itseasiassa ihan mistä tahansa sisustuksen väristä tai luonteesta? Mikä on suosikkisi, entä mistä et niin välitä?

lauantai 23. syyskuuta 2017

Maailman paras gluteeniton vuokapulla.

Hei vaan ja lauantaita! Mikä olisikaan ihanampi tekosyy leipomiselle kuin sadepäivä? En ole kummoinenkaan gluteeniton leipoja, mutta eilisen harmauden keskelle sain uunista herkulliset tuoksut ja kaveriksi takkatulen lämmön.

Seuraan aika aktiivisesti erilaisia gluteenittomia palstoja ja pirkan uutuustuote, gluteeniton ja pakastettu pullataikina on saanut aikamoisia kehuja. Päätin siis itsekin kokeilla ja voi pirkka, minkä teit! En ole syönyt pullaa noin kolmeen vuoteen, mutta tämän tuotteen ansiosta asiaan taitaa tulla muutos.. 

Päätin kokeilla pull-a-part-breadia pullan muodossa ja taivas, miten hyvän herkun sain aikaiseksi. Osasyynä on varmasti pitkäaikainen pullattomuuteni, mutta nyt osuin kultasuoneen! Yritin raapustaa teille tähän jonkinlaisen ohjeen, toivottavasti saatte kiinni harhailevista ajatuksistani :)


maailman paras gluteeniton vuokapulla


1 pkt pirkan pakastettua gluteenitonta pullataikinaa
omena mahdollisimman ohueksi siivutettuna
voita, kanelia ja sokeria
esim. fin mixiä kaulimiseen

kuorrute:

vettä ja tomusokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja kauli se noin 0,5-1 cm paksuiseksi levyksi. Voitele reilusti voilla ja levitä kaneli ja sokeri, kuten korvapuusteja tehdessä. Lisää vielä puolikaaseen levyyn omenaviipaleet ja käännä toinen puoli taikinasta päälle.

Leikkaa noin 5 cm paksuisia suikaleita ja nosta ne voideltuun vuokaan pystyasennossa. Täytä vuoka taikinasuikaleilla. Anna kohota noin 30 minuuttia ja voitele halutessasi kananmunalla ja ripottele raesokeria. Paista 175°c kypsäksi. Valuta juokseva kuorrute vasta jäähtyneen pullan päälle.

Herkullisia pullahetkiä sinne! Tämä maistuu ehdottomasti parhaalle syksyisen haravointirupeaman jälkeen :)

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Hyggeä ja syksyn lämpöä sisustukseen.

Lempeää syysiltaa 


Täällä on iskenyt päälle tunne, että sisustukseen pitää ehdottomasti saada pehmeyttä ja syksyä. Valkoisessa kodissa kun on aina semmoinen ehkä jopa hieman raikas tunnelma, mutta nyt kaivataan harmautta ja maanläheisiä värejä!

Onnea onkin, että valkoiseen on helppo yhdistää mitä milloinkin ja saada koko kodin ilme muuttumaan vaikka värikylläiseksi sirkukseksi tarvittaessa. Sitä valkoinen nimenomaan raikastaa ja korostaa.

Nyt kuitenkin aloitin hankkimalla yhden turkistyyppisen tyynyn, joka taitaa kuitenkin tarvita toisen kaverikseen. Rahille nostan harmaan taljan ja tuon lämmintä puuta pienissä määrin mukaan. Näen jo silmissäni sellaisen vuoristomajan tyyppisen lämmön ja pehmeyden..

Olen jo saanut lapset puolelleni näissä kynttilähommissa ja siinä missä äiti sytyttää kynttilät, ipanat sammuttavat valot ja nauttivat mielellään iltapalan hämyisessä tunnelmassa. Muutama lyhty on ehdottomasti hankittava vielä sisälle, mutta myös ulos ja toinen must have on fonduepata.

Siinä me sitten dipataan fondueta, kynttilän valossa, turkisten ympäröimänä. Ihanan hyggeä! Mutta oikeastaan vaan halusin jakaa tämän tunnelman ja haaveet sinne teillekin, sillä mies kutsuu jo tuolla kaverikseen katsomaan Outlanderin päätösjaksoa kanssaan. Ihan just alkaa uusi kausi ylellä!

Hyggeä iltaa sinnekin 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Tunnen, siis olen.

En tiedä olenko niin sanottu erityisherkkä, tai mitenkään muutenkaan kovin erityinen, mutta olen aina tuntenut tunteeni voimakkaasti. Aviomies on muutaman kerran sanonut olevansa naimisissa Latinalaistyyppisen naisen kanssa, se kertokoon jonkin verran.

Kiihdyn nollasta sataan nopeammin kuin gepardi, mutta toisaalta taas tunnen muutkin tunteeni kovin syvästi. Olen empaattinen, itkuherkkä, rakastava, syyllistyvä, ilosta hyppijä, fiilistelijä.. Tunnen, siis olen.


Palaan monesti tilanteisiin tai hetkiin, joissa olen tuntenut vahvasti. Olen tuntenut onnea, surua, häpeää, iloa. Myös musiikki ja tuoksut palauttavat minut vahvasti muistoihin, tiedä sitten onko sillekin jotain erityistermiä näiden erityisherkkien, erityistarpeiden ja erityisruokavalioiden maailmassa. Minulle se on vain elämää.

Palaan myös paikkoihin, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Kävimme miehen kanssa kahdestaan viikonloppuna kävelyllä vanhan varuskunnan alueella ja jotenkin se hetki vei mukanaan. Kaikki se pysähtyneisyys, autiot rakennukset, joissa joskus on ollut elämää.

Tyhjyyttään huutavat huoneet ikkunoiden takana, muutama tavara siellä täällä. Peili seinällä, josta joku on joskus tarkastanut parransängen pituuden. Ehkä nojannut käsiinsä ja tuijottanut itseään silmiin laskien jäljellä olevia aamuja. Mene ja tiedä.

Nurmettuneet hiekkakentät ja umpeenkasvaneet heinikot, joista on joskus pidetty sotilaallista huolta. Istutukset ja puut siistissä rivissä, rakennusten rapistuneet seinät. Nyt enää syksyn lehtien turmeltunut mädäntyneisyys.


Kuulostaa varmasti oudolta, mutta tunsin jotain todella voimakasta. Niin voimakasta, että mieli palasi noihin maisemiin koko loppuillan. Itseasiassa eiliseen saakka, sillä eilen lähdin matkaan uudestaan, tällä kertaa kameran ja koiran kanssa.

Otin kuvia paikasta, jossa tunsin olevani toisessa maailmassa. Televisiota liikaa katsoneena olin Silent Hillissä tai Tsernobylissä! Ja koska olen hieman hassu ja uskon vähän kaikenlaiseen kaiken ohella, minulle kertoi paljon se, ettei koira suostunut tulemaan lähellekään tuota aluetta. Kuvasin siis kaukoputkella ja laajiksella :D Harmi, että makrot jäi saamatta..

Tuo vanha varuskunnan alue tullaan purkamaan uuden, suuren asuinalueen tieltä, johon on kaavailtu jos jonkinlaista taloa ja toimintaa. Toisaalta hyvä saada tuo käyttöön, mutta miksi kaiken täytyy aina muuttuaaaaa... nimimerkillä palauttakaa varuskunta.

Kaiken kaikkiaan tuo paikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, toivottavasti saitte kiinni tunnelmasta :)