keskiviikko 31. tammikuuta 2018

#lukuhaaste2018 - tammikuu

Vuoden 2018 lukuhaaste on otettu vastaan innolla! Mitäpä sitä muuta, kun ihminen rakastaa sekä lukemista että listoja :) Pääasiallinen tarkoitus on edelleenkin lukea mitä huvittaa, ja katsoa sitten mihin kohtaan se lukuhaasteen listalla sopii. Eikä paineita tai stressiä. Tiedän jo etukäteen, etten millään tule saamaan haastetta kokonaan suoritettua, mutta iloitsen silti listaan merkatuista luetuista teoksista. Sitäpaitsi näin saan myös hyvät muistiinpanot kirjoista, jotka olen lukenut.


Nyt tammikuussa olen saanut päätökseen kolme kirjaa. Aloitin Marklundin Paikka Auringossa jo pitkälti viime vuoden puolella, mutta jostain syystä en jaksanut lukea sitä samalla paatoksella, kuin yleensä Marklundit ahmin. Lieneekö sitten syynä se, että kirjassa seikkailtiin kahdessa tai itseasiassa kolmessa eri maassa. Vinkkinä muuten, että tuo sopii tähän uuteenkin haasteeseen!

Kun palasimme Espanjasta, nappasin tuon uudestaan lukuun ja kas kummaa, yhtäkkiä Aurinkorannikolle ja Gibraltarille osittain sijoittuva kirja kiinnostikin :D

Nele Neuhausin dekkarin ostin myös tuonne Espanjaan, mutten koskaan saanut sitä aloitettua. Sen sijaan Juhannusmurha oli älyttömän hyvä! Luen paljon käännöskirjallisuutta, mutta pääasiassa alkuperäiskieli on ruotsi tai englanti. Käännän kirjat usein lukiessani pääni sisällä takaisin alkuperäiskielelle, sillä monet sanonnat ja osa lauseista tuntuvat näin paljon järkevimmiltä ja sujuvimmilta. Saksani on kuitenkin niin surkeaa, ettei kääntäminen onnistunut tämän kirjan kanssa ja tulin siihen lopputulemaan, etten välttämättä enää lue saksankielisiä, vaikkakin ihan hyviä kirjoja.


Pientä fiksausta oli ihana, supernopeasti luettu hyvän mielen tarina. Pidin päähenkilön tavasta ajatella ja tulla toimeen lastensa ja muiden ihmisten kanssa. Lämpimät suositteluni! 

Ensimmäisessä kuvassa näkyvän Mortonin lisäksi minulla on tällä hetkellä kesken myös Kon Mari, joka herättää paljon erilaisia ajatuksia sekin. Kirjassa on loistavia vinkkejä ja aloitettuani kirjan, olen siivonnut varastoa, osan lipastosta, liinavaatteita ja olikohan jotain muutakin. Oppien vastaisesti sieltä täältä, mutta en koe olevani kuitenkaan ihminen, jolla on vastaavia laajoja ongelmia tavaroiden kanssa, kuten Marien asiakkailla on.

Pääasiallisesti haen siitä tällä hetkellä inspiraatiota ja ideoita oman elämäni tavaroiden järjestämiseen ja karsimiseen. En ole minimalisti, mutta on hyvä herätellä itseään kaiken turhan ja ylimääräisen äärellä. Viiden ihmisen ja yhden koiran kodissa näkyy kuitenkin elämä ja saa näkyäkin.

Mortonista olen lukenut vasta kuutisen ensimmäistä lukua, mutta odotan aina hetkiä, jolloin saan napattua kirjan käteeni! Vuoden 2017 lukuhaastepostaukseni voit katsoa TÄSTÄ. Tämän vuoden ajattelin jakaa tällä kertaa kuukausittain :)

Onko siellä ruudun toisella puolella muita haasteilijoita? Entä mikä kirja sinulla on tällä hetkellä kesken?


Helmet-lukuhaaste 2018:
1. Kirjassa muutetaan - Pientä fiksausta vailla
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin 
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan - Lumikin on kuoltava
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kahdeksan harmaata neuletta.

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

Maanantaimoikat! Koska eilisen postauksen neule herätti muutamia kyselyjä, päätin pikaisesti kerätä teille kollaasin vastaavista lämpimistä ja ihanan harmaista unelmista. Tuo nimenomainen neule on siis hankittu muutama vuosi sitten h&m:ltä ja valitettavasti niitä ei taida olla enää saatavilla..

Mutta koska harmaat neuleet ovat mielestäni ihan parhaita ja niitä löytyy useampi hieman erilainen kaapistani, unohtamatta tietenkään harmaata ponchoa, tästä on nyt muutamia kappaleita teitä inspiroimaan :)

Nämä ovat siis elloksen valikoimista ja joitain saattaa olla isojen alennusten vuoksi jäljellä enää muutama kappale tai hajakokoja. Mutta ei se ota, jos ei annakaan :) Ja harmaa maanantai on aina hyvä (teko)syy harmaalle paidalle, eikö niin..

Iloa uuteen viikkoon!

grey sweater

1. Neulospusero / 2. V-aukkoinen neule / 3. Neule avoimella selkäosalla / 4. Neule pidemmällä selkäosalla / 5. Boyfriend-mallinen neule / 6. Neule selkälaskoksella / 7. Kashmirsekoitteinen neule / 8. Pitkä neule

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Olenko täydellinen?

Katson mielelläni erilaisia ohjelmia läppäriltä samaan aikaan, kun ripustan tai viikkaan pyykkejä kodinhoitohuoneessa. On kuulkaa jopa ihan mukavaa napsutella pikkupyykkejä kiinni mustekalaan ja metsästää sukille pareja, kun joku, useimmiten lifestyle-tyyppinen ohjelma rullaa taustalla yle areenasta.

Olen katsonut ohjelmaa mm. Tanskalaisista lähiöprinsessoista ja Norjalaisista bloggaajista, molemmat omalla tavallaan informatiivisia ja ajatuksia herättäviä ohjelmia. Nyt tarjontaa selatessani törmäsin ihanalta hömpältä kuulostavaan Am I Perfect? -ohjelmaan, jossa seurattiin kuuden jakson verran Maddya.

Maddy ei omien sanojensa mukaan ollut oikeastaan koskaan välittänyt ulkonäöstään, eikä sen kummemmin harrastanut liikuntaa tai välittänyt painostaan. Omiin silmiini järjettömän luonnonkaunis, mutta pulska tyttö vaikutti rehellisen välittömältä.

Ohjelma seurasi Maddya, hänen tavoitellessaan median asettamaa täydellistä naiseutta, täydellistä kroppaa ja kaikin puolin täydellisyyttä, käyttäen apunaan erilaisia ihmedieettejä, urheilulajeja ja kauneushoitoja.

Minulla on aina ollut epäterve suhde itseeni. Olen ollut se luokan lihava lapsi, jota kiusattiin. Luonnonkiharat hiukset, jotka eivät koskaan asettuneet paikoilleen. Sellaiset, jotka eivät olleet tarpeeksi suorat asettuakseen, eivätkä tarpeeksi kiharat kihartuakseen. Lentelevät haituvat, joista otsahiukset ovat edelleen yhtä kiharat kuin afrolla.


Vihasin liikuntaa ja kuntoni olikin huono lapsena. Olin kymmenvuotiaana liikuntaopettajan puhuttelussa muutaman muun lapsen kanssa lihavuudestani. Että olisi ehkä hyvä tehdä jotain itselleen. Niitä muita ei onneksi sentään kiusattu ulkomuodostaan, olivat miellyttäviä ihmistyyppinä. Itse en ole sitä koskaan ollut, enkä jaksa edelleenkään opetella pitämään kanssaihmisistä.

Jo lapsena minusta tuli sanavalmis ja sarkastinen. Supliikki kuori oli puolustusmekanismi ihmisten tyhmyyttä vastaan. Se semmoinen juttu, että iloinen tuhatkiloinen. Vitsikäs läski. Myöhemmin murrosiässä "lapsen pyöreys" sitten karisi.

Löysin meikit ja keksin laittaa hiuksiani johonkin malliin. Permanentti sai leijuvan kuontalon kuosiin. Laihduin huomattavasti kahvin, tupakan ja syömättömyyden ansiosta ja aloin saada huomiota. Voi, miten se hivelikään itsetuntoa, ne kaikki poikien antamat kehut ja kiinnostus. Olin silti epämiellyttävä ihmistyyppinä ja siinä missä minua kiusattiin, päätin kiusata myös muita. Olin entinen vitsikäs läski, nykyisin sarkastinen, paremman näköinen, kovis ja ilkeä.

En silti koskaan ollut tyytyväinen itseeni, vieläkään en ole. Voin hyvin samaistua Maddyn oivallukseen: "Wow, you're beautifull!" "Not really. It's just the make up". Vaikka valkaisin hampaani, vaikka minulla on hyvä väri ja leikkaus hiuksissani, suoristan ne, meikkaan ja treenaan, tulen tuskin koskaan pitämään itsestäni.

Se kaikki on ulkokuorta, jota vihaan sitäkin. Käsittelen julkaisemani kuvat esittämään jotain ihan muuta kuin itseäni. Poistan kuvottavat luomet iholtani, etten näyttäisi oksettavan pilkulliselta. Kuljen kaupungilla vatsa sisään vedettynä ja pidätän hengitystäni. Meikkaan piilottaakseni ne kaikki virheet itsessäni, eikä kulu sekuntiakaan, etten miettisi ulkomuotoani.


Perjantaina koin jonkinlaisen valaistumisen tunteen katsellessani Maddyn ohjelmaa. Kaikki mitä haluaisin, olisi sisäinen rauha. Rauhaa olla onnellinen, tyytyväinen ja hyväksyvä. Päästää irti siitä vihasta itseäni kohtaan, jota olen kantanut sisälläni yli kolmekymmentä vuotta. Siinä missä blogi on kaiken autuaan hömpän loppusijoituspaikka, pään sisällä huutavat vihaiset demonit antavat hyvin harvoin rauhaa.

Median, kanssaihmisten ja meidän itse itsellemme asettamat ulkonäköpaineet ovat pahimmillaan alleen musertavia. Ne kiduttavat ja syövät hiljaa sisäisesti ja jättävät jälkeensä tyhjän ihmisraunion, jolla ei ole oikeastaan enää mitään sanottavaa. Ja ainoa asia, mitä pääsi enää käsittelee, ovat numeroita. Niillä numeroilla lasketaan kalorit, treenikerrat ja muut havitellun täydellisyyden tarvitsevat ainesosat. Näin kävi myös Maddylle ohjelmassaan.

Loppukaneettina hän totesi, ettei ollut edes lopussa täydellinen, vaikka teki kaikkensa. Paniikkikohtauksia saava, tärisevä ja meikattu daami oli kaukana siitä elämäniloisesta, ystäviensä pitämästä ihmisestä, vaikkakin pulskasta. Vuosi tämän jälkeen hän oli saanut suurimman osan vaivalla pudottamastaan painosta takaisin, mutta väitän, että miljoona kokemusta viisaampana.

Tuollainen parikymppinen, itsensä tunteva, paremmin hyväksyvä ja itseään ymmärtävä tyttö oli järkyttävän viisas maksamiensa oppirahojensa jälkeen. Täydellisyyden tavoittelu ei tehnyt häntä onnellisemmaksi ja tuskin se onnistuu saamaan meitäkään onnelliseksi.

Kehopositiivisuus on tässä hyvä alku, mutta median puolelta tarvitaan huomattava määrä muutosta. Naisihanteen täytyy muuttua. Vaatimusten pitää muuttua ja asenteiden pitää muuttua. Haluaisinkin kuulla, minkälainen on teidän naisihanteenne? Minkälainen on se myyttinen täydellinen nainen? Entä oletteko itse tyytyväisiä itseenne? Miksi tai miksi ette?

lauantai 27. tammikuuta 2018

Tivolin tuoksuinen gluteeniton juustokakku.

Olen sellainen ihmistyyppi, joka mielellään antaa niin sanotusti kunnian hyvien ideoiden keksijöille, sen sijaan, että esittelisin ne ominani. Törmään usein ihaniin juttuihin ja tuon ne lähes yhtä usein blogiini. 

Näitä kakkuja ja reseptejä pinnaan mielelläni pinterestiin myöhempää käyttöä varten ja sieltä kakkutaulun syövereistä kumpuaa tämäkin, alunperin Oma koti onnenpesä -blogista pinnattu ohje :) Saman postauksen Geisha-kakku pääsee luultavasti ensi viikonlopun synttärijuhlapöytää ihastuttamaan!

Kakkua valmistaessani keittiössä leijaili hattaramainen, lämpimän karamellinen ja paahdetun popcornin yhdistelmätuoksu, joka toi mieleen tivolit ja huvipuistot 


OMAR-JUUSTOKAKKU


150g gluteenittomia kaurakeksejä
50g sulatettua voita

4 dl vispikermaa
3/4 pss omareita
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
4 liivatelehteä

(huomaathan, että omar-karkit saattavat sisältää vehnää!)


Murskaa kaurakeksit (käytin itse blenderiä, huippukätevä) ja sulata voi. Sekoita yhteen ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Suosittelen vuoraamaan vuoasta sekä pohjan että reunat, molempiin voit käyttää leivinpaperia.

Sulata omarit 1dl vispikermaa kanssa hiljakseen. Anna jäähtyä jonkin verran. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi, lisää mukaan juusto ja sokeri ja jatka sekoittamista vielä hetken sähkövatkaimella. Lisää seokseen vielä 3/4 omar-liemestä.

Liota liivatteet ja siirrä ne kattilaan, sulata. Kaada liivate juustoseoksen sekaan ohuena nauhana ja jatka samalla sekoittamista. Täytä vuoka seoksella ja hyydytä jääkaapissa noin neljä tuntia. Tämä hyytyy hyvin iltapäiväksi, jos teet kakun aamulla. Testattu on :)

Poksauttele kattilassa pieni määrä popcornia ja koristele niillä kakku. Jos käytät mikropoppareita, laita loput tarjolle juhlapöytään :) Kaada poppareiden päälle vielä loput omarkastikkeesta, saat sen taas juoksevaksi pienellä lämmityksellä.

Sitten vaan kupit ja kakku pöytään, teen tai kahvin kera. Lempeää viikonloppua!

perjantai 26. tammikuuta 2018

Toivepostaus - millaista on asua omakotitalossa?

Sain muutama viikko postaustoiveen aiheesta, millaista on asua omakotitalossa ja onko työmäärä valtava. Toiveen jättäjä asuu rivitalossa ja haaveilee omakotitalosta aina välillä. Kiitos tästä toiveesta, yritän nyt vastailla siihen mahdollisimman kattavasti omien kokemusteni perusteella. Päätinkin lähteä kirjoittelemaan tähän postaukseen vuodenaikanäkökulmasta..

***

Tähän täytyy vielä sanoa, että erilaiset omakotitalot vaativat erilaisia toimia ja esimerkiksi ihan uudessa, huolettomammassa versiossa ei ole välttämättä kaikkia, mitä tässä nyt saatan mainita. Samoin erilaiset lämmitystyypit vaikuttavat paljon ja esimerkiksi elämä sähkölämmitteisen lämminvesivaraajan kanssa on erilaista kuin kaukolämmön piirissä olevalla.

Asumme siis noin 200m omakotitalossa taajama-alueella. Tämä on valmistunut 1996 ja lämmitys tapahtuu suoralla sähkölämmityksellä, ilmalämpöpumpulla ja varaavalla takalla. Vesi laskutetaan käytön mukaan mittarilukeman ilmoituksella ja 1700m2 tontti on oma, josta maksamme kiinteistöverot.

Kaikki hankinnat ja asennustyöt ovat omakustanteisia ja esimerkiksi ikkunaremontti tai ulko-ovien vaihtaminen ei jakaannut taloyhtiölle.


TALVI

Lumityöt ja hiekoitus. Niitä kukaan ei tee puolestasi ja voisi melkein todeta tontin koon korreloivan lumitöiden määrän kanssa. Toki itse saa valita, tekeekö lumityöt vain kulkuväyliltä, mutta aamuisin aura-auton käytyä lapioit autosi ihan itse ulos auran tekemän vallin takaa. Hiekoita ja suolaa mielesi mukaan, liukas piha kehittää kyllä myös tasapainoa ;) Ostat itse tarvitsemasi välineet ja hiekat, ja kevään tullen harjaat ne itse myös pois.

Vaikka terassin perustukset olisivat kuinka vahvat, on huolehdittava myös sen kyvystä kantaa märkä lumikuorma. Sama koskee esimerkiksi katoksia, kasvihuonetta ja ihan talon kattoakin. Katolla tulee olla lumiesteet, mutta myös mahdollinen lumenpudotus on tehtävä itse tai maksettava ammattilainen tekemään se.

Putket. Tästä olisi muutama sananen sanottavana, mutta suosittelen ottamaan kotivakuutukseen sen kalliimman putkirikkosuojan. Kun heräät keskellä yötä siihen, että pakkanen on tehnyt työnsä ja rikkoutuneesta putkesta suihkuaa sisälle vettä, ei auta kuin toivoa, että muistaa missä on pääsulku ja vakuutukset ovat kunnossa.

Mikäli käytät takkaa lämmitykseen, on huolehdittava hormin nuohouksesta vuosittain.


KEVÄT

Kevät tuli lumi suli.. Toivottavasti salaojat ovat kunnossa ja sadevesikaivot vetävät. Maavaraisessa talossa patolevyt estävät hyvin vettä valumasta talon alle, mutta etenkin rinnetontilla on huolehdittava itse siitä, että vesi pääse talon alle rakenteisiin.

Puhdista piha hiekoituksista ja mieti hiekoille loppusäilytyspaikka. Säästät myös rahaa, jos käytät saman hiekan seuraavana talvena uudestaan.


KESÄ

Pihan ja puutarhan hoito. Tämä riippuu täysin tontin koosta ja siitä kuinka paljon kasvillisuutta on. Meillä suurimman osan nurmikosta leikkaa robottileikkuri ja tämä keventää taakkaa huomattavasti. Jos et ole viherpeukalo tai sellaiseksi haluava, valitse yksinkertainen ja helppohoitoinen piha. Pihassa ei juurikaan ole hoidettavaa tai huolta, mikäli et sitä itse halua.

Huoltomaalaukset ja ulkoremontit. Nämä tehdään tarpeen mukaan useimmiten kesällä. Omakotitalossa asuvana kannattaa pitää suhteet sukulaisiin ja ystäviin kunnossa, ellet halua tehdä kaikkea työtä itse :D


SYKSY

Se aika, kun kaikki puut pudottavat lehdet. Haravointia haravoinnin perään. Myös haravointijäte tulee loppusijoittaa johonkin. Syysmyrskyjen tullessa pitää kartoittaa myös puutilanne ja kaataa mahdolliset uhkapuut. Kannattaa myös tutustua alueella olevaan kaavaan, sillä taajamassa on tietyt säännöt puiden kaatamisen lukumäärälle.

Muista putsata ja tyhjentää rännit ja huolehtia siitä, että esimerkiksi katto ei vuoda. Syksy on myös jyrsijöiden kulta-aikaa. Yläpohja villoineen houkuttelee pieniä vierailijoita lämmöllään. Viritä loukut itse tai hanki ammattilainen. Me käytimme ammattimaista tuholaistorjuntaa ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.


SISÄTILAT JA MUU

Jos epäilet ongelmia ilmanvaihdossa tai huoneilmassa, teet selvitykset itse. Meillä vaihdettiin painovoimainen ilmanvaihto koneelliseen lämmön talteenotolla ja onpa täällä käynyt homekoirakin.

Oma tupa - oma lupa. Tee niin paljon muutoksia ja remontteja kuin luvat (ja maalaisjärki) antavat myöten.

***

Välillä omakotitalossa asuminen tuntuu kovinkin työläältä, mutta ne tunteet sijoittuvat useimmiten aikoihin, jolloin on paljon tehtävää, kuten talvi ja syksy. En kuitenkaan osaisi enää ajatella asuvani kerros- tai rivitalossa, niin vapaata tämä tietyllä tapaa on.

Oma pää tässä on joutunut eniten koitokselle. On ollut opittava, että työ ei tekemällä lopu ja valmista tulee sitten kuin tulee. On joutunut jakamaan hommia eri ajanjaksoille ja luopumaan "kaikki minulle heti" mentaliteetista.

Loppuviimein jokapäiväinen elämä on juurikin niin haastavaa tai helppoa kuin siitä itse tekee itselleen. Uudessa ja huolettomassa talossa saattaa olla jopa vähemmän huolia ja tekemistä kuin rivitalossa, sen sijaan välittäjän myymä remontoijan unelma tuo elämään vähän toisenlaista sisältöä. Tekemiset ja projektit kannattaa suunnitella hyvin etukäteen ja asennoitua siihen, että mikään ei silti mene kuin suunnittelee :D

Itse nautin omakotitalossa asumisesta täysillä, vaikkakin hetkellisissä kiukunpuuskissa päätän aina myydä koko roskan ja muuttaa kerrostaloon. Siltikään en vaihtaisi. Sanoisin, että jos haaveilet omakotitalosta, osta sellainen. Tai ensialkuun vaikka vuokraa. Elämä on tässä, toteuta haaveesi.

ps. jos haaveet ei kanna, talon voi aina myydä pois :D

torstai 25. tammikuuta 2018

Luottomekkoni juhlavimpiin tilaisuuksiin.

Pääsin eilen nauttimaan ravintola Finnjävelin taidokkaasta perinneruokamenusta kymmenen ruokalajin illalliselle viineineen. Itseasiassa jos keittiön tervehdyksen laskee mukaan, niin ruokalajeja oli 12-13! Ei siis ihme, että kotimatkalla hieman vatsa painoi ja väsytti :D

Helsingissä sijaitseva Finnjävel on avoinna enää 72 päivää, kunnes sulkeutuu lopullisesti. Kotisivuilla kerrotaan, että "Finnjävel on kunnianosoitus suomalaisen ruoan todellisille taitureille. Heille, jotka Pohjanmaalla, Lapissa ja muualla Suomessa pitävät yllä ja jalostavat ylpeää suomalaista ruokaperinnettä."

Istuimme "keittiön pöydässä" ja näin saimme samalla seurata taidokasta työskentelyä ja nauttia ensiluokkaisesta palvelusta. Täytyy sanoa, että ilta oli todella onnistunut ja voin lämpimästi suositella tuota paikkaa.


Näissä tilaisuuksissa sitä on mieluusti hieman yli-, kuin alipukeutunut ja tarkoitukseni olikin etsiä Dubaista sopiva mekko illalliselle. En kuitenkaan löytänyt mitään ja päädyin kaivamaan kaapista yhden luottomekoistani, jonka hankin vuosia sitten.

Tuo kotelomekko on täydellisen värinen. Harmaan ja ruskean liitto on juuri oikeanlainen ja klassinen malli sopii tilaisuuten kuin tilaisuuteen. Alunperin mietin lisääväni vielä ohuen mustan vyön vyötärölle, mutta se olikin tehnyt katoamistempun. Pitänee tutkia tyttären kaapit.. :D

Mekkoa olen käyttänyt aikaisemmin mm. häissä ja mukana keikkui myös tuo postauksessa nähty laukku.


Hiukset nostin ylös niskanutturalle, joka muutaman epäonnisen kokeilun jälkeen olikin täydellinen. Testasin nimittäin muutamaa versiota, jossa käytettiin enemmänkin pinnejä ja ponnareita, mutta tämä nuttura kiepautettiin pari kertaa itsensä ympäri kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja jäikin ehdottomasti suosikkeihin. 

Youtube ja pinterest ovat näissä kampausasioissa loistavia oppipaikkoja ja täytyy sanoa, että tämä kampaus oli jopa mieluisampi, kuin aiemman postauksen häälook :) Jos nuo pinterestiin keräämäni mallit kiinnostavat, klikkaa tästä suoraan tauluuni.

Tänään onkin sitten vuorossa lisää muotia ja ystävien seuraa, sillä me&i on julkaissut uuden SS18 -mallistonsa ja pidän illalla kutsut. Nopeasti vilkaistuna löysin itselleni kahdet housut ja uskoisin Minityypin ihastuvan flamingomekkoon. Mutta niistä lisää myöhemmin!

Mukavaa torstaita :)

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Ihanan helppo ja gluteeniton omppumukikakku

Heipat tänne bloginkin puolelle ja pahoittelut radiohiljaisuudesta. Jätin koneen tarkoituksella kotiin Dubain reissun ajaksi ja loppuviimein ainoa kamera, jonka kaivoin edes silloin tällöin esiin, oli puhelin. Pari päivää ja tuo kahden tunnin aikaeron tuoma jetlagkin on nyt selätetty, sen sijaan köhä, jonka sain matkan toisena päivänä, ei ole..

Tänään piti olla ihan normaali treenipäivä, mutta ohjattu tunti vaihtui aamun päänsäryn, niskajumin ja köhimisen vuoksi ihan vaan lumitöihin ja niitä kyllä riittää! Osan sain tehtyä, samoin lumenpudotuksia, mutta sen verran tiuhaan sataa lisää, että sama homma taitaa vielä olla edessä ainakin kerran.

Tuolla lumia lykkiessäni haaveilin laskiaispullista ja runebergintortuista kahvikupposen kaverina. Ihan vielä ei ole niiden aika, mutta yhtäkkiä muistin mukikakut! Päätin valmistaa omenaisen version, mukaellen TÄTÄ vanhaa reseptiäni ja täytyy sanoa, että onnistuin loistavasti :)


omenainen mukikakku


1/2 omena pilkottuna pieniksi kuutioiksi
2 rkl kookosjauhoja
1 1/2 rkl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1 muna
2 rkl valitsemaasi nestettä, käytin riisimaitoa
1 rkl kookosöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa
1 tl kanelia


Sekoita kaikki keskenään hyvin ja kypsennä mikrossa 2-3 minuuttia mukin koosta riippuen. Tämä versio ei kuohunut yli niinkuin edeltäjänsä :) Tarjoile esimerkiksi kermavaahdon tai jos ihan villiksi ryhdytään, vaniljajäätelön kanssa.

Terveellisemmän koostumuksensa ansiosta tämä on myös oiva iltapäivän välipala, joka ei ensin nosta verensokeria pilviin ja sen jälkeen romahduta sitä väsymykseen. Sekoita ainekset kannelliseen rasiaan kotona, siirrä työpaikalla kuppiin ja mikrota. On siinä työkavereilla ihmettelemistä ;)

Reipasta keskiviikkoa ihan jokaiselle!


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kodinhoitohuoneen naulakot.

Kodinhoitohuoneessa ei ole tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, mutta sinne on vihdoin saatu seinälle tarpeelliset koukut. Tuohon penkin päälle halusin koukut, jossa voi kuivata esimerkiksi kauluspaidat henkarissa tai ripustaa muutaman puolikäyttöisen vaatteen odottamaan seuraavaa käyttöä rypistymättä.

Puolikäyttöisten vaatteiden naulakot ovat vain siitä kummallisia, että niissä tuppaa tavara aina lisääntymään.. Tuon seinän toisella puolella on siis lämminvesivaraaja, sekä pieni pesupiste käsipyykille, kengille, hanskoille tai vaikkapa lattianpesutarvikkeille. Toiselle puolelle aviomies kiinnitti myös muutaman pienemmän koukun takeille tai muita kuivaamista tai säilytystä kaipaaville vaatteille.


Alunperinhän suunnittelin tuon kodinhoitohuoneen puoleisen tilan niin, että siitä on mahdollisuus tulla koiran tai kuravermeiden kanssa sisälle. Tällä hetkellä funktio ei täyty millään, sillä lattiapinta-alaa vie pyykinkuivaustelineet. Sitä ihmettä ei vielä tässä talossa ole nähty, että pyykkikorista pohja pilkottaisi..

Minulla on suunnitteilla yksi kuivaustila, kunhan tässä valmiissa maailmassa taas kiireiltään ehtisi. Toistaiseksi siis palvelee tarkoitustaan sen verran hyvin, ettemme ole pitäneet kiirettä tämän asian kanssa. Myös "sähkökaappiongelma" on ratkomatta.

Oma silmähän tottuu näihin epäkohtiin varsin nopeasti ja tietyt asiat lakkaa häiritsemästä. Kaapeistakin puuttuu siis edelleen ovet.


Täytyy myöntää, että noinkin pieni asia kuin seinäkoukku on tuonut rutkasti käytännöllisyyttä ja säilytystilaa tullessaan. Omia villasukkiani tai jotain puolikäyttöisiä kotivaatteita säilytän penkin alla korissa, mutta aviomies ripustaa mielellään ne kaikki kahdeksan hupparia seinälle, jotka ovat tottakai samaan aikaan käytössä.

ps. pahoitteluni teknisesti ontuvista kuvista. aina ei jaksa kaivaa jalustaa esille ja toistaiseksi kodinhoitohuoneen ovikin on umpinainen, eli tila on käytännössä pilkkopimeä ilman valaistusta. ja noita ipanoiden kavereita kun täällä kulkee, niin jalusta pitää aina taitella pois tieltä. ei siis siksi, että se olisi varsinaisesti tiellä, mutta kamera ja/tai jalusta makuuhuoneen nurkassa saattaa aiheuttaa kaikenlaisia ajatuksia :D

tiistai 16. tammikuuta 2018

#perheetsafkaa

Perheet Safkaa -tapahtuma valtaa ravintolat tulevana lauantaina 20.1.18 jo kolmannen kerran. Ideana on madaltaa lapsiperheiden kynnystä käyttää ravintolapalveluita, kuten aikana ennen lapsia ja samalla tehdä yhteiskuntaamme enemmän lapsiystävälliseksi.

Mukana tapahtumassa on jo kahdeksantoista ravintolaa Helsingissä, Kirkkonummella, Turussa ja Porvoossa. Tarkemman listan ravintoloista, varauksista ja muista tarpeellisista tiedoista löydät tapahtuman nettisivuilta tai facebookista.

Viime viikon torstaina järjestetyssä pressitilaisuudessa minulla oli aikaa miettiä aihetta, sillä ravintoloissa syöminen on ollut aina luonnollinen osa elämääni. Oli lapsia tai ei. Perheemme on siis hyvinkin tottunut ulkona syömiseen, aikalailla ravintoloista riippumatta. Osaan silti valita taisteluni.

Mielestäni on hienoa tämän tyyppisten tapahtumien olemassaolo ja idea, jonka takana he seisovat. Kyllä. Ravintolakulttuuri kuuluu ihan kaikille vauvasta vaariin. Tämä lapsia vihaava, toisten pöytiin huuteleva yhteiskunta kaipaa ehdottomasti herättelyä.


Herättelyä kaipaa silti mielestäni myös se toinen pää. Lapset saavat näkyä ja kuulua, sehän on vain ihanaa, mutta on hyvä omata edes alkeelliset pöytätavat ja harjoitella niitä ensin kotona. Tämä koskee myös aikuisia.

Ruokapöytään kuuluu normaali, kohtelias elämä ja lapset ovat välillä yhtä räjähdysherkkiä kuin dynamiitti. Jokainen meistä voi pahoittaa mielensä ja saada itkukohtauksen, eikä se häiritse. Sen sijaan enemmän häiritsee ruoan heittely ja vanhempien siivottomuus. Sikailu ei kuulu ravintolaan, eikä sinne kotiinkaan.

Jos ravintolan pöytäalue on lapsiperheen jäljiltä eläimellisessä kunnossa, on syytä katsoa myös peiliin, eikä huudella toisten asenteiden perään. Tuskin itsekään haluaisit kyseiseen pöytään istua? Ruoan heittely ei kuulu ruokapöytään, mutta tietenkään vauvat eivät tätä vielä ymmärrä. Auta siis vanhempi omalta osaltasi asenteita positiivisemmaksi ja huolehdi nyt ainakin siivouksesta. Kotona voi taas harjoitella, että ei. Ruokaa ei sovi viskoa ympäriinsä.

Lapsilla on myös tapana iloita kovaan ääneen ja mahdollisesti kurkkia pöytiin ja juoksennella jonkin verran ympäriinsä. Sekään ei haittaa, lapset ovat luotuja liikkumaan ja enemmän vahinkoa saavat todennäköisesti aikaiseksi, jos heidät pakottaa paikoilleen. Enemmän häiritsee, että vanhempi kovaan ääneen tylyttää lasta, suhisee hiljaiseksi tai ei välitä tipan tippaa.

Vanhemman tulee katsoa myös sen ravintolassa seilaavan lapsen perään, ettei vaaratilanteita aiheudu. Tällainen on esimerkiksi kuuman ruoan putoaminen lapsen päälle.



Olen varmasti itse oppinut jokaisen näistä asioista kantapään kautta, eikä meidänkään ravintolakäyttäytyminen ole missään tapauksessa täydellistä. Mutta sitä mukaa kuin tilanteita tulee vastaan, niistä pyritään oppimaan. Vihahan ei ole oikea keino oppia.

Meiltä löytyy autismikirjolapsi (jolla ei ole suodatinta) ja moniallerginen, nukkumaton huutaja -lapsi. Aikalailla kaikki mahdolliset tilanteet olemme käyneet läpi ja joskus jopa lyöty hanskat tiskiin, kun tilanne ei ole ollut enää hallussa. Ja palattu paikalle uudemman kerran opettelemaan sekä vanhemmat että lapset.

Ja vaikka puhun asian puolesta, että lapsilla on oikeus saada syödä myös ravintoloissa, peräänkuulutan myös oikeutta ravintoloihin, joissa lapsi ei ole prioriteetti. On olemassa ihmisiä ja hetkiä, jotka halutaan viettää ilman lapsia. Ei mekään kahdestaan liikkuessamme hakeuduta välttämättä leikkipaikan viereen syömään, you know?

Sanoisinkin, että on hyvä ottaa etukäteen selvää ravintolasta, eikä olettaa kaikkien olevan lapsiystävällisiä ovet selällään. Ravintolakokemuksen tarkoituksena kun ei ole tuottaa pahaa mieltä kummallekaan osapuolelle, ravintolalle tai asiakkaalle.

Käykää ravintoloissa syömässä, nauttikaa ja harjoitelkaa. Kivaan kokemukseen ei tarvita kuin pöytätavat ja tilannetajua :)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Arjen pieniä herkkuja - gluteeniton kylmäsavulohipastasalaatti.

Sunnuntai on viikonpäivistä sellainen, jolloin mielelläni valmistelen tulevaa viikkoa. Yritän selättää oman kalenterin ja merkkailen jääkaapin ovessa roikkuvaan viikkokalenteriin jokaisen menot, jokaisen nähtäville. Mietin vähän ruokia ja mahdollisuuksien mukaan esivalmistelen niitä.

Viime viikonloppuna tein pastasalaatin jääkaapin jämistä ja täytinkin sillä lounasaikaan vatsani muutamana päivänä. Salaatin kanssahan näillä pastasalaateilla ei taida olla muuta yhteistä kuin nimi, mutta voihan tällaista aina käyttää myös annoksen pohjana ja peittää lautasen ensin sillä vihreällä.


kylmäsavulohipastasalaatti


pastaa (glut.)
kylmäsavulohta
kurkkua
paprikaa
einesperunasalaatin loppu
1 dl kermaviiliä tai luonnonjugurttia
1 sitruunan mehu
tilliä


Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä. Voit myös halutessasi marinoida sen vaikkapa pestolla. Pilko muut ainekset sekaan ja mausta. Käytä tilliä koko nippu. Tosiaan uudesta vuodesta meille oli jäänyt jääkaappiin puolikas einesperunasalaatti, jossa pikkuhiljaa päivämäärät lähestyivät. Sekoitin sen mukaan tähän ja suolakurkun ja kapriksen maut sopivat hyvin mukaan hieman etikkaisina.

Superherkullista ja helppoa ja jos joku instasta bongasi, niin kiireisinä päivinä menee hyvin lounaana eväsrasiasta auton ratissa :D


lauantai 13. tammikuuta 2018

Kylmien sävyjen viikonloppukimppu.

Olen aina kiinnittänyt huomioni kauniisiin yksityiskohtiin. Viime vuosina olen myös antanut sen näkyä. Jos tilanne on yhtään suotuinen ja näen jotain esteettistä, sanon kehut ääneen. "Onpa ihana kimppu, oletpa jotenkin erikoisen kaunis tänään, näytätpä hyvältä, aivan ihana se ja se.." Vielä en ole ihan siinä pisteessä, että jakelisin kehuja ihan tuntemattomille kaupassa, mutta toisaalta miksipä ei.

Ystävälläni oli aivan mielettömän upea kimppu olohuoneen pöydällään uutena vuotena. Harakkana kiinnitin huomioni siihen välittömästi ja tottakai kehut osuivat oikeaan osoitteeseen. Kehuja on oikeasti joskus todella vaikeaa ottaa vastaan ja sitä meidän kaikkien pitäisi harjoitella myös, niinkuin kehumistakin.

Tämä daami osaa onnekseni ottaa kehut vastaan ja palkinnoksi sain kuulla kimpun tarinan. Hän käy lähes kerran viikossa meidän eräässä paikallisessa kukkakaupassa sidotuttamassa perjantaikimpun töiden jälkeen. Itu piilee tässä: hän valitsee muutaman kauniin leikon ja pyytää sitomaan niistä useimmiten matalan, mutta leveän kimpun. Kas näin, kuten postauksen kuvissa.


Näihin käytetään usein paljon vihreää ja tämän päivän trendinä onkin nämä sosiaalisen median flowerporn-kimput. Heiniä, erikokoisia eukalyptuksia, rentoutta ja luonnollisuutta. Uskon, että moni meistä kukkaihmisistä pitää nimenomaan näistä kimpuista.

Ajattelin siis, että great! Tässä ihan ohikulkumatkalla poikkean samaan yritykseen ja teen samoin. Olinhan nähnyt lopputulemia hänen pöydällään. Mikäpä voisi mennä vikaan? Ajoin autoni pihaan ja valitsin kylmiöstä haluamani leikot. Ihania persikkaisia ja valkoisia sävyjä. Näistä nyt sellainen, tiedättekö? Matala ja leveä, kiitos.

Koska en tiedä varsinaisia ammattinimikkeitä, puhun tässä kyseisestä henkilöstä kukkaihmisenä. Jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa kävi ilmi, että kukkaihmisemme eivät olleet samat. Hän siis poistui takavasemmalle sitomaan kimppuani ja palasi hetken kuluttua tuotoksensa kanssa.

Oliko tämä hyvä? Katselin edessäni tiivistä, vesilasiin sopivaa saniaisilla maustettua eläkeläisten sairaalakimppua. Todennäköisesti järkytykseni paistoi kasvoiltani, enkä saanut ihan hetkeen sanaa suustani. Yritin hienovaraisesti kertoa, että vähän muunlaista oli kyllä nyt mielessä ja että onhan tuo nyt kaunis, mutta ei tippaakaan mitä pyysin.

Tilanne oli hiukan sama kuin kuulleesani Antti Tuiskun hiihtobiisin ensimmäistä kertaa radiosta. Mitä mä just kuuntelin? Mihin kamerat on piilotettu?


Kimppua siinä hetken pyöriteltyään totesi sitten, ettei sellainen kyllä onnistu. Ettei tästä saa sellaista. Korjataanko? Totesin aivoissani salamannopeasti, ettemme olleet pelkästään saman kirjan eri sivuilla, vaan molemmat lukivat tässä tapauksessa jo eri kirjoja. Kiitin kauniisti ja sanoin, että ei tarvitse kiitos. Että on tässä vähän kiire.

Oikeasti oli kiire. Piti olla vartin päästä tapaamisessa. Ja juuri sanottiin, ettei korjaaminen onnistu. Kimppu oli kyllä kaunis, ei siinä. Se ei vain ollut sitä mitä hain. Päivän opetus oli siis se, että pysy vakiokukkakaupassasi, mikäli mahdollista. Että ruoho on ihan vihreää tutussa maljakossa. Ja asiasta ei kannata aina siirtyä kukkaruukkuun. Mitä näitä nyt on, näitä kasvisanontoja.

Tämän kimpun hain seuraavana päivänä tutusta kukkakaupasta. Siinä kivoja veistellessämme kerroin myös tarinan, nimiä mainitsematta. Kilpailijoiden mustamaalaaminen ei ole koskaan hyvä homma, millään alalla. Ja loppuviimein sain haluamani kimpun, joskin erilaisen, sillä bongasin kylmiöstä puntin tulevan kevään lupauksia, helmililjoja.

Että kehukaa, ottakaa kehut vastaan, uskokaa, toivokaa ja myöntäkää tappionne. Kivaa lauantaita!


perjantai 12. tammikuuta 2018

Perjantain neule.

Perjantaita ja miten ihanaa sellaista! Ikkunoista oikein tulvii noiden kaikkien roiskeiden ja likojen välistä auringonsäteet, paljastaen armottomasti pölyn ja niin, ne ikkunoiden pinnat. Ja tiedättekö mikä on paras juttu ikinä?! No musta ja kiiltävä piano! Näkyy kuulkaa se pöly (mitä siis meidän nurkissamme ei ainakaan koskaan näe) alta minuutin tomuttamisesta.

Päättelin tästä, ettei kummempaa perjantaisiivousta taida kannattaa tehdä ja siirryin ihan muihin juttuihin :) Te nimittäin toivoitte lisää postauksia myös tyylistäni ja vaatteistani, joten poistetaan verkkokalvoilta ne edelliset verkkarikuvat ja siirrytään asiallisempaan lookkiin, jossa eilen vierailin Perheet Safkaa -pressissä.

Tuosta tapahtumasta on tulossa lisää blogiin vähän samassa muodossa kuin epäsuositut mielipiteeni..


Mustan lisäksi tuo mariinin ja valkoisen combo on yksi ehdottomista lemppareista. Valkoiset farkut on jälleen muodissa sitten 90-luvun ja silloin jo niitä fanittaneena olen enemmän kuin iloinen tästä. Varsinkin näin talvisin kurakeleillä.. 

Neuleen hankin vuosi sitten tammikuun alennusmyynneistä ja pidän siitä edelleen. Itseasiassa niin paljon, että hankin saman myös valkoisena ja esimerkiksi facebookissa voitte nähdä vastaavan asuyhdistelmän toisinpäin Espanjan reissulta. Tummansiniset shortsit ja valkoinen neule.

Jalkaan olen sujauttanut Timberlaken -tyyppiset keltaiset arkikengät tai jos tilanne niin vaatii - ruskeat, pitkävartiset nahkasaappaat. Mitä pidätte? Löytyykö teiltä suosikkiyhdistelmiä tai luottoasuja?

ps. tuo neule toimii hyvin myös tummansinisten farkkujen kanssa, mutta kuten kaikki tummat vaatteet näin lemmikin omistajan näkökulmasta, vaatii myös tarraharjan aina saataville..