sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Jääkahvia terassilla.

Suloista sunnuntaita! Niinhän siinä kävi, että eilinen vetelehtiminen toi tullessaan täksi päiväksi levottomuutta. Aamukahvia juodessani olin täynnä miljoonaa erilaista tunnetta, joita en osannut pukea sanoiksi. Lontoon murteella oloa voisi kuvata sanalla overwhelming, ylitsepursuava.

Päivän mittaan yritin koota itseäni, mutta en oikein saanut mistään kiinni. Levottomana luin välillä kirjaa, välillä kitkin kukkapenkkiä. Välillä makasin riippumatossa ja katselin taivasta vasten piirtyviä pilviä tehden puunkaatosuunnitelmia. 

Noh, kertakaikkiaan en oikein mistään saanut kiinni, mutta näin iltaa vasten sain purettua jonkin asteista turhautumista siihen takkahuoneen siivoamiseen ja pyöritinpä siellä myös huonekalujakin! Pienimmän kanssa vielä iltasuihkun tiimellyksessä kuurattiin puolet kylppäristä. Jotkut sanoo, että jos mikään muu ei onnistu, leivo pannukakku. Minä sanon, että kunnon kuuraus hiki päässä tekee terää!

Onko teillä koskaan vastaavia hetkiä tai päiviä? Tai ehkä se onkin tämä helle, joka sekoittaa pään. Jääkahvia sain sentään aikaiseksi viilentämään iltapäivää, mikään muu ei oikein maistukaan  tässä kuumuudessa niiden jääkaappikylmien hedelmien lisäksi.

Mutta ihana helle, ihana, ihana lämpö ja kesä. Hölmön pään ja hölmöjen ajatusten uhallakin, toivon tämän kaiken jatkuvan 








lauantai 16. kesäkuuta 2018

18 instasuosikkia seurattavaksi ja linkkaa blogisi.

Sängynpohjamoikat! Tänään olen ladannut toteuttanut suunnitelmiani joutilaisuudesta ja tehnyt aikalailla en mitään. Lupasin nähdä ystäväni, mutta aivot päättivät toisin ja kertakaikkisesti unohdin tämän puuhaillessani haravan varressa pihalla. Siinä missä kitkin pensaanjuuria hiki otsalla valuen, jäi välistä rupatteluhetki ja sielunhoito. Vaikka yhdenlaista sielunhoitoa tämäkin oli.

Pihahikoilun jälkeen suuntasin suihkuun ja kävimme kaupassa, eli ihan perus lauantaijuttuja. Valmistin ihanaa avokado-rapusalaattia ja myöhäisen lounaan jälkeen olen vain loikoillut ja tyhjentänyt karkkipussia.

Olen kyllä sellainen luonne, etten kovinkaan kauaa jaksa maata paikoillani, joten nautitaan tästä nyt niin kauan kuin riittää. Tiedän, että kohta syömäni turha sokeri alkaa potkia vastaan ja kehosta tulee levoton. Onneksi takkahuone on vielä siivoamatta sitä varten :D

Mutta tiedättekö mikä sopii ihanaan joutilaisuuteen? No instagramin selailu tietysti! Sitä vaan liu'uttaa feediä ylös ja alas, sekä tuplaklikkaa tarvittaessa. Parhaimmillaan instagramin selaaminen saa aikaan euforisen ja inspiroituneen tunteen. Pahimmillaan se on kateuden paikka, josta ei ehkä ymmärretä kuvan hetkellisyyttä ja ympärillä olevaa todellisuutta. Instaa onkin syytä selailla tietyllä taidolla lukea rivien välistä.

Itselleni moni tili on kauniita kuvia ja onnistuneesti vangittuja hetkiä ja kuten viime kesänä ja sitä edellisenäkin, ajattelin taas jakaa perinteikkäästi omia suosikkejani teille, olkaa hyvät. Tällä hetkellä seurannassani on 747 tiliä, joita yritän aina välillä karsia. Suurin osa on tuiki tuntemattomia, uskomattoman taitavia kuvaajia. Toinen osa taas ystäviä ja tuttavia ja muutama stalkattava :D













Toivottavasti näistä oli teille inspiraatioksi :) Ja hei! Instaa on mielestäni vaivatonta seurailla ja etsiä ja löytää uusia tilejä, mutta tällä hetkellä etsin uusia blogeja lukulistalleni! Eli linkkaa blogisi kommenttikenttään ja kuvaile sitä muutamalla sanalla :) Kivaa lauantaita!

ps. oma instani löytyy nimellä @lapetiteprincesseblog tule ihmeessä mukaan myös siihen kanavaan! Olen vihdoin pikkuhiljaa uskaltautunut kuvaamaan vielä enemmän tuonne storiesin puolelle, joten videoita vaan katsomaan :)

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Oman puutarhan viikonloppukimppu ja ajatuksia akkujen lataamisesta.

Autuas viikonloppu on vihdoin täällä ja suunnitelmiin kuuluu ei niin mitään! Aion nukkua pitkään ja ladata tyhjentyneitä akkuja, syödä paljon tuoretta ruokaa, käydä ehkä metsässä haahuilemassa ja halaamassa puita. Sellaista lempipuuhaa, josta tulee onnellinen olo sisälle.

Lämpötilan on lupailtu nousevan lähelle hellerajaa ja voin jo haistaa nenässäni paahteisen iltapäivän tuoksun. Ja kun tienoon kanssaihmiset ovat paenneet kuka minnekin mökeille ja rannoille, saan nauttia hiljaisuudesta ihan yksin.

Hassua sinänsä, sillä olen pitänyt itseäni aina seurallisena ihmisenä. Ehkä olen tässä viimeisten vuosien aikana pienimuotoisesti erakoitunut työskennellessäni kotoa käsin. Nyt kun pitäisi osata keskustella, kuuntelen mieluummin ja välillä unohdun ajatuksiini. En aina muista, etteivät muut niitä kuule ja dialogi pääni sisällä olikin vain sananvaihtoa itseni kanssa.

Täytyy myöntää, että kaikenlainen hyvinvointi on jäänyt viimeaikoina taka-alalle ja siihen on nyt keskityttävä uudelleen. Ihmisellä ei ole yhdeksää henkeä käytettävänä ja elämästä on kyettävä nauttimaan edes ajoittain. Jos kaikki energia menee uupuneen olon korjaamiseen, muutoksia on tapahduttava.

Mutta nyt aloitan niistä asioista, jotka tuntuvat hyvältä, enkä aio suorittaa mitään. Joon sijasta vastaan ein ja rentoudun. Tänään se on seinän takana lämpiävä sauna ja sen kirpsakoiden löylyjen ensipuraisut. Otan mukaani maustettua vettä ja nostan jalat ylös seinää vasten. Siellä kuuntelen sitten kiukaan suhinaa ja seuraan katseellani ikkunasta tuulen taivuttelemia koivun oksia.

Myöhemmin suukotan lapset höyhensaarille ja vetäydyn aviomiehen kylkeen. Koska se nyt vaan on yksi turvallisimmista ja onnellisimmista paikoista maailmassa. Rentouttavaa viikonloppua ihan jokaiselle.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Puutarhassa ja kasvihuoneessa juuri nyt.

Terveisiä Tallinnasta! Täällä on ollut päivä niin täynnä aktiviteettia, että vetäydyin jo ajoissa omaan huoneeseen lepäämään. Aikainen aamu ja huomenna myös. Olen vähän tällainen yksinäinen susi, jonka täytyy saada tietty määrä rauhaa ja hiljaisuutta osakseen.

Siksipä tuntuu aivan ihanan rauhoittavalta palata näiden eilen illalla napsittujen puutarhavalokuvien tunnelmaan ja kuvitella olevansa kotona. Vaikka hotellihuoneen ikkunasta näkyy upea maisema, joka piirtää kaupungin siluetin meren aavaa vasten, ajatukset ovat kotona.

Puutarha on saanut kärsiä aika paljon tästä kuivuudesta, mutta jaksaa onneksi toistaa keskikesän tummia sävyjä. Syvä vehreys ja tammen oksien välistä siivilöityvät viimeiset auringonsäteet ovat ehdottomasti yksi kauneimmista tietämistäni asioista. Satumaisen pysähtynyt fiilis.

Tunnelmallista iltaa 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Järjestyksen jääkaappi.

(tuotteet saatu*)

Nyt kun olen saanut tämän verhoasian sydämeltäni, jatketaan vielä hetki keittiössä. Järjestystä rakastavana ihmisenä bongasin nimittäin instagramista orhexin feedistä todennäköisesti maailman ihanimman jääkaapin. Se oli viimeisen päälle purkit suorassa ja värikoodattu kaikinpuolin. Kuva löytyy tästä.

Parasta jääkaapissa kuitenkin oli nämä kuvissakin esiintyvät Smart Store Compact Clear rasiat, joihin kaikki oli aseteltu kätevästi. Kirkkaista rasioista näkee sisällön ja kansi taas auttaa pinoamista. Meiltä löytyy noita kahta eri kokoa ja pinottavuutensa ansiosta isomman päälle mahtuu esimerkiksi kaksi pienempää sivuttain :)

Tässä kaikenlaista säilytystä kokeilleena ei ole tullut vastaan juuri mitään, mitä näissä ei voisi säilyttää. Olen aivan ihastunut ideaan jääkapista, joka oikeasti toimii ja jonka sisällön lapsikin osaa laittaa paikoilleen!

Näitä läpinäkyviä löytyy myös valkoisina, joihin voisin kuvitella säilöväni kätevästi kuiva-ainekaapin maustepussit ja muut irtopurkit. On kuulkaa näppärää vetäistä kaikki kerralla alas kuin taapero konsanaan :)


Olen aina säilyttänyt kaikkien suositusten vastaisesti suurimman osan hedelmistä ja kasviksista jääkaapissa, sillä rakastan syödä ne kylmänä. Omenat, appelsiinit, marjat, avokadot, tomaatit.. you name it! Kylmät ja raikkaat hedelmät ovat varmasti yksi parhaista tietämistäni asioista.

Sellaisenaan nuo ovat kuitenkin aikamoisia murhekryynejä, sillä pussissa tai irrallaan, täysin mahdottomia pinota tai säilyttää. Meiltä löytyy toki jääkaapista parikin hevi-laatikkoa, mutta toiseen olen kerännyt kaikki säilykkeet ja toisessa taas lisää hedelmiä ja kasviksia.

Meillä on esimerkiksi jääkaapissa aina tuollaisia smoothiepusseja ja ne on todella paljon helpompi ottaa yksittäisinä rasioista kuin siitä pahvipakkauksesta. Minityyppi mutustelee noita mielellään välipalaksi ja rasiasta hän saa ne kätevästi itse käyttöönsä.


Mutta se ihan paras juttu! Nimittäin aamiaislaatikko. Kasaa laatikkoon levite, juusto, leikkele ja mitä ikinä leipien tekemiseen tarvitsetkaan ja ota kaikki kerralla ulos. Kun vaihdoimme kylmäkalusteet uusiin, jääkaapin mukana tuli valmistajan oma vastaava laatikko. Se on osoittautunut sen verran käteväksi, että suosittelen kaikkia ainakin kokeilemaan ideaa :)

Pääsitte muuten samalla kurkkaamaan meidän jääkaappiin ja vaikka kuinka siitä haaveilenkin, se ei valitettavasti ole värikoodattu. Kuvien tuotteet ovat suurimmaksi osaksi hankittu menneen viikonlopun kisareissun eväiksi ja useimmiten ihan jo kustannustehokkaistakin syistä kaapistamme ei löydy valmissalaatteja, kolmioleipiä tai yksittäispakattuja jugurttivalmisteita. Reissussa kuitenkin kaikki edellämainitut ovat huippukäteviä.

Nuo Smart Storen rasiat ovat ehdottomasti paras keksintö jääkaappisäilytykseen pitkään aikaan :) Löytyykö teiltä vastaavia tuotteita tai samanlaisia jääkaappijärjestelijöitä perheestä?


(*tuotteet saatu)

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Keittiön raikkaampi ilme.

Sain tuossa aikaisemmin keväällä oikein kunnon yliannostuksen meidän keittiön verhoista. Kun vaihdoimme kodinkoneita ja keittiön välitilan laatoitusta, alkoi kellertävät verhot näyttää todella tunkkaisilta.

Mielikuva valkoisista laskosverhoista piirtyi mieleeni, mutta monien googlauksien jälkeen petyin. Keittiön ikkunaan ei vain kertakaikkiaan ollut tarjolla puhtaanvalkoista laskosverhoa. Näppäränä neitona päätin siis hankkia kankaan ja ommella itse. #olisinpatiennyt.

Tai no tavallaan suhteeni ompelukoneeseen ei tullut kyllä yllätyksenä minullekaan. Muisti on hyvä, mutta lyhyt. Edellisen kerran ompelin nimittäin laskosverhon muutaman kerran vinoon ja lopulta silitin sen kiinni mattoon. Tiipiin ompelusta en edes aloita..


Ensimmäinen verho oli epäonnistumisen multihuipentuma. Aloitin kyllä ihan oikein, mutta kesken kaiken verhon koko leveys oli ihan liikaa. Otin sakset, leikkasin ja ompelin uudestaan. Vahinko vaan, että ompelin siinä samalla verhotangon kujan umpeen.

Eihän siinä muuta kuin sakset uudestaan käteen ja reiät kujanteeseen. Hyvinhän se paikalleen sujahti, mutta mikäli verhon mielii pestä, saa ostaa uuden kankaan ja ommella uuden verhon. Uskoisin silti, että menee vanhasta muistista ja oikeastaan tuosta ei pääse kuin ylöspäin.

Kaukaa katsottuna kuitenkin verhot näyttävät oikein hyvältä ja olen jälkimmäiseen, eli isompaan verhoon oikein tyytyväinen.


Keittiön remontti on kuitenkin kesken ja esimerkiksi jääkaappien takana oleva tila pitäisi vielä maalata koteloinnin purkamisen jälkeen. Haluaisin sinne päälle vielä yhden vanhan puulaatikon sekä koristeeksi mutta myös tuomaan pienen lisän säilytystilaan. Alkuperäisessä keittiössämme on ollut nimittäin säilytystilaa viisi kaappia enemmän kuin tällä hetkellä :D 

Kaappien purkamisen myötä turhat astiat ja tavarat ovat saaneet kyytiä ja hyvä niin. 

Tarkoitus on käydä tässä kesän aikana maalikaupoissa pienen tapetinpalan kanssa ja löytää täydellinen sävy sopimaan siihen. Sellainen hyvin haalean harmahtava, melkein valkoinen. Sitten vielä kaappien alasokkelit paikoilleen ja enää pientä hienosäätöä liesituulettimen kanssa.

Mitäs pidätte tästä muutoksesta? Itse tykkään kovin ja keittiöstä tuli mielestäni raikkaampi. Uudet verhot tuovat kivasti ryhtiä huoneeseen :)