maanantai 25. syyskuuta 2017

Kolme valkoisen kodin myyttiä.

Usein sisustuksesta puhuttaessa törmään ennakkoluuloihin ja olettamuksiin koskien valkoista kotia ja päätinkin nyt napata tästä kiinni ja tavallaan murtaa ainakin muutaman myytin. Kyseessä ovat omat mielipiteeni näin valkoisen kodin rakastajana, makujahan on tietysti yhtä monia kuin kotejakin :)



1. VALKOINEN KOTI ON KYLMÄN OLOINEN


Väärin. Valkoinen koti voi olla kliininen ja sairaalamainen, mutta kun yhdistelet erilaisia valkoisen sävyjä ja valitset niistä lämpimiä, saat aikaiseksi kaikkea muuta kuin kylmää ja kovaa. Myös eri materiaalit vaikuttavat ja esimerkiksi luonnonvalkoinen villa on huomattavasti lempeämpi materiaali kuin vaikkapa vitivalkoinen silkki.

Valkoinen lämpiää myös erilaisilla luonnonmateriaaleilla, kuten heinät, turkikset, korkki ja korit. Valkoinen yhdistettynä vanhaan puuhun vasta ihana onkin! Myös huonekalujen muodoilla saa aikaan eri tunnelmia. Siinä missä linjakas ja valkoinen nahkasohva on supermoderni, meidän vähän rönsyilevä, pyöreäreunainen sohvamme on pehmeämpi.


2. VALKOISTA KOTIA TÄYTYY OLLA JATKUVASTI SIIVOAMASSA


Kyllä ja ei. On totta, että valkoisessa materiaalissa näkyy tahrat helpommin, mutta meillä esimerkiksi syödään ruoka pöydässä ja pyyhitään suu ja kädet sen jälkeen. Aikalailla normaalia hygieniaa, riippumatta kodin väristä.

Valkoisessa näkyy ehkä tahrat, mutta oletteko huomanneet kuinka pöly näkyy mustassa? Sitäpaitsi mieluummin siivoan ne tahrat pois kuin jätän ne "piiloon" tummaan materiaaliin. Väristä riippumatta materiaalin tulee olla pestävä ja kestävä.

Siivous on myös valintakysymys. Talo tavallaan ja vieraat ajallaan. Kyllä meilläkin täällä pölypalloja leijailee valkoisella lattialla, mutta aina niistä ei jaksa välittää. Ei se pölytöntä ole muuallakaan :)


3. VALKOINEN KOTI ON TYLSÄ


Väärin, yhtälailla voisi sanoa minkä tahansa yksivärisen sisustuksen olevan tylsän. Valkoinen sisustus on varmasti kaikkein helpoiten muunneltavissa. Yhtä väriä lisäämällä sisustus on taas erilainen ja valkoinen raikastaa ja korostaa ympärillä olevia kavereitaan. Valkoiseen yhdistettynä muun väriset huonekalut ja/tai tavarat tulevat upeasti esille, eikä valkoinen koti tarkoita minusta kokovalkoista kotia.

***

Onko teillä mielipiteitä valkoisista tai vaaleista tai itseasiassa ihan mistä tahansa sisustuksen väristä tai luonteesta? Mikä on suosikkisi, entä mistä et niin välitä?

lauantai 23. syyskuuta 2017

Maailman paras gluteeniton vuokapulla.

Hei vaan ja lauantaita! Mikä olisikaan ihanampi tekosyy leipomiselle kuin sadepäivä? En ole kummoinenkaan gluteeniton leipoja, mutta eilisen harmauden keskelle sain uunista herkulliset tuoksut ja kaveriksi takkatulen lämmön.

Seuraan aika aktiivisesti erilaisia gluteenittomia palstoja ja pirkan uutuustuote, gluteeniton ja pakastettu pullataikina on saanut aikamoisia kehuja. Päätin siis itsekin kokeilla ja voi pirkka, minkä teit! En ole syönyt pullaa noin kolmeen vuoteen, mutta tämän tuotteen ansiosta asiaan taitaa tulla muutos.. 

Päätin kokeilla pull-a-part-breadia pullan muodossa ja taivas, miten hyvän herkun sain aikaiseksi. Osasyynä on varmasti pitkäaikainen pullattomuuteni, mutta nyt osuin kultasuoneen! Yritin raapustaa teille tähän jonkinlaisen ohjeen, toivottavasti saatte kiinni harhailevista ajatuksistani :)


maailman paras gluteeniton vuokapulla


1 pkt pirkan pakastettua gluteenitonta pullataikinaa
omena mahdollisimman ohueksi siivutettuna
voita, kanelia ja sokeria
esim. fin mixiä kaulimiseen

kuorrute:

vettä ja tomusokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja kauli se noin 0,5-1 cm paksuiseksi levyksi. Voitele reilusti voilla ja levitä kaneli ja sokeri, kuten korvapuusteja tehdessä. Lisää vielä puolikaaseen levyyn omenaviipaleet ja käännä toinen puoli taikinasta päälle.

Leikkaa noin 5 cm paksuisia suikaleita ja nosta ne voideltuun vuokaan pystyasennossa. Täytä vuoka taikinasuikaleilla. Anna kohota noin 30 minuuttia ja voitele halutessasi kananmunalla ja ripottele raesokeria. Paista 175°c kypsäksi. Valuta juokseva kuorrute vasta jäähtyneen pullan päälle.

Herkullisia pullahetkiä sinne! Tämä maistuu ehdottomasti parhaalle syksyisen haravointirupeaman jälkeen :)

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Hyggeä ja syksyn lämpöä sisustukseen.

Lempeää syysiltaa 


Täällä on iskenyt päälle tunne, että sisustukseen pitää ehdottomasti saada pehmeyttä ja syksyä. Valkoisessa kodissa kun on aina semmoinen ehkä jopa hieman raikas tunnelma, mutta nyt kaivataan harmautta ja maanläheisiä värejä!

Onnea onkin, että valkoiseen on helppo yhdistää mitä milloinkin ja saada koko kodin ilme muuttumaan vaikka värikylläiseksi sirkukseksi tarvittaessa. Sitä valkoinen nimenomaan raikastaa ja korostaa.

Nyt kuitenkin aloitin hankkimalla yhden turkistyyppisen tyynyn, joka taitaa kuitenkin tarvita toisen kaverikseen. Rahille nostan harmaan taljan ja tuon lämmintä puuta pienissä määrin mukaan. Näen jo silmissäni sellaisen vuoristomajan tyyppisen lämmön ja pehmeyden..

Olen jo saanut lapset puolelleni näissä kynttilähommissa ja siinä missä äiti sytyttää kynttilät, ipanat sammuttavat valot ja nauttivat mielellään iltapalan hämyisessä tunnelmassa. Muutama lyhty on ehdottomasti hankittava vielä sisälle, mutta myös ulos ja toinen must have on fonduepata.

Siinä me sitten dipataan fondueta, kynttilän valossa, turkisten ympäröimänä. Ihanan hyggeä! Mutta oikeastaan vaan halusin jakaa tämän tunnelman ja haaveet sinne teillekin, sillä mies kutsuu jo tuolla kaverikseen katsomaan Outlanderin päätösjaksoa kanssaan. Ihan just alkaa uusi kausi ylellä!

Hyggeä iltaa sinnekin 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Tunnen, siis olen.

En tiedä olenko niin sanottu erityisherkkä, tai mitenkään muutenkaan kovin erityinen, mutta olen aina tuntenut tunteeni voimakkaasti. Aviomies on muutaman kerran sanonut olevansa naimisissa Latinalaistyyppisen naisen kanssa, se kertokoon jonkin verran.

Kiihdyn nollasta sataan nopeammin kuin gepardi, mutta toisaalta taas tunnen muutkin tunteeni kovin syvästi. Olen empaattinen, itkuherkkä, rakastava, syyllistyvä, ilosta hyppijä, fiilistelijä.. Tunnen, siis olen.


Palaan monesti tilanteisiin tai hetkiin, joissa olen tuntenut vahvasti. Olen tuntenut onnea, surua, häpeää, iloa. Myös musiikki ja tuoksut palauttavat minut vahvasti muistoihin, tiedä sitten onko sillekin jotain erityistermiä näiden erityisherkkien, erityistarpeiden ja erityisruokavalioiden maailmassa. Minulle se on vain elämää.

Palaan myös paikkoihin, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Kävimme miehen kanssa kahdestaan viikonloppuna kävelyllä vanhan varuskunnan alueella ja jotenkin se hetki vei mukanaan. Kaikki se pysähtyneisyys, autiot rakennukset, joissa joskus on ollut elämää.

Tyhjyyttään huutavat huoneet ikkunoiden takana, muutama tavara siellä täällä. Peili seinällä, josta joku on joskus tarkastanut parransängen pituuden. Ehkä nojannut käsiinsä ja tuijottanut itseään silmiin laskien jäljellä olevia aamuja. Mene ja tiedä.

Nurmettuneet hiekkakentät ja umpeenkasvaneet heinikot, joista on joskus pidetty sotilaallista huolta. Istutukset ja puut siistissä rivissä, rakennusten rapistuneet seinät. Nyt enää syksyn lehtien turmeltunut mädäntyneisyys.


Kuulostaa varmasti oudolta, mutta tunsin jotain todella voimakasta. Niin voimakasta, että mieli palasi noihin maisemiin koko loppuillan. Itseasiassa eiliseen saakka, sillä eilen lähdin matkaan uudestaan, tällä kertaa kameran ja koiran kanssa.

Otin kuvia paikasta, jossa tunsin olevani toisessa maailmassa. Televisiota liikaa katsoneena olin Silent Hillissä tai Tsernobylissä! Ja koska olen hieman hassu ja uskon vähän kaikenlaiseen kaiken ohella, minulle kertoi paljon se, ettei koira suostunut tulemaan lähellekään tuota aluetta. Kuvasin siis kaukoputkella ja laajiksella :D Harmi, että makrot jäi saamatta..

Tuo vanha varuskunnan alue tullaan purkamaan uuden, suuren asuinalueen tieltä, johon on kaavailtu jos jonkinlaista taloa ja toimintaa. Toisaalta hyvä saada tuo käyttöön, mutta miksi kaiken täytyy aina muuttuaaaaa... nimimerkillä palauttakaa varuskunta.

Kaiken kaikkiaan tuo paikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, toivottavasti saitte kiinni tunnelmasta :)


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tortillatyyppiset pitaleivät.

Heipat sinne sunnuntaipuuhiin! Toivottavasti teillä on ollut kiva päivä ja viikonloppu :) Itse olen tänään viettänyt aikani tehokkaasti pihahommissa ja eilinen meni myös aika tiiviisti täällä kotona, mikäli harrastusrumbaa ja kävelyretkeä miehen kanssa ei oteta huomioon.

Perjantaina palauduin viikosta ystävän kanssa kävelylenkillä, mutta myös viinilasillisen äärellä. Kylläpäs tekikin hyvää! Ja palautumisesta puheen ollen, ihan loistavia vinkkejä olette jättäneet edellisen postauksen kommenttiboksiin, kiitos niistä. On ihanaa huomata, että ne pienet hyvät asiat elämässä palauttavat kaikkein parhaiten. Te kyllä osaatte nauttia elämästä!

Vielä tänään ehtii tuohon arvontaan osallistua, eli klikkaa itsesi mukaan me&i treenipöksyjen arvontaan TÄSTÄ.


Mutta oli tässä muutakin asiaa.. Täällä on nimittäin viime viikko kuljettu aikamoista haipakkaa paikasta toiseen ja olen huomannut, että arkiruoka täytyy olla superhelppoa ja supernopeaa. Lasten kanssa kun ruoan olisi pitänyt olla valmiina jo viisi minuuttia sitten.

Toinen vaihtoehto on tietenkin kokkailla pitkään ja hartaasti isot määrät, mutta siinä tapauksessa saan kuunnella "taasko keittoa, voitaisko tänään syödä jotain muuta.." No eihän meillä aina keittoa ole, mutta kieltämättä se on aika helppo arkiruoka. Mutta ihan sama on vaikkapa suuren makaronilaatikon kanssa, kolmas päivä on jo vähän liikaa :D

Tänään alle vartissa valmista oli tortillatyyppiset pitaleivät. Täytteet olivat samat kuin tortilloissa, mutta tällä kertaa rukiisen täysjyväpitan sisällä. Toki onnistuu gluteenittomanakin, vaihtaa vaan pitan toiseen. Muistaakseni leipähyllyssä on vielä jokin gluteeniton uutuuskin!

Broiskun fileiden sijasta jääkaapissa oli kananpojan jauhelihaa, joka oli käytettävä asap. Aikalailla kaikki ainekset olivat sitä tänään.. :D Siitä se ajatus sitten lähti. Tortillatäytteiset pitaleivät. Hävisi ääntä kohden aika nopeasti, eikä kukaan valittanut valmistukseen käytetystä ajasta tai varsinkaan itse ruoasta. Win-win.

Pitaleivät taitavat vaan olla vähän unohdetumpien raaka-aineiden joukossa nykyisin.. Vai syödäänkö teillä pitaa? Millä täytteillä?

torstai 14. syyskuuta 2017

Palautumisesta ja itsensä rakastamisesta sis. me&i arvonnan.

Jos tekisit listan rakastamistasi ihmisistä, kuinka mones olisit itse?


Viime viikon perjantaina osallistuin Anna-Maria Kasasen järjestämään hyvinvointitilaisuuteen, jota kutsuttiin myös palautumisperjantaiksi. Kyseessä oli Yoga Nordicin tiloissa Mippi Vuorikosken pitämä inspiroiva ja ajatuksia herättävä puheenvuoro palautumisen tärkeydestä, ja joka päättyi ihanan rentouttavaan Yin-joogaan ja foodinin ja heydayn herkkuihin.

Perjantait ovat minulle henkilökohtaisesti päiviä, jolle en ota tapaamisia tai ylimääräisiä projekteja. Käyn juoksemassa, josta suuntaan hot yin-joogan kautta saunaan. Täydellinen, ihan oma hetki, joka todella palauttaa ja antaa aikaa rakastaa ja kuunnella itseäni.

Anna-Marian tilaisuus oli siis täysin oikeanlainen ja niinpä suuntasin sinne innostuneena, joskin stressaantuneena Helsingin perjantaipöhinästä näin semi-maalaisena :D Käyn itse tällä hetkellä ryhmäliikuntakeskuksessa joogaamassa ja Yoga Nordicin tiloihin saavuttuani muistin, miksi rakastan joogasaleja. Ne ovat juuri oikeanlaisia paikkoja tuohon harrastukseen.


Terminä palautuminen on liittynyt minulla aina vahvasti johonkin fitnesspöhinään. Palautuminen on jotain, mitä keho tekee lihastreenin jälkeen, eikö? Mippi kuitenkin puhui koko kehon ja mielen palautumisesta arjen tiimellyksessä.

Moni meistä elää tällä hetkellä hektistä aikaa. On työ, lapset, harrastukset, lasten harrastukset ja muut kissanristiäiset. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa jonkin laitteen kautta ja aivomme ovat virittyneessä tilassa. 

Arjen palautuminen onkin niitä asioita, joiden tekemisestä tulee hyvä fiilis. Sellainen flow. Minulla ajatukset virtaavat parhaiten juoksupolulla, mutta tavoitteena on opetella rauhallisempaakin palautumista. Palautuminen voi olla myös tyttöjen ilta, treffit, oma hetki saunassa tai superkostea reissu parhaan kaverin kanssa baariin. Sellainen "tulipahan oltua" -reissu.

Parhaillaan palautuminen on stressitason ja virittyneisyyden laskua. Hyvää oloa ja rentoutumista. Aviomies joskus tuumasi, että kotimatka tänne rauhalliselle seudulle laskee jo hänen sykettään ja auttaa palautumaan työpäivästä.


Ja hei! Joogasta, treenistä ja palautumisesta puheenollen, muistatteko kun kerroin me&i:n julkaisseen sporty september -malliston? Heti nähtyäni nämä tiesin, että nuo housut on aivan pakko saada joogahousuiksi, niissähän on aivan täydellisen meditatiivinen kuviokin!

Vaatteet ovat ihanan tuntuista teknistä materiaalia ja varsinkin trikoot ovat olleet minulla edustettuina jo tuolla Yoga Nordicilla, cheerleading -treeneissä ja salilla ja saaneet aikamoista ihastusta osakseen. Ja koska tykkään niistä itsekin ihan hirmuisesti, sain teille yhden parin arvottavaksi!

Eli mikäli haikailet näiden medallion sport 7/8 tightsien perään, osallistu ihmeessä arvontaan. Jätä kommentti varustettuna sähköpostiosoitteellasi ja halutessasi voit kommentoida mitä palautuminen merkitsee sinulle tai vaihtoehtoisesti mitä ajatuksia postauksen aihe sinussa herätti?

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 17.9.2017.

ps. osana sporty september mallistoa on nyt ihana, reilun kokoinen kassi, johon voit pakata treenikamat reippaasti olalle mukaan! Kassin saa veloituksetta kaikkiin yli 160e tilauksiin mukaan, lue lisätiedot täältä.


*vaatteet saatu

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tuhtia kosteutta kasvoille luonnonmukaisesti.

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Kesän jäljiltä varsinkin kasvojen iho kaipaa usein ensiapua. Kuivuus ja sen tuoma punoitus, sekä toisaalta taas epäpuhtaudet vaivaavat ainakin omia kasvojani. Kuivuuteen olen löytänyt tehokeinon, joka on kulkenut aikalailla keväästä saakka pussukassani, menin sitten jumppaan tai matkustin. Varsinkin Turkin ja Italian reissuilla superkevyt kosteusseerumi toi pelastuksen kiristelevälle iholle.

Laveran Hydro Effect -seerumi on todella nimensä arvoinen, sillä se saa aikaa efektin, jossa todella tuntuu, kuin kasvoille levittäisi vettä. Seerumi imeytyy nopeasti ja jättää jälkeensä todella kosteutetun olon. Sen sisältämät hyaluronihappo, luomulaatuinen aloe vera, sekä luomulevä tekevät ihosta pehmeän ja vähentävät kosteuden haihtumista iholta, mutta myös suojaavat ihosoluja ympäristön negatiivisilta vaikutuksilta ja ehkäisevät ennenaikaista ikääntymistä.

Lavera on varmaankin ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja, joihin törmäsin. Tällä hetkellä tuotteita löytyy esimerkiksi prismoista ja se kertoo jo paljon saamastaan suosiosta.  Pienimmän vauva-aikaan meillä oli käytössä myös vaippavoide ja suihkushampoo.


Ystäväni mainosti minulle myös tuotetta, joka saa ihon oikein hehkumaan. Kyseessä on Bactosan Clear Complexion kapselit, jotka  ovat ensisijaisesti tarkoitettu epäpuhtauksien ja aknen hoitoon. Itse kärsin edelleen välillä hormonaalisista muutoksista ihossa, jotka saavat aikaan älykipeitä piilottelevia kraatereita esimerkiksi leukaan.

Aloitin tämän kuurin nyt hieman reilu viikko sitten, joten en osaa vielä kertoa muutoksista, mutta sen verran rautainen usko on ystäväni kokemuksiin, ettei tässä ainakaan syteen ja saveen mennä. Täytyy toivoa, että yhdistettynä puhdistettuun ruokavalioon saan hyviä tuloksia :)

Suunnitelmissa on seuraavaksi etsiä hyvä kosmetologi, joka käyttäisi luonnonkosmetiikkaa ja antaa hänen tehdä ihmeitään kasvojen iholle. Mikäli sellaisen löydän, kiinnostaisiko teitä lukea kokemuksia luonnonkosmetiikasta ja kasvohoidoista? 

Entä noin muuten, vieläkö jaan näitä kauneus- ja kosmetiikkavinkkejä täällä blogissa, vai etsittekö niitä enneminkin kauneusblogeista? Iloa päiväänne!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaikenlaisia pilkkuja.

Syksyn tullen ainakin meillä on mennyt useammankin lapsen vaatekaappi uusiksi. Kesällä vielä liian pienet leggarit menivät vajaamittaisina. Trendikkäinä nilkkojen paljastajana. Nyt kun halla hiipii aamuöisin pelloille ja jättää jälkeensä aavistuksen usvaa aamuihin, sitä pukee mielellään pidempää päälle. Siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Muistatteko, kun esittelin teille elokuun alussa "uuden" lastevaatemerkin Mellin? Jos postaus on mennyt ohitse, näet sen täältä. Samassa Mellin paketissa olivat myös nämä herkulliset, luomupuuvillaiset palloleggarit*, jotka pääsivät tällä kertaa Pienimmän päälle kuvattavaksi.

Kuvan leggareiden koko on 110/116 ja minusta mitoitus on reiluudellaan enemmän tuolla 116 puolella. Toki nämä odottelevat vielä pesua ja puuvilla kuitenkin nappaa sen pienen kutistumisvaran. Sanoisin siis, että vastaavat hyvin kokoaan!


Muutoinkin Pienimmän suosiossa on tällä hetkellä kaikenmoiset leggarit. Maku on hyvin tarkka ja tuntuu siltä, ettei mitään voi ostaa ilman häntä. Sen verran osaan kuitenkin lukea, että kaikki vaaleanpunainen on tervetullutta.

Vaatteiden pitää olla mukavia, eikä niissä saa olla saumoja. Sukkahousuissa pitää olla kantapään paikka, eivätkä ne saa roikkua tippaakkaan. Kärjen tulee olla sotilaallisen suorassa varpaiden kanssa.

Jos paidoissa on glitteriä ja kirjailuja, niiden ihokosketuksen pitää olla huomaamaton. Välillä edes suojakangas ei auta. Olenkin miettinyt alustoppien hankkimista tälle versiolle.

Kaikkine vaatimuksineen ja pukeutumishaasteineen neitokainen tuntuu tutulta. Niitä samoja herkkyyksiä, joita aikoinaan esikoisen kanssa käytiin läpi. Nykysin olen onneksi vanhempi ja ehkä hitusen viisaampikin ja valitsen taisteluni. Jos vaate on ensin hyväksytetty Minityypillä, sen voi pukea päällensä.

Paitsi jos kyse on juhlamekoista, niissä käy lähes kaikki :D


Tavallaan onneksi Pienimmän ja minun vaatemaku kohtaa, molemmat ovat hyvin Espoolaisia. Tällä tarkoitan vähemmän Punavuoren graafikoita ja enemmän pikkusieviä Ellen lakkatakkeja, muistatteko muuten sen muodin?

Tykkään, että vaatteessa saa olla jokin juju, mutta loppuviimein yksinkertaisuus, siisteys, yhdisteltävyys ja yksivärisyys ratkaisevat. Yksivärisyys jo senkin vuoksi, että ne on superheppo pestä, puhumattakaan tahranpoistosta!

Lähtökohtaisesti kaikkein tärkeintä on kuitenkin käytännöllisyys ja kestävyys. Meidän vaatteet ovat kaikki käyttövaatteita, eikä niitä hankita hillottavaksi kaappiin. Niitä saa pitää päiväkodissa ja kuviksessa, jonka jälkeen ne pestään.

Mellin vaatteet ovat juuri nämä kriteerit täyttäviä, ihania ja turvallisia ♥


* leggarit saatu