perjantai 8. syyskuuta 2017

Rakkaudesta kotiseutuun.

Kun kuusi vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi vaihtaa kotia, Tuusula oli vain nimi listalla. Samalta listalta löytyi myös Klaukkala, mutta olihan nuo molemmat nyt Vantaalaisen näkökulmasta katsottuna ihan maalla, toisella puolella Suomea.

Koska kotimme myytiin ensimmäisessä näytössä. muuton kanssa tuli semisti kiire. Piti noin kuukaudessa hoitaa itsensä pihalle ja hankkia uusi koti. Silloin tiemme johti Tuusulaan, ihan kamalaan mörskään, josta en nähnyt remontoimallakaan tulevan sikapossujen jäljiltä mitään, mutta tulihan siitä. Siitä tuli meidän juuret.


Nyttemmin nuo juuret ovat jo syvällä Keski-Uudenmaan maaperässä, enkä voisi kuvitellakaan muuttavani. Tai noh, voisin kuvitella muuttavani syvemmälle. Voisin asua Nahkelassa, Siippoossa, Rusutjärvellä. Vielä enemmän peltojen keskellä ja haistella vielä maalaisempaa ilmaa.

Meidän lastemme juuret ovat Tuusulassa, yksi paljasjalkainen ja kaksi tänne kasvanutta. On päiväkodit, eskarit, koulut ja tulevaisuus. On oma kylä, joka tuntuu hyvältä. Toisaalta aika ajoin päässä pyörii pieni Aina Inkeri Ankeisen ääni, joka marisee kaiken muuttumisesta. Minä kun olisin tämän pysähtyneisyyden kannalla.

Jo jonkin aikaa olen käynyt taas yhden naisen sotaa. Niitä on itseasiassa useampikin käynnissä, mutta tämän aiheena on turhien ja mitäänsanomattomien taulujen seinälle nakuttelu. En halua kuvia kukista, elleivät ne satu olemaa omalta pihalta. En itämaisia merkkejä tai tekstejä hopeisista reunuksista, en elleivät ne ihan oikeasti merkitse minulle jotain.


Tähän aulan seinälle oli tarkoitus kiinnittää lapsille puolapuut harrastusten tueksi tänä syksynä. Kuitenkin näin tuhannen idean naisena, Rouva Projektinakin tunnettuna, keksin muuta. Ja tuumasta toimeen tilasin Mapifulista kartan, jossa omakin koti näkyy.

Tuo palvelu on ihan älyttömän hyvä! Kirjoitat vain paikan nimen, määrittelet koon ja tekstit, valitset tyylin, klikkaat ostoskoriin ja hups vaan parissa päivässä kartta on kotona.

Rakastan Tuusulaani tuossa aulan seinällä, mutta todettakoon jälleen, etteivät kuvat tee sille oikeutta. Asettelukin on tällä hetkellä vähän niin  ja näin, sillä virittelin taulun nyt peittämään seinällä olevan valaisimen paikan.

Myöhemmin on tarkoitus hankkia tuohon päälle valaisin ja asentaa se. Ilmeisesti tarvitsee kuitenkin sähkäriä, sillä oletan peitelevyn takana olevan vain johdon pätkien. Mutta siinä se nyt on, meidän Tuusula. Paraatipaikalla talossa, joka on rakennettu puhelinpöytien kulta-aikaan, puhelinpöydän paikalla. Mitäs pidätte?

7 kommenttia:

  1. Vitsit tuo on niin kiva ja mä niin tarvitsen Helsinki-taulun! Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis todellakin tarvitset ♥
      Ja kivointa noissa on se, että voit itse valita juuri oikean paikan siltä kartalta, Helsinkikin kun on iso alue :)
      Ihanaa viikonloppua myös teidän porukalle!

      Poista
  2. Nuo kotiseutukartat on kivoja. Meilläkin on täällä Raumalla nykyään kaksikin hyvin erilaista kotiseutukarttaa jotka saa kehyksiin.
    Hienon taulun olet hankkinut ja eiköhän sähkäri saa siihen lampun asenenttua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin kommentoimaan, että haaveilen omasta Rauma-kartasta ja näin sun kommentin. Mikä sattuma! Pitää tulla blogivierailulle :)

      Poista
    2. Olen kyllä niin onnellinen, että tilasin tän ♥
      Terkkuja sinne Raumalle!

      Poista
  3. Mä niiiin haaveilen omasta Raumasta! Tuo paljasjalkainen porilainen vaan ei ole asiasta kovin innoissaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän pitää laittaa molemmat rinnakkain :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥