tiistai 21. marraskuuta 2017

Valkoista ja kimaltavaa.

Valkoista, kimaltelevaa, luonnon materiaaleja ja pieniä valon pilkahduksia siellä täällä. Jouluni tuntuu jatkavan samaa linjaa ikkunasta aukeavan, tämänhetkisen näkymän kanssa. Vähän erilainen kuin vielä viikko sitten, mutta kotoisa ja rakas.

Palasin Suomeen lasten kanssa torstain ja perjantain välisenä yönä ja siitä saakka ollaan menty täyttä höyryä eteenpäin. Vaikkakin pesin pyykit aikalailla Espanjassa valmiiksi ja pakkasin ne puhtaina mukaan, on kotona täytynyt aloittaa tavalliset arkipuuhat.

On haettu koira hoidosta, käyty kaupassa, haettu cheer -kisoista hopeaa ja yritetty päivittää kalenteria. Suurin osa näyttää tällä hetkellä olevan hanskassa, mutta toisaalta muistikirjassa on vielä aika monta kohtaa, jotka odottavat ylivetämistä. Nämä ovat näitä pitäisi ja pitäisi hommia, joita siirtää epämiellyttävinä eteenpäin ja kun saa ne tehtyä, huomaa ettei ne niin pahoja ollutkaan. Nopeasti tehtyjä kuitenkin.


Kotiin oli helppo palata, täällä oli kaikki entisellään ja talosta pidetty hyvää huolta. Jopa nurkat oli imuroitu tervetulotoivotukseksi ja jääkaapissa odotti aamupalaa varten muutakin kuin valo. Ensimmäinen ajatus oli, että ihanan puhdasta. Ja että onpas meillä valkoiset lattiat ja miten kova laminaatti tuntuu kuitenkin pehmeämmältä jalan alla kuin kivi. Ihmettelin myös keittiön tasojen väriä, että oliko ne tosiaan tällaiset? Oli ne.

Kolme viikkoa teki tehtävänsä ja nyt en lähtisi täältä kulumallakaan. Oma sänky on ihan paras, siinä ei satu nukkua. Koiran kanssa lenkillä nauroin ääneen onnentunteelle metsässä. Miten hiljaista, miten puhdasta ja miten paljon luontoa!

Niinhän se on, että pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle..


Mutta siihen valkoiseen ja kilmaltavaan, nimittäin jouluun! Sain pari kuukautta sitten joukkuetoveriltani lahjaksi maailman huomaavaisimman ja ihanimman pienen paketin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että tämä oli juuri minua varten tehty ja nähty vaivaa.

Tosi simppeli valkoinen kynttilä ja valkoisia ja kimaltavia, käsintehtyjä joulukoristeita sidottuna juuttinarulla yhteen. Ei mitään erikoista, mutta silti todella ihanaa. Nämä kaivoin nyt laatikosta odottamasta esille, sillä jouluhan on täällä ihan pian!

Olen kaivanut esille myös ajatukseni joulukuusesta ja ostanut kaappiin glögiä. Piirtänyt muistikirjaani listoja lahjoista ja muistellut viime vuoden, influenssan vuoksi kadonnutta joulumieltä. Merkannut perjantaille joulun avajaistapahtuman ja päättänyt, että tästä tulee paras joulu ikinä. Ihan vaikka vain siksi, että olemme koko perhe yhdessä.

4 kommenttia:

  1. Niin se on. Reissussa on kiva olla, mutta kotiin on mukava palata.
    Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa <3
      Näistä sun kommenteista tulee aina niin hyvä mieli :)

      Poista
  2. Söpöjä. Kynttilät ovat kestosuosikkeja, niitä on aina kiva antaa ja saada. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis ne lämpökynttilät varsinkin, washilla koristeltuna ovat aivan ihana lahja!

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥