lauantai 22. joulukuuta 2018

Pikkusuolaista iltoihin.

Ei liene salaisuus, että kertakaikkiaan rakastan hyvää ruokaa. Oli se sitten mihin tahansa maahan liittyvää, löydän varmasti lempparini. Välimeren ruokakulttuuri on lähellä sydäntäni ja siksipä kokkailen usein Italiasta kotoisin olevia ruokalajeja.

Nämä bruschetat ovat alunperin Italialaisia alkuruokia ja kyseessä on leipäviipale, joka on grillattu molemmin puolin ja jonka pintaan on hierottu valkosipulia. Bruschettaan lisätään vielä oliiviöljyä, sekä maustetaan suolalla ja pippurilla.

Myöhemmin näihin ohjeisiin on lisätty tomaattia ja muita lisukkeita, mutta alkuperäinen tai uudistettu - varmasti yhtä herkullinen!


bruschettat

(gluteeniton)

1 pkt semperin esipaistetuja sämpylöitä
oliiviöljyä
valkosipulia
tomaatteja
mozzarellaa
basilikaa
suolaa & pippuria

Halkaise sämpylät kahtia ja paista ne uunissa puolikypsiksi. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi. Laita pieneen kulhoon oliiviöljyä tarvittava määrä ja purista sekaan valkosipulia. Itse laitoin yhden kynnen, mutta valkosipulin suurkuluttajat, antakaa mennä niin monta kuin tuntuu hyvältä!

Sivele puolikypsien leipien pinnat oliiviöljy-valkosipuliseoksella ja leikkaa mozzarellasta ihan ohuita siivuja leiville. Näihin postauksessa näkyviin leipiin riitti hyvin yksi mozzarellapallo pussissa. Laita leivät uuniin vielä grillivastukselle siksi aikaa, että juusto sulaa ja leivät saavat kauniin värin.

Lusikoi valmiiden leipien päälle tomaatti, mausta suolalla ja pippurilla, sekä lisää basilika. Sitten vaan herkullista iltaa!

maanantai 17. joulukuuta 2018

Viikko jouluun.

Jouluun kuuluu:

- odotus & valmistelu
- kahden edellisen tuoma tunnelma
- lumi (lumisade on vielä parempi)
- kuusi
- jännitys
- kirkkokonsertit & joululaulut
- glögi
- jouluvalot
- joulupukin kuuma linja
- riisipuuro
- lumiukko (elokuva & rakennettu)
- hyvä ruoka
- yhdessäolo
- lämmin & rento tunnelma
- joulumessu
- tontut & pukki
- samu sirkan joulutervehdys
- lasten onni


lauantai 15. joulukuuta 2018

Pari jouluista tunnelmaluojaa.

Tänä vuonna joulu saapui lokakuun lopulla korvien väliin. Marraskuussa aukesi jouluradio, eikä autossa ole mikään muu soinut sen jälkeen. Vielä puuttuu se rauhaisa jouluun laskeutuminen, sillä kiirehän tässä on. Itse kullakin.

Suurimman osan lahjoista tilasin netistä ja kerrankin edes suht ajoissa. Eilen söin ikeassa jouluruokaa ja glögit on korkattu aikapäiviä sitten. Riisipuurokin maistuu paremmalle kuin koskaan. Talon julkisivu sai kauniit valot jo ennen joulukuuta ja pikkuhiljaa tuntuu joululta entistä enemmän.

Onko se ikä vai mikä, mutta tänään joulu on enemmän mielentila. Arvostan toki kauniita koristeita, helkkyviä lauluja ja välkkyviä valoja. Mutta saan sen kauan kadoksissa olleen joulufiiliksen ilmankin.

Haettiin kuusi sulamaan kylpyhuoneeseen ja huomenna sen on määrä saada oksilleen kauneimmat koristeet. Ne pari uutta myös, jotka perinteisesti ostetaan Stockalta ja jotka lapset saavat valita. Huomenna syttyy myös kolmas kynttilä.

Ensi viikko on minulle jouluviikko. Keskiviikkona kuunnellaan ystävien kanssa Juha Tapion kirkkokonsertti, nessut check. Lauantaina sitten Loiri loihtii sydämiimme joulun kulttuuritalolla. En malta odottaa ja silti samalla toivon lisäpäiviä ihan vaan sen odotuksen vuoksi.

Nyt suihkuun, glögiä mukiin, villasukat ja joululeffa. Kaivan esiin myös kasvonaamiot, käsirasvat ja muut ihanuudet. Kaiken kiireen keskellä, jonka itse luomme itsellemme, hetken joutilaisuus tuntuu syntisen hyvältä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Vapaapäivänä.

Vapaapäivät ovat nykyisin erittäin harvinaista herkkua ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että ne hetket, jotka voisi lukea "vapaapäiväksi", menevät usein kaupassa, asioilla ja erilaisissa palavereissa. Vapaatahan tuona päivänä siis sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole :)

Herääminen on kuitenkin jostain syystä helpompaa ja onhan se nyt ihanaa hipsutella villasukissa kahvinkeittimen ja kupposen ääreen ihan rauhassa, hiustenpesun sijaan. Toki rauhalliset aamuhetket ovat mahdollisia myös työpäivinä, mutta en millään viitsisi herätä ennen viittä. Sen verran aamu-uninen olen, vaikkakin aamuihminen.

Tänään kuitenkin nautin rauhallisesta aamusta ja vein lapset kouluun ja eskariin. Yhdeksältä kampaajan tuoliin hemmoteltavaksi. Siinä menikin muutama tunti rattoisasti, sillä tähän kasvivärivärjäykseen kuuluu ensin syväpuhdistus savipesulla ja värin vaikutusaika on hieman pidempi.

Jaksan edelleen liputtaa kasvivärjäyksen puolesta, siis tottakai niille joille se sopii ja on vaihtoehto. Itse allergisena, atooppisena ja muutenkin herkkäihoisena olen iloinen, että pääsen vähentämään omaa kemikaalikuormaani edes jossain. Ja ne hiukset! Jestas, miten kiiltävät, kevyet ja pehmeät! Ihan heti en palaisi enää synteettisiin väreihin.

Ehdin myös hakea lapset aikaisin ja suuntasimme ystävän luokse nauttimaan myöhäisen lounaan herkullisen pastasalaatin ja jälkiruoan parissa. Loppuilta meneekin tässä kotisohvalla rauhassa kirjan ja glögilasillisen parissa. Erittäin onnistunut päivä siis, toivottavasti sinullakin :)


tiistai 11. joulukuuta 2018

Kiitos kivasta vuodesta - helpot paahdetut mantelit päiväkodin aikuisille.

Vuosi lähenee loppuaan ja meillä päiväkodin, oikeammin eskarin joulujuhlaa vietetään tänään illalla. Kulunut viikko, tai no viikot, ovat olleet kiireisiä kaiken muun parissa ja vaikka olin aikatauluttanut ja tehnyt muistiinpanot tästäkin herkusta hyvissä ajoin, jäi sen valmistaminen edelliselle illalle.

Karamellisoidut mantelit ovat mielestäni superherkkua ja kuten jokainen joulu ja kevät, haluan muistaa koko päiväkodin henkilökuntaa yhteisesti jollain syötävällä lahjalla. Meillä ei oikeastaan ole omaa hoitajaa, vaikkakin eskareille on nimetty ne kyllä.

Koko päiväkodin henkilökunta on meille ja varsinkin lapselleni, ihan keittäjää myöten tosi tärkeitä, joten mitäpä heitä arvottamaan aseman perusteella.

Hektinen päiväkotiarki on varmasti nimenomaan kiireistä ja mikäli on aikaa istua hetkeksi alas kahvikupposen kanssa, on sen kaveriksi tervetullut pieni makea. Nämä kaneli-sokerimanteli valmistuvat vaivattomasti ja tarvittaessa saat ne vielä tänäänkin mukaasi.

Kananmuna-allergisille resepti ei sovi tällaisenaan. Heille suosittelen versiota, jossa sokerista ja vedestä keitetään siirappi, johon mantelit kastetaan. Siihen löydät reseptin esimerkiksi tästä.


paahdetut kaneli-sokeri mantelit


n. 150g manteleita
kananmunan valkuainen
1 dl tomusokeria
1 dl ruokokidesokeria
kanelia

Erottele kananmunan valkuainen kulhoon ja sekoita sen rakenne rikki. Sekoita keskenään sokerit ja kaneli. Kasta manteli ensin munanvalkuaiseen ja pyörittele se sen jälkeen sokeri-kaneliseoksessa. Levitä kuorrutetut mantelit uuninpellille leivinpaperin päälle (ripottele vielä halutessasi lisää kanelia)  ja paahda n. 150 asteessa puolisen tuntia. Voit jättää mantelit hyvin vielä uuniin jälkilämmöille.

Sitten vaan purkitetaan jäähtyneet mantelit ja koristellaan lahjaksi ♥


LISÄÄ ERILAISIA HERKKULAHJOJA LÖYDÄT BLOGIN EDELLISISTÄ POSTAUKSISTA.


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Parketti esiin laminaatin alta - vanhasta uutta.

Tiedossa on tällä kertaa visuaalisesti vähän erilainen postaus, joka perustuu puhelimen kuviin. Remontin tiimellyksessä ei ainakaan itsellä tule ensimmäisenä mieleen kaivaa isoa järkkäriä ja jalustaa esille, vaan kuvat ovat pikaisia puhelinräpsyjä lähinnä itselle muistoksi muutoksesta ja vanhasta ilmeestä.

Parketin uudelleenkäsittely on monessa facebookin sisustusryhmässä kiinnostava aihe ja siitä on kymmeniä aloituksia. Nuo näkyvät tietysti vain ryhmän jäsenille ja tippuvat bittiavaruuteen, mikäli ketjua ei kommentoida. Toki haulla tuloksia saa etsittyä kätevästikin, mutta jälleen useat eri ketjut hajottavat tiedon.

Meillä remontointiin siis eteinen ja aula tänä syksynä ja samalla kaivoimme laminaatin alta vanhan parketin esiin. Parketti on mosaiikkia ja vaikka luulin sen olevan tammea, puulaji paljastui pyökiksi. Pyökki on hieman punaisempaa väriltään ja pienet mustat pilkut ja viivat siellä täällä paljastavat puulajin. Tämän opin parkettiasentajalta, kiitos infosta!


Laitoin remontin alkuvaiheessa nämä ennen ja jälkeen -kuvat esille erääseen sisustusryhmään ja kuvat aiheuttivat aika voimakasta keskustelua puolesta ja vastaan. Miten noin hieno laminaatti voitiin purkaa ja noin ruma lattia tulla tilalle? Minun mielestäni ennen -kuva on parempi! Oliko tuossa mitään järkeä?

Annas olla. Kerroin, että laminaatti on nyt purettu tästä osasta ja että alla oleva parketti käsitellään vanhaan loistoonsa. Parketti on asennettu -96, joten mikään suuri vintage-löytöhän tämä ei ollut. Hieno kuitenkin ja arvopuuta.


Laminaatti oli asennettu pienen pintaremontin yhteydessä noin 2010 paikkeilla talon omistajavaihdoksen myötä. Parkettia ei remonttiaikana ollut suojattu, sillä siihen tulisi toinen lattia päälle. Onneksemme sitä ei myöskään oltu purettu, vaikkakin nyt lattiaa oli paljon.

Nimittäin alinna lattialämmitys. Sitten parketti. Sitten solumuovi. Sitten laminaatti. Arvatkaa kuinka paljon lattialämmityksestä on tässä vaiheessa enää hyötyä.

Parketti oli siis huonokuntoinen, mutta hyvin edelleen kiinni lattiassa. Se tarvitsi vain ammattilaisen hellää käsittelyä ja hiontaa. Toiveeni oli, että lattia käsiteltäisiin vaaleaksi ja saimme esimerkkipalan, miltä lattia tulisi suurinpiirtein näyttämään. 


Itse operaatio oli hyvinkin kivuton ja hiomis- ja kuivumisajat lyhyitä. Lattiaa ei tietenkään saisi käyttää lakkojen vielä ollessa kosteita. Jos kaikki vaiheet tekisi kerralla, tähän menisi aikaa ehkä kaksi päivää.

Me asuimme kuitenkin remontin aikana kotona ja kyseessä on hyvinkin keskeinen tila, josta on kulku ulos, kahteen makuuhuoneeseen ja wc-tiloihin, joten lattian käsittely jaettiin useammalle päivälle. Mikäli mahdollista, suosittelen lähtemään vaikka viikonlopuksi mökille tai muuhun reissuun ja takaisin tullessa, homma on hoidettu.

Parketin värimuutos itsessään oli valtava ja omasta mielestäni oikein onnistunut. Toisen lakan jälkeen pintaan levitettiin vielä kova päällyslakka ja valmis lattia vilahtaa hyvin postauksessani valmiista eteisestä. Siihen pääset TÄSTÄ.

Olen edelleen täysin rakastunut lopputulokseen sekä lattian, mutta myös kokonaiskuvan osilta. Tämä oli meidän henkilökohtainen "remppa vai muutto" projektimme. Päätöksemme tiedättekin :)


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Talvi tulee - lasten varusteet kunnossa.

(postaus sisältää kaupallisia linkkejä)

Meillä alkaa olemaan käsillä ne hetket, kun vanhemmilla ei ole tuon taivaallista sanottavaa jälkikasvunsa pukeutumiseen. No ehkä vähän kärjistettynä, sillä me aikuisethan ne ostokset kuitenkin maksamme.

Tänä syksynä ulkohousuja ei ole kuitenkaan enää nähty kuin kuusivuotiaan jalassa, joten salaa olen ollut myös iloinen lauhoista ilmoista. Jännä juttu muuten, että esikoinen aikoinaan neljäsluokkalaisena puki ulkohousut jalkaansa mukisematta.

Olen joka tapauksessa vielä näillä keleillä antanut vaihtoehdon, että ohuiden housujen alle on mahdollista pukea sukkikset ja tämä onkin ollut mieluisampi vaihtoehto ulkkareille. Ja eiköhän se routa ja pakkanen pienen porsaan kotiin aja ja ne paksummatkin housut sujahtavat päälle.


Mutta tällä kertaa asiani ei ollut ulkohousut, vaan aivan super ihana talvitakki tämmöiselle esiteinille. Postasin viime vuonna vastaavasta takista itselleni (linkki postaukseen) ja nyt löysin yhtä hyvän lasten mallissa ja koossa.

Pituutta tulee reilusti takamuksen alle, joten ilman niitä paksuja ulkohousuja sopii istuskella vielä jonkin aikaa välitunneilla. Otin takin koossa 140, joka on passeli normaalisti 146-152cm vaatetta käyttävälle hoikalle lapselle.

Olin itseasiassa takkiin niin tyytyväinen, että juuri tänään naputtelin tilaukseen samanmoisen vielä pikkusiskolle koossa 122cm. Mitoitukseen nähden tuo on todennäköisesti reilu, vaikkakin haalari on 122cm myös. Lasten takit vaan tuppaavat yleensä olemaan jostain syystä vähän ylimitoitettuja. Liekö syynä alle ajateltu kerrospukeutuminen.


Kengät löytyi jo jokin aika sitten XXL-myymälästä, mutta näissäkin luotan hyväksi havaittuun merkkiin ja malliin. Sorelin talvikengät ovat olleet loistavat käytössä ja määrältään taitavat olla jo viidennet meidän perheessä.

Itselläni on sellaiset loskari-malliset pihatöihin ja koirien ulkoiluttamiseen. Toimivat myös hyvin laskettelureissuilla lämpönsä ja irroitettavan sisäsukkansa vuoksi. Minityyppi kulkee tämän(kin) talven omasta pyynnöstään Kuomissa.

Jos tällä hetkellä olisin talvikenkiä vaille, niin todennäköisesti tilaisin nämä Áhkkát. Merkin muihin ostoksiin olen ollut takkeineen päivineen tyytyväinen niihinkin. Nyt vaan sitten lunta ja pikkupakkasia odottamaan! Ja hei.. järvi, jäädy jo!

torstai 8. marraskuuta 2018

Täydellinen perhesohva ja lasiset lämpöpatterit.

Lokakuun alussa kirjoittelin meidän tämän syksyn remontista ja laitoin kuvia samalla uudesta sohvasta. Sainkin muutaman kyselyn siitä ja ajattelin nyt omistaa sohvalle ihan oman postauksensa. Tai, no.. Sohva saa jakaa tilansa lasisten lämpöpattereiden kanssa, sillä niistäkin on kyselty :)

Sohva on siis Ikean ja nimeltänsä Grönlid. Tuo meidän taitaa olla viiden istuttava ja rahilisäosalla. Sohva on oikeasti val-ta-va. Mutta siihen mahtuu kaksi aikuista ja kolme lasta. Ja kaksi koiraa. Ja tilaa jää vielä melkein toiselle samanmoiselle kokoonpanolle.

Tätä ennen olohuoneessa oli kolmen istuttava Ektorp ja kaksi samannimistä nojatuolia. Ektorpiin mahduttiin niin, että minä (tietysti) lekottelin pää tuolla samassa päädyssä, jossa nyt on nuo kolme tyynyä. Ja mies mahtui toiseen päähän istumaan jalkani sylissään.

Omasta mielestäni aika täydellistä, sillä sain harva se ilta jalkahierontaa noin niinkuin ohimennen. En oikeastaan edes tiennyt kaipaavani uutta sohvaa, ennenkuin kävimme Ikeassa katselemassa eteisen vaatekaappeja remontin aikoihin.


Tähän uuteen mahdutaan niin, että mies makoilee kuten minä yllä ja itsehän olen valloittanut rahiosan, eikä siltikään yletetä toisiimme. Okei. Olen lyhyt, mutta hän yli 180cm. Rahiosan valloittaa siis se, joka nyt sattuu ensin ehtimään. Rahiosasta ei nimittäin luovuteta paikkaa.

Päällisistä sain kyselyä myös ja joo. Lapsiperheessä, josta löytyy vielä kaksi koiraa ne ovat irroitettavat ja pestävät. Pakko olla. En ole niitä vielä pessyt, ei ole ollut tarvetta, joten en valitettavasti osaa sanoa minkälaisiksi menevät pesussa.

Tuskin kärsivät kuitenkaan. Ei ne Ektorpitkaan kärsineet ja tämä kangas on ehdottomasti jämäkämpää kuin Ektorpin vastaava valkoinen. Laadukkaalta tuntuu siis.


Ja sitten vielä nuo lasiset lämpöpatterit.. Muut sähköpatteri-ihmiset tietävät varmasti kuinka näitä on hankalaa löytää edes ohuesti sisustukseen sopivina tai oikeammin sisustukseen häviävinä. Harva nimittäin kiinnittää enää huomionsa näihin, ellei sitten sano hyvää.

Että onpa tyylikkäät ja onpa huomaamattomat. Ja yksi tärkeimmistä: eivät naksu. Nämä ovat Otermo tai (o) termo -merkkiset ja sähkömiehen ja remonttiyrityksen meille suosittelemat. Ulospäin näkyvä osa on tuollaista maitolasia ja häviää seinään täydellisesti.

Näitä tänään. Insta päivittyy tätä nykyä blogia useammin, klikkaa itsesi sinne mukaan. Blogiin on tulossa lisää näitä remppahommia, kunhan ehdin :) Ainakin parketin kunnostus ja vaaleaksi käsittely on kiinnostanut teitä kovasti, samoin kodinhoitohuoneen kaappien ovet.

Mutta nyt lounashommiin! Nämä vapaapäivät hujahtavat nykyisin ohitse ihan silmänräpäyksessä :)

torstai 25. lokakuuta 2018

Vuosi sitten ja kaukokaipuu

Rakastan syksyä. Näitä sumuisia aamuja, jolloin auringon ensimmäiset säteet muuttavat kuuran tuhansiksi vesipisaroiksi leijumaan ilmaan. Askelten rapinaa lehtien päällä kävellessä ja kastepisaroita, kuin timantit lehtien reunoilla.

Ilma on raikas ja hämärä tulee aikaisin. Se pudottelee hiljakseen ja kietoo salakavalasti ympärilleen, kunnes huomaat seisovasi yksin pimeässä. Märkä asfaltti syö viimeisetkin salonsäikeet, mutta pehmeä villa ympärillä lohduttaa.


Syksy ja kelit ovat varmasti varustekysymyksiä, mutta me Suomalaiset taidamme olla myös tietynlaista syyskansaa, joka on tottunut talvisin synkistelemään. Valo ja ilo on poissa, kuten joululauluissakin lauletaan. "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä"..

Me emme lähde ulos seurustelemaan muiden kanssa lokakuusta huhtikuuhun. Kukapa sitä räntätihkussa jaksaisi pitää terassi-iloa yllä.


Vuosi sitten lähdimme lokakuun lopussa Marbellaan. Täältä pimeydestä ja ankeudesta sujahdettiin täysin erilaiseen kulttuuriin ja ilmastoon. Me, jotka viihdymme hiljakseen omissa oloissamme heitettiin keskelle leikkipuistoja, joissa valon ja lämmön lisäksi kaikui ilo ja äänet. Marraskuisessa leikkipuistossa on täällä kotimaassa aika hiljaista päiväkodin suljettua ovensa.

Oma koti, joka vaaleudellaan ja selkeydellään jatkaa Suomalaista suoraselkäisyyttä, muuttui yhdessä yössä erilaisten värien maailmaksi. Siinä, missä tiskialtaan seinustalla oli valkoinen laatta, oli yhtäkkiä keltaista, sinistä ja punaista.


Lämpimät yöt pitivät puheensorinaa yllä ikkunoiden takana pitkälle yöhön, mutta niiden samojen ikkunoiden edessä olevat kalterit ja korkeat kivimuurit pitivät pimeydessä vaanivat uhat loitolla. Lintukoto tämä kotimaa.

Silti löydän itseni siltä samalta rantakadulta kerta toisensa jälkeen. Seison keittämässä vettä pikakahviin värikkäässä keittiössä. Katson kattoterassilta kuinka aurinko nousee lähellä Afrikkaa ja muistan meren läheisyyden.


Yölliset äänet, jotka suljin korvatulpilla pois. Ovien ja ikkunoiden lukitsemisen. Kylpyhuoneen ovessa kasvaneen sienen. Vuoristotiet, joiden ajaminen vaati käsien ristimistä ja jotka kuitenkin toivat matkustajat määränpäähän aukioille, joissa koko suku kokoontui sunnuntailounaalle.

Kun lähden aamulla töihin on pimeää. Kun lähden kotiin on pimeää. Näiden kahden tapahtuman välissä olevia pieniä valon pilkahduksia rytmittää tihkusade. Kosteus ja kylmyys imeytyy kerrastojen ja teknisten materiaalien läpi luihin ja ytimiin. Ei ihme, että joulua pidetään ilon, valon ja lämmön juhlana.


Pari viimeistä viikkoa olen kuunnellut alitajuisesti lattarimusiikkia. Katsonut Netflixistä pohjoismaista rikossarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Lappiin. Paikkaan, jossa aurinko ei laske edes yöksi.

Olen kokenut kaukokaipuuta, joka on tuntunut lähes fyysisenä kipuna rinnassa. Puristanut ja vaatinut. Tuonut muistot mieleen vuoden takaa. Ja kuitenkin tätä tekstiä kirjoittaessani varhaisen aamun pimeys on muuttunut valoksi, joka saa keltaiset lehdet puissa hohtamaan kultaisena.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Isälle sis. arvonnan.

Kaupallinen yhteistyö Coolstuff

Sain ilokseni mahdollisuuden toteuttaa postauksen isänpäivän lahjaideointihengessä, kaupallisessa yhteistyössä Coolstuff:n kanssa, eikä tässä esiteltäviä tuotteita tarvinnut kauaa miettiä. Minusta on hauskaa, miten Coolstuff:lta löytyy varmasti jokaiselle jotain ja esimerkiksi tämän postauksen tuotteet sopisivat varmasti yhdelle jos toisellekin.

Nyt kuitenkin valitsin ihan ajatuksen kanssa juuri omalle miehelleni, lasteni isälle lahjat. Jotkut ovat toki sitä mieltä, että eihän omalle miehelleen tarvitse isänpäivälahjoja ostella, eihän hän ole isäni. Mielipiteitä on ehdottomasti monia, mutta ainakin itse haluan juhlistaa isänpäivää ja lahjoa lasteni isää, joka on kaikella työllään, kasvatuksellaan ja esimerkillään lahjansa ja arvostukseni ansainnut.


Aviomies on aikalailla ennalta-arvattava. Hän tulee kotiin ja jättää tavarat yhden yhteen paikkaan ja toisen toiseen. Avaimet jäi tuohon, lompakko laatikkoon ja puhelin tasolle. Kukaan ei vaan nähnyt mikä "tuo", "laatikko" tai "taso" se täällä olikaan.

Ihanteellisessa tapauksessa meillä olisi paikka kaikelle ja itseasiassa onkin! Eteisen lipastossa on laatikko jokaisen irtotavaroille ja kaapistossa myös. Ongelma taitaakin olla siinä, etteivät tavarat kuitenkaan päädy niille tarkoitetuille paikoille.

Sitten niitä etsitään kiireessä, silloin kun olisi pitänyt olla jo. Ja te taidattekin tietää sen kiirepaniikin? Harvemmin sitä enää siinä vaiheessa löytyy mitään ja tunnelma on noh.. ohuesti kiristynyt.

Tähän ratkaisuna aion lahjoa hänet isänpäivänä Tile Sport bluetooth -jäljittimellä. Tämä älykäs vempain kiinnitetään asiaan, joka on aina kadoksissa ja jäljitetään älypuhelimen sovelluksen avulla.  

Bluetooth -jäljittimen voi kiinnittää avaimiin tai kaukosäätimeen. Reppuun, rahapussiin tai oikeastaan mihin ikinä tarvitseekaan. Kadonnut esine pitää piipittävää ääntä ja on näin helposti löydettävissä. Ja kiristynyt tunnelma tiessään. 

Nuo jäljittimet löytyvät suoraan Coolstuffin "isänpäivä" -kategoriasta, kuten esimerkiksi tänä päivänä tuiki tarpeellinen pankki- ja luottokorttien etäluvun estävä suojakin. Isänpäivän lisäksi löytyy oma kategoriansa myös miehille suunnatuista lahjoista.


Seuraava suosikki miehelleni on vohvelit. Tai letut, tai pannukakku. Sama taikina eri muodoissaan. Vohveliraudan puuttuessa olen paistellut lettuja, mutta niistä lähtevä rasvaroiske ja käry saavat välttelemään tuota operaatiota viimeiseen saakka.

Hauskat kuplavohvelit ovat näkyneet jo hyvän aikaa instagramin feedissä kuumana uutuutena ja päätin hankkia tuon saman raudan meille kotiin. Jos nyt ihan täysillä mentäisiin miehen lahjamaun mukaan, vohvelirauta olisi saanut olla Star Wars -kuvioinen. Win some - loose some, sillä tällä kertaa Darth Vaderit jäivät saamatta, vohvelit sen sijaan eivät.

Kuplarauta on helppokäyttöinen, joskin ihan ensimmäiset vohvelit menivät opetellessa taikinan määrää ja kypsyysastetta. Mutta eikös ne ekat aina mene, oli rauta tai pannu mikä hyvänsä :) 


Lisäksi aviomies kertakaikkiaan rakastaa kaikenlaisia pieniä, mageita juttuja. Meillä on leffateatterissa pieni punainen cokis -jääkaappi ja näppäimistö, jonka valot vilkkuvat. Suihkupää valoilla olisi hänen mielestään törkyhieno.

Hänen lahjapakettiinsa päätyi siis vielä Retro -kirjaintaulu, johon kirjoitetaan saunaillan ohjelma ja menu. Tällä hetkellä taulu toimii vielä isänpäiväkorttina, mutta tiedän jo nyt, että sille löytyy käyttöä.


Ja koska omasta mielestäni Coolstuff on superkiva kauppa, saan arpoa teidän lukijoiden kesken 30e:n suuruisen lahjakortin, vaikkapa niihin isänpäivälahjashoppailuihin. Onko Coolstuff jo tuttu ostospaikka, vai ihan uusi tuttavuus?

Käy selaamassa valikoimaa ja linkitä kommenttikenttään, mihin sinä käyttäisit tuon lahjakortin? Isänpäivälahjaan vai johonkin muuhun? Arvonta päättyy 29.10. ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Arvonnan säännöt pääset lukemaan tästä.

Onnea kaikille tasapuolisesti matkaan ja aurinkoisia syyspäiviä!

tiistai 16. lokakuuta 2018

Porkkanakakkua ja poropiirakkaa.

Viime perjantaina sain viettää rentouttavan ja nauruntäyteisen illan ystävieni kanssa työviikon päätteeksi Mary Kay -tuotteiden parissa. Ilta ei ollut ensimmäinen laatuaan, joten tiesin miten se vaikuttaisi ihoon ja mieleen.

Ihonpuhdistusta, naamioita, seerumeita ja voiteita. Lasi kuohuvaa ja herkkuja siinä tiimellyksessä. Kahden viikon mittaiselta tuntunut viikon viimeisen työpäivän aiheuttama leukojen kiristys oli illan päätteeksi tiessään ja hyvä niin.

Vaikka olenkin aikamoinen yksinäinen susi ja viihdyn metsien keskellä ja autioilla rannoilla, saa ystävienkin seura aikaan ihmeitä.

Tällä kertaa leivoin tarjolle porkkanakakkua ja poropiirakkaa, joista molemmat saivat kehuja. Kakun ohjetta ehdittiinkin jo kysellä, joten tässä se tulee. Samoin poropiirakan. Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku on taivaallinen.


gluteeniton porkkanakakku


3 dl fariinisokeria
3 dl neutraalin makuista ruokaöljyä
3 munaa
4 dl fin mixiä
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 tl jauhettua vaniljaa
n. 300g hienoksi raastettua porkkanaa
100g saksanpähkinöitä rouheena

kuorrute ja täyte:


250g maustamatonta tuorejuustoa
100g pehmeää voita
6 dl tomusokeria

Raasta porkkana ja sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja paista 150°C 30-45 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyys 30 minuutin jälkeen. Anna jäähtyä vaikka seuraavaan päivään. Leikkaa kakku puoliksi ja valmista kuorrute. Täytä ja kuorruta.

Note to myself: hasselpähkinä ei toimi kakussa, vaan antaa sille ikävän tunkkaisen maun. Sitruunankuoriraaste taikinassa voisi toimia loistavasti! Tein itse pohjan edellisenä iltana, paistoin kiertoilmalla noin 40 minuuttia 150°c ja otin lämmöt uunista pois. Kakku sai tekeytyä jälkilämmössä muutaman tunnin vielä, sillä lähdin kyläilemään. Kotiin tultuani kiedoin pohjan yöksi kelmuun ja leikkasin ja täytin vasta juuri ennen tarjoilua. Tein epähuomiossa (?) kuorrutetta lähes tuplat :D

Alkuperäinen ohje on Maistuu makialle -blogista ja mukailin sitä omaan tyyliini.


gluteeniton kylmäsavuporopiiras


1 gluteeniton valmispohja pakastimesta
(vuohelan/farinan on superhyviä)

täyte:


1 pkt kylmäsavuporoleikkelettä
1 punasipuli hienonnettuna
1 paprika hienonnettuna
1 pkt maustamatonta tuorejuustoa
1 pkt porotuorejuustoa
ruohosipulia
pippuria

Tämäkin ohje on tämmöinen "sekoita ja paista" -tyyppinen, joka tuskin kummempia avauksia tarvinnee. Paistoin muistaakseni puolisen tuntia tuossa samassa 150°C kiertoilmalla. 

Note to myself: paprikan tilalle voi käyttää aurinkokuivattua tomaattia. Vaikka ystävä kehoitti käyttämään ruhosipulia, päätin korvata sen ruohosipulilla. Päivän naurut, puolin ja toisin. Ohje saatu ystävältä.